Viisi päivää elämästäni osa 5/5

Haasteen viimeinen päivä alkoi sumuisena ja koleana. Aamiaiseksi kahvia, paistettu muna ja paahtoleipää, vakio aamiaiseni. Meillä on muutama kana ja saamme siis tuoreita munia joka päivä. Kyllä nämä omien kanojen munat ovat maukkaampia kuin kaupasta ostetut. Meidän kanamme ovat ihan oikeasti vapaita kanoja ja syövät muutakin kuin rehua. Rehu on niillä vain pieni lisä. Näissä munissa keltuainen ei koskaan lässähdä ja varsinkin niinä aikoina kun kanat saavat tuoretta ruohoa niin keltuainen on kauniin oranssinkeltainen.

Aamiaisen jälkeen hipsin hallille polttimen ääreen. Ensin tyhjensin uunin eilen tehdyistä helmistä ja tällä kertaa jouduin kyllä pettymään. Kuulin korvissani äitini sanat: "Pyhätyöllä ei ole siunausta." Ja vielä pitkäperjantai. Äitini muuten viljeli runsaasti kaikenlaisia sanontoja ja nykyään ne putkahtelevat mieleeni tilanteessa kuin tilanteessa. Äiti varmaan pilvenreunalta katselee näitä touhujani ja lähettelee viestejään.Tein pari tuntia helmiä ja kun huomasin ikkunasta auringon paistavan ulkona, lopetin homman ja lähdin ruuan laittoon.

Odotellessani perunoiden kypsymistä, kävin facebookissa katselemassa muiden pääsiäisen viettoa ja harjottelin taas kertaalleen menuettia. Muuten olisi ollut ihan mukavaa, mutta yksi murkkuikäinen taloudessa pystyy kyllä kiristelemään hermoja ihan pienellä vaivalla. Kiukuttelu loppui vasta kun annoin luvan pyytää kaveria kylään. Kaveri tuli, mutta minä en olisi saanut puhua edelleenkään mitään, enkä varsinkaan sille kaverille. Ennen kuin hankkii lapsia, pitäisi saada nähdä pikku filmi omasta ja muutaman kaverin murkkuiästä, jotta voisi miettiä vielä kaksi kertaa haluaako todella tulla jonain päivänä murkkuikäisen äidiksi. Minulla tämä on jo kolmas kerta tätä murkun kanssa tasapainoilua. Kahden vanhemman kanssa voi jo viettää aikaa ja keskustella normaalisti.

Menin lepuuttamaan hermojani jatkamalla eilen kesken jäänyttä kukkapenkki tuunausta. Aurinko paistoi niin lämpimästi ja oli ihana nähdä kuinka kukkapenkit siistiytyivät ja kuinka paljon siellä on jo elämää. Yhden päivänliljan juurakon jouduin kaivamaan ylös ja purkamaan osiin kun joku juolavehnän sukulainen oli vallannut sen.

.Nyt sain kännykälläni paremman kuvan sinivuokoistakin. Edellinen oli niin surkea, että pakko laittaa tähän vähän korjaussarjaa.

Illalla hain tytöt kyliltä ja puuhastelin vielä pari tuntia helmien parissa. Irrottelin tikuista ne aamulla tekemäni ja tein uusia. Se aamuinen erä oli pieniä helmiä, joten olivat jo jäähtyneet, mutta värit eivät olleet sitä mitä piti. Joskus joku väri ei millään suostu tulemaan halutunlaiseksi ja nyt illalla koitin sitten uudestaan samalla värillä, eri säädöillä. Epäilen kyllä että ei siellä vieläkään ole sitä mitä pitäisi. Aamulla sen sitten näkee, voipi olla että huomenna on vielä säädettävä hiukan lisää.

Ulkona alkaa tulla pimeää, mutta siellä on aivan huumaava tuoksu. Tuoksuu alkavalta kesältä. Tuon tuoksun kun saisi purkkiin, niin sellaista hajuvettä minäkin käyttäisin. Nyt saunaan ja välillä ulos vilvoittelemaan ja nuuskimaan kevättä.