lauantai 27. kesäkuuta 2015

Puutarhan kuulumisia

Eilen satoi ja paistoi yhtäaikaa, joten syntyi myös sateenkaari. Se oli aivan täydellinen kaari, mutta niin lähellä että en saanut kokonaisuudessaan mahtumaan kännykkäni kuvaruutuun. Housunpuntit kastuivat kun kahlasin pitkässä heinikossa sateenvarjoni alla etsimässä sopivaa kuvakulmaa. Vaikka koko kaari ei kuvaan mahtunutkaan, niin sain kuitenkin sen himmeämmänkin varjokaaren kuvaan näkyviin.


Illalla kuulin, kuinka maa puhui. Se oli kyllä varsin outo ilmiö, enkä vieläkään käsitä, mistä tai miten se ääni syntyi. Mieheni kanssa menimme keräämään kanoille voikukanlehtiä ja aina kun repäisi nipun lehtiä maasta, ympäriltä alkoi kuulua aivan kummallista ääntä. Se oli vähän kuin rouskutuksen ja pulputuksen sekoitus. Tutkimme ruohikkoa, josko siellä olisi ollut sammakoita tai muita eläviä, mutta ainoastaa yksi etana löytyi. Mietimme, että jos olisi yksin hämärässä, niin olisi jäänyt kanojen ruohot hakematta. Olisi kyllä mielenkiintoista löytää selitys tälle ilmiölle!


Alppiruusu ei onneksi ole ollut moksiskaan sateesta ja viileästä alkukesästä. Viime kesänä se ei muuten kukkinut ollenkaan ja lisäsinkin silloin sen juurelle rhodomultaa. Ehkä tämä kukinta on sen ansioita ja ajattelin lisätä sitä tänäkin vuonna kunhan kukinta on ohi.


Tämä juhannuspioninikin on tänä kesänä komeampi kuin koskaan. Sain alun eräältä ystävältäni monta vuotta sitten ja aina se keväällä maasta nousi, mutta oli enemmän tai vähemmän surkean näköinen ja todella pienikasvuinen vuosia. Viime vuonna se ensimmäisen kerran teki pari kukkaa, mutta nyt se näyttää jopa rehevältä. Hopeahärkkikin kukoistaa, mutta se kukoistaa kyllä joka vuosi.


Unikotkin ovat olleet hyvin kukassa. Tämä kerrottu unikko on kukkinut jopa runsaasti ajateltuna, että se on jäänyt tuonne liljojen ja kellojen alle, mutta niin vaan se työntää kukkavartensa sieltä väleistä.


Myös iirikset ovat kukkineet runsaasti ja tuo keltainen päivänlilja juuri aloittelee kukintaansa. Nuppujen määrästä päätellen kukinnosta tulee tänäkin vuonna upea. Olen niin iloinen, että uudistin tämän suihkulähteen tänä keväänä, kun sen ympärillä nyt kukkiikin näin kauniisti. Nyt se on todella kaunis kokonaisuus ja vieressä oleva patiokin on nyt paljon käyttökelpoisempi kuin aiemmin, koska rippijuhlien vuoksi laitoimme siihen katoksen. Tosin rippijuhlien aikaan satoi ja oli kylmä, niin ettei sitä silloin käytetty, mutta sen alla ovat nyt puiset puutarhakalusteet sateelta ja paisteelta suojassa. Ulkonäöllisestikin se sopii siihen, vaikka aluksi epäilinkin sen sopivuutta. Suihkulähteen kunnostuksesta kerroin täällä, siinä on hyvä kuva verrata, kuinka kukkapenkki suihkulähteen ympärillä on rehevöitynyt kuukauden aikana.


Akileijat kukkivat myös ympäri pihapiiriä. Niitä löytyy uskomattoman montaa eri värisävyä. Olen antanut niiden vapaasti lisääntyä, joskus siirtänyt vaan parempaan paikkaan. Tänä vuonna noita sini-violetin sävyisiä tuntuu olevan enemmän kuin punertavia. Viime vuonna oli yksi yksilö sinivalkoinen, mutta nyt siinäkin on ihan siniset kukat.
Juhannusruusut eivät vieläkään ole nuppujaan avanneet, mutta uskoisin senkin pian tapahtuvan. Sen vaaleanpunainen sisar, eli Suviruusu sen sijaan jo hieman raottelee nuppujaan ja Torniolaakson ruusu on avannut jo monta nuppua täyteen kukoistukseensa.



keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Kasvihuoneen kuulumisia

Tällaisena kylmänä kesänä voi olla todella tyytyväinen, että on kasvihuone. Tuolla kasvimaalla kun kaikki on niin pientä edelleen ja pari avomaankurkun taimea on ehtinyt jo heittää henkensäkin. Viime vuonna kesäkuu oli niin kylmä, että kaikki kasvu tuntui silloin pysähtyvän kasvimaalla ja kaikki kurkkuni kuolivat kesäkuun loppuun mennessä. Onneksi olin silloin jättänyt muutaman taimen kasvihuoneeseen ja lopulta istutinkin ne sinne ja sain kuin sainkin kurkkusadon. Maissit eivät viime vuonna ehtineet kypsyä ja pahoin pelkään, että niin käy tänäkin vuonna.



Tämä jälkimmäinen kuva on otettu eilen ja edellinen kuva viikko enen juhannusta. Kasvua on havaittavissa. Vasemmalla kasvaa tomaatteja ja yhdessä on jo kunnon kukatkin. Kaikki nämä olen siemenestä kasvattanut. Nuo multaan upotetut purkit ovat kastelua varten, menee kasteluvesi suoraan juurille ja pintamulta jää kuivaksi, jolloin rikkaruohot eivät viihdy. Myöhemmin kesällä kun kasvit ovat isompia, kastelen koko mullan. Ensimmäisen kuvan kaksi mansikka-ampelia roikkuvat nyt katosta. Pyöreässä harmaassa astiassa kasvaa kolme avomaankurkkua, sen vieressä ruskeassa on kesäkurpitsa. Tuossa edessä näkyy vaaleata allasta, jossa kasvaa melonin taimia ja takarivissä on mansikkalaatikko ja käytävän päässä, puulaatikossa arbuusintaimi.


Verkkomelonissa ja arbuusissa on jo kukkia. Arbuusi on nimeltään Suger baby ja se tuotti viime vuonna muutaman pienen melonin. Verkkomelonin siemenen otin yhdestä kaupasta ostetusta melonista ja pistin keväällä multaan. Kiva testailla, mitä tulee vai tuleeko mitään. ainakin pieniä kukkia.


Viime kesänä istutin muutaman mansikantaimen kasvihuoneeseen ja siellä ne olivat koko talven, vaikka se viimekeäinen muovihuoneeni kyllä romahti talven aikana. Taimet olivat kuitenkin keväällä ihan hyvän näköisiä ja nyt laitoin ne kaikki samaan astiaan ja täytyy sanoa, että hyvältä näyttää.


Kasvimaallakin on kaksi kesäkurpitsaa, mutta kylmien ilmojen pelästyttämänä olen laittanut kasvihuoneeseenkin yhden ja siitä tulen ihan kohta saamaan jo satoakin. Minulla on myös toinen, autotallin seinustalla oleva pieni kasvihuone, tai sellainen puolihuone. Sekin on vanhoista ikkunoista koottu ja siellä kasvaa paprikaa, kasvihuonekurkkua ja yksi avomaankurkku.
Kesäkuun alussa kasvihuoneessa näytti tältä. Palaan kasvihuoneen kuulumisiin noin kahden viikon kuluttua ja toivoa sopii, että siellä silloin kukitaan runsaasti, pieniä raakileitakin pitäisi löytyä ja ensimmäiset herkut on jo syötykin.

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Juhannus

Viikon sisälle mahtui kolmet juhlat. Vähempikin olisi ehkä riittänyt, tai ennemminkin ne olisi voinut ripotella vähän pidemmälle ajanjaksolle, jotta niistä olisi päässyt paremmin nauttimaan. Juhannus oli tämä viimeisin juhla ja perinteiseen tapaani vietin sitä mökillä. Voi laskea yhden käden sormilla ne juhannukset, jotka olen viettänyt jossain muualla kuin vanhempieni mökillä. Jossain kohtaa elämää se oli pakko, ja haikailin muualle, kunnes siitä tuli tottumus, enkä enää edes mieti muita vaihtoehtoja. Paitsi joka juhannus mieleeni tulee ajatus, että miten on mahdollista että taas menen saman kaavan mukaan.


Vaikka ei tämä mikään huono tapa ole. Siellä on aina enemmän tai vähemmän sukulaisia, ainakin kokkoa katsomassa. Kokko on joka vuosi komea ja maisema kaunis. Rannassa on myös savusauna ja sen löylyille yöttömänä yönä ei kyllä löydy vertaa. 


Yöllä katselin rannassa kuinka silkkiuikku pullahti pintaa sukelluksista ja lipui hetken tyyntä vedenpintaa pitkin. Ehkä se huomasi minut siinä rannalla, kun se sukelsi uudelleen ja ilmestyi taas matkan päästä pintaan. Yritin ottaa siitä kuvan ja silloin se juoksi siipiään räpytellen juuri ja juuri vedenpinnan yläpuolella keskemmälle järveä.


Kauneutta näistä minun juhannuksistani ei ainakaan puutu.

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Kukkia lamppuhelmissä

Eilen nuorimmaiseni pääsi ripille. Aiemmin keväällä ajattelin, että tosi hyvä aika pitää juhlat kun puutarhassa kaikki kukkii ja on kaunista. Mieheni rakensi takapihan patiolle katoksen, jonka alle mahtui iso puutarhapöytä, sen ympärille kymmenen tuolia ja kolmen istuttava puutarhakeinu. Sen lisäksi meillä on pyöreä pöytä ja sen päällä iso vaalea päivänvarjo. Ulkona olisi ollut kiva nauttia kakkukahvia. Vaan niinhän siinä kävi, että koko sunnuntaipäivän satoi vettä ja oli kylmä. Eihän se lopulta mitään haitannut, vieraat viihtyivät sisälläkin, tarjoilu oli onnistunut ja rippilapsi oli tyytyväinen.


Eipä siellä ulkona olisi sitä kukkarunsautta ollutkaan, mitä silloin keväämmällä kuvittelin. On ollut niin kylmää, että kaikki tuntuvat pitävän nuppunsa tiukasti kiinni. Pitänee tyytyä näihin omatekemiin kukkiin, eli kukkahelmiin.


Vaan sitten kun se tästä lämpiää  -ja vakaasti uskon kesän lämpimien päivien vielä koittavan- niin silloin pihallamme on kukkaloisto vailla vertaa, jos nuppujen määrällä tässä asiassa mitään merkitystä on. Ja onhan tässä jo hieman kukkia nähty kun omena-, luumu- ja kirsikkapuu ovat olleet kukassa. Erityisesti kirsikkapuu oli upea. Nyt kun sen kukkien terälehdet ovat lentäneet taivaan tuuliin, niin jäljellä on vielä tämä helmi, jonka tein kirsikkapuuni kunniaksi.




maanantai 8. kesäkuuta 2015

Lampwork owl bead by Piaeliina

Kun olen helmiä myymässä, niin melkoisen usein saan kertoa, kuinka lamppuhelmiä tehdään. Minulla on siihen apuna yksi kauan sitten otettu valokuva, joka on kyllä ihan hyvin kerrontani apuna toiminut. Nyt minulla on kuitenkin ilo esitellä video, jonka vanhempi tyttäreni kuvasi tässä aiemmin keväällä. Hän myös leikkasi sen katsottavan pituiseksi ja lisäsi musiikin. Kokonaisuus on mielestäni tosi hieno. Tämä video oli äitienpäivälahja minulle.
Ainahan kaikki ei mene ihan putkeen ja niin tässäkin tapauksessa herra Murphy astui peliin mukaan. Pehmeä B muuttui näppäimillä kovaksi P:ksi ja niin lamppuhelmestä tuli lammashelmi, paitsi että videolla valmistuu pöllö. Nauroin vedet silmissä kun tajusin virheen. Siinä vaiheessa olin tietysti, innoissani kun olin, ehtinyt jakaa videon jo ainakin pariin paikkaan. Siellä nyt kiertää facebookissa "lammastyö pöllö helmi", noin suoraan suomennettuna. Youtubeen Anniina toki korjasi virheen heti kun se huomattiin, mutta sama virhe on sitten vielä siellä videon lopputeksteissäkin. Mutta ei haittaa mitään, sillä itse video on hieno. Puhukoon se puolestaan. Äänet päälle niin kokonaisuus on silloin vieläkin parempi!




Videon lopussa pöllö menee uuniin, 500 asteeseen jäähtymään, mistä sen olen seuraavana päivänä ottanut ulos muiden helmien kanssa, irrottanut helmet tikuista ja puhdistanut reiät. 
Pöllöjä on kevään mittaan syntynyt useampia ja muutama on myynnissä verkkokaupassa ja tietenkin niitä saa suoraan tilata minulta, silloin saa mieleisensä kuvioinnin ja värityksen. Moni pöllö on myös päätynyt avainkaulanauhaan, josta kerroin täällä.



perjantai 5. kesäkuuta 2015

Taimikaupoilla

Vaikka minulla oli melkoinen taimikasvattamo ikkunalaudalla, niin jotain jäi kuitenkin puuttumaan. Kasvihuonekurkkuja en ollut laittanut laisinkaan. Tämä oli ihan tiedostettu juttu, sillä ajattelin pelata varman päälle kurkkujen kanssa ja ostaa valmiit taimet puutarhalta.


Se lähin puutarha, missä aikaisempina vuosina olin käynyt, ei enää ollut toiminnassa, joten piti löytää uusi. Valinta oli helppo, sillä olin erään ystävättäreni kukkaistutuksia ihaillut jo vuosia ja hän käy aina Kosken puutarhalla. Sinne siis, koska lehtimainoksessa luvattiin myös kurkuntaimia.


Kasvihuoneeseen astuessani vastassa oli huikea näky. Mikä ampellikokoelma! Aivan ihania kesäkukkia sekä taimina, että valmiiksi ampelliin istutettuna. 


Tällaisesta kukasta en ollut koskaan edes kuullut, ja tuli mieleen, että tämä näyttää varmaan hyvältä kesäillan hämärässäkin, kun kukka tuntui oikein hehkuvan.


Daalioitakin oli montaa eri väriä. Tämä olisi siitä kätevä, että se on tavallaan monivuotinen, jos jaksaa aina syksyisin kaivaa juurakot ylös ja pystyy säilyttämään ne vaikka kellarissa. Daalia on kyllä hallanarka ja syyshallat saattavat lopettaa kukinnan äkkiseltään, mutta on se kaunis ja jos jaksaa niitä juurakoita hoitaa, niin kukinta vaan paranee vuosi vuodelta.


Tästä en huomannut katsoa, mikä kasvi oli kyseessä, mutta oli näyttävän näköinen, kuten tämän vieressä oleva Mustasilmäsusannakin. Mustasilmäsusanna on kaunis ja jaksaa kukkia koko kesän, sitä minulla on joskus ollutkin. Istutin sen silloin siemenestä aikaisin keväällä ja kukintaa joutui odottamaan loppukesään. Täältä sen nyt saisi ostettua valmiiksi komeana. Harmi kun en huomannut siitä kuvaa ottaa.


Minä ostin tämän pelargonian. jotenkin aina päädyn noihin vaaleanpunaisiin, mutta tässä on kyllä hehkua ja tämänkin voi talvettaa.


Mutta enhän minä kukkaostoksille tullut, vaan niitä kurkuntaimia piti saamani. Puutarhalla oli myös ystävällinen ja hyvä palvelu. Reipas tyttö vei minut toiseen kasvihuoneeseen, missä oli vihannespuoli. Täällä oli pitkät rivit salaattia sekä tomaatin, kurpitsan, avomaankurkun ja kasvihuonekurkuntaimia. Ostin minä muutamia pieniä purjon taimia, ne istuan kasvimaalle. 
Täällä kasvatettuja ruukkuvihanneksia voi ostaa lähialueen kaupoista. Lähituotantoa, sitä minäkin kannatan ja ruokaostoksilla pyrin aina ostamaan sen lähialueen tuottajan tuotteita.


Kotona istutin sitten kurkut isoihin purkkeihin, valmiiksi lannoittamaani multaan ja siellä ne nyt varovasti kurottelevat juuriaan kohti uutta multaa auringon lämmittämässä kasvihuoneessani. Kerron sitten kesänmittaan, kuinka homma etenee. Kukintoa odotellessa :)


Jos kiinnostuit, niin Kosken puutarhan sivut löytyvät täältä *klik*.

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Kasvukausi alkanut

Kesäkuuta mennään ja minulla on kasvimaa vielä vaiheessa. Kasvihuone sentään on saanut taimensa paikoilleen. Vaan eipä tuonne vesisateeseen taaskaan viitsi mennä kasvimaata laittamaan, kyllä niin kylmä kevät on ollut ettei siellä mikään olisi edes kasvanut. Viime vuonna oli kylmää koko kesäkuun ja kaikki minun kasvimaalle istuttamani kurkut esimerkiksi kuolivat, eikä yhtään maissin tähkää ehtinyt kypsäksi asti. Nyt pelottaa kuinka tänä kesänä käy.


Se viime vuotinen kasvihuone -josta kerroin täällä ja täällä (ja vähän myöhemminkin vielä, mutta joku raja kai noilla linkeilläkin täytyy pitää)-  sanoi sopimuksen irti talvella. Aivan kuten mieheni viime kesänä sanoi, että se muovi ei kestä talvea. Kehotus oli, että olisin purkanut siitä muovit syksyllä, mutta kuvittelin sen kuitenkin kestävän, enkä purkanut. Keväällä se sitten oli aivan räjähtänyt häkkyrä tuossa pihan kulmalla. Vaan nyt se on uudistettu. Siinä on nyt vanhoista ikkunanpokista kootut seinät, se entinen runko ja kattona uusi muovi. Lupaus on, että tämä muovi kestää ainakin yhden talven ja sen jälkeen saan siihen valokatteesta tehdyn katon.


Vielä en ole ostanut mitään taimia, vaan siellä on nyt istutettuna ne kaikki, mitkä tuossa ikkunalla keväällä siemenestä kasvatin. Taimikasvatuksesta kerroin täällä. Tarkoitus oli kyllä jo viime viikolla käydä puutarhalla ostamassa kasvihuonekurkun taimia ja jotain muutakin, mitä nyt sattuu olemaan, vaan jotenkin nyt ei ole tullut lähdettyä. Huomenna minulla on aika lääkäriin ja sillä samalla reissulla aion käydä puutarhalla. Seinänvieruskasvihuoneessa on kuusi ruukkua, mullat ja lannotteet valmiiksi laitettuina odottamassa sisältöä. Lannoitteena käytän kanankakkaa ja kompostia, joita löytyy omasta takaa ja lisäksi liottelen nokkosia vedessä ja tätä nokkosvettä annan sitten kasteluveden mukana.


Yksi erityinen ilonaihe on tänä keväänä ollut kirsikkapuu. Se ei ole vielä koskaan kukkinut noin valtavasti kuin nyt. Onneksi on ollut niitä auringonpaisteisiakin päiviä ja silloin sen kukissa pyörii jos jonkin näköistä surisijaa. Tiedä siis jos vaikka saisimme satoakin!


tiistai 2. kesäkuuta 2015

Sinä loukkasit minua - kampanja

Tipulassa blogin Emonen on aloittanut kampanjan blogien negatiivisia kommentointeja vastaan. Olin aivan järkyttynyt kun luin noita kommentteja, mitä Tipulassa blogiin oli kerätty. En osannut aavistaakaan, että joku voisi olla noin ilkeä. Aina joskus, jotain blogia lukiessa törmää teksteihin, missä blogin kirjoittaja kertoo poistaneensa ilkeitä anonyymejä kommentteja, mutta muuten en ole niihin itse törmännyt, enkä siis ollut osannut kuvitellakaan että ne voisivat olla jotain tuollaista. Totta puhuen, en edes pystynyt niitä kaikkia lukemaan, en halunnut. Voi vaan kuvitella, kuinka hirveältä tuntuu saada tuollainen viesti, puhumattakaan jos niitä tulee enemmänkin.


Käsittääkseni blogeja pitävät enemmänkin nuoret kuin iäkkäämmät. Ei se tässäkään iässä mukavalta tunnu saada ikävää, asiatonta kommentointia, mutta nuoresta ihmisestä se on varmasti vielä hirveämpää. Sillä voi olla todella pahoja seurauksia.
Aloin ajatella, kuinka helppoa kiusanteko netin välityksellä onkaan. Voi ilkeillä kenelle vaan, eikä kiusattu edes tiedä kuka kiusaaja on. Anonyyminä on helppo laukoa mielipiteitään. Vaikka kyllähän siitäkin jälki jää ja jos oikein pitkälle mennään, niin kiusaajakin voi kiinni jäädä, vaikka kuinka kasvottomaksi jättäytyy. 
Vaikka se onkin niin helppoa kommentoida, niin pitäisi ensin pieni hetki miettiä, miten kommentoi. Asioita voi ilmaista niin monella tavalla. Jos on eri mieltä, niin sen eriävänkin mielipiteen voi sanoa nätisti tai sitten vain jättää sanomatta. Jos jonkun blogi tai facebook sivu nyt ärsyttää, niin eihän sitä ole pakko seurata.
Ilkeitä kommentteja on ikävä lukea, vaikka ne olisi kohdistettu jollekin toiselle. Kommentoidaan siis asiallisesti, niin kaikki viihtyvät paremmin. 

Ilkeät kommentit loukkaavat myös netissä. Me toivomme asiallista kommentointia blogeihin. 

A girl with too many pictures  -  Ai karkkii!  -  Aiatar  -  Aikuistumiskipuja  -  All hearts are wonderful  -  Alusta loppuun  -  Am I Invited  -  Annun elämä uusiksi  -  Arkilove  -  Ave Katriina  -  By Tinja Katariina  -  Elämänilon alkulähteillä  - Elämää hetkessä  -  Elämää pyörätuolista käsin  -  Emilia Christine  -  Enni Heidi  -  Ennin kengissä  -  Erin Linnea  -  Essi Maaninka  -  Fifty Ways  -  Garden Of My Dreams  -  Haaveilen kaikesta  -  Haaveita ja oikeeta elämää  -  Harmaa ja muut iloiset värit  -  HeioonJenna  -  Hulivilini  -  Ida Parviainen  -  Ihanan karmea  - Ikimuistoista  -  Inku-chan  -  Inspiration  -  Jemppuu  -  Jenni's Lullaby  - Kaaosta ja kukkamekkoja  -  Kadun aurinkoisella puolella  -  Kaiken takana on äiti.  -  Kat von Yvon  -  KIDULT  -  Kitujainen.com  -  Kolme pientä porsasta  - Kommammaa  -  Kotiäidin elämää  -  Kouluta Ite Paremmin  -  Kun äiti kelaa  - Kuvastin  -  Käenpesä  -  Lady of The Mess  -  Leveämmin hymyilevä perhe  - Chasing Happiness  -  Life à la Annika  -  Life is an illusion  -  Lifestyle by Maiju Kristiina  -  Love yourself first  -  Loyal Companion  -  Maalia kohti  - Mammalaiffii  -  MammaMiia  -  Mansikkatilan mailla  -  Marika's  -  Marjukka Katariina  -  Meidän Pieni Ryyni  -  Mieleni on maalaus  -  Minäkö keski-ikäinen?  -  Moonika Kristiina  -  Munakoisoni ja minä  -  My fairytale  -  My life, with love Alesya  -  Nani - Be yourself  -  Napsahduksia  -  Natalia  -  Never Give Up  - Nightwish Diamonds  -  Nuori ajattelija  -  On my way  -  Operaatio Äiti  - Optimismia ja energiaa  -  Outi's life  -  paint my house BLACK  -  Paiqo  - Perhosia masussa  -  Petran; Minä ja me  -  Piaeliina  -  Pieni Lintu  -  Pieni Hento Ote  -  Pikku Bambin Blogi  -  Pinkit korkokengät  -  Privaattikamaa  - Rakkaudella Hannele  -  Reborn Beast  -  Rouva Y  -  Ruusumäki  -  Ruusun tuhkaa  -  Saijis  -  Smagatsoff  -  Something different by Emilia  -  Spread your wings  -  Style and jewels  -  Syvältä  -  Taloni maalla  -  Tassuttelijan päiväkirja  -  Teijan Kauneus Blogi  -  The Blind Leap  -  The Diary of Mariella Elisabeth  - The World According to Jani  -  Thinking out of the box  -  Thrill Me Tonight  - Tipulassa  -  Touch the sky  -  Tuulanneli  -  Unelmia jahdaten  -  Unelmiin tai sinne päin  -  Vilhelmiina Lyydia  -  Villa Tuta  -  Vähäx vaikeeta?  - Waldgeistory  -  Weekend Chic  -  XL elämää  -  Zeninan  -  Äiti ja melukylän lapset  -  Äiti on vihannes  -  Äiti yrittää

Kirjojen vertailua

Tuli vastaan kirja, joka täytyy mainita. C.J Sansom, Luostarin varjot. Tämä on dekkari, jonka tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1537 ja paikkana on Scansean luostari Englannissa. Umberto Econ Ruusun nimi on kirja, jonka moni tuntee ja jos ei tunne kirjana, niin on nähnyt elokuvan. Sanoisin, että tässä sillä on nyt haastaja, itse asiassa minä pidin tästä enemmän, mutta se on tietysti makuasia. Ruusun nimi oli ehkä monisyisempi kuin Luostarin varjot, mutta Econ tyyli on minusta joskus vähän liiankin monisyistä ja esimerkiksi Baudolino eteni joskus niin, että tunsin putovani kärryiltä.


Luin joskus aikaisemmin Mantelin kirjat Susipalatsi ja Syytettyjen sali. Ne sijoittuivat samaan aikakauteen, kerrottuna Cromwellin näkökulmasta Anne Boleyn noususta ja tuhosta. Luostarin varjoissa Cromwell on sivuosassa, mutta näiden Mantelin kirjojen kautta olin saanut hyvän tuntuman aikakauteen ja sen tapahtumiin, ja ne tavallaan auttoivat sisäistymään tämän kirjan tapahtumiin paremmin.
Jos ei ole lukenut mitään näistä kirjoista, niin suosittelen lukujärjestykseksi Susipalatsi, Syytettyjen sali ja Luostarin varjot. Luostarin varjot ei siis mitenkään varsinaisesti liity näihin Mantelin kirjoihin, mutta antavat sille lisää ulottuvuutta.