Eilen, oman tyytyväisyyteni keskellä tuli monta pientä muistutusta siitä, kuinka elämä yllättää, eikä suinkaan aina positiivisesti. Ihmissuhde, jonka on luullut kestävän sortuu höyhenen pyyhkäisyllä. Pieni vaiva muuttuu yhdellä lääkärinkäynnillä syöväksi. Onnettomuus päättää hetkessä jonkun elämän. Koskaan ei voi tietää, mitä huominen tuo tullessaan, onko nurkan takana lottovoitto vai viikatemies. Siksi jokainen hetki on tärkeä.
Silloin kun elämä hymyilee ja kaikki on hyvin on varsin helppoa elää hetkessä, mutta kun elämä käy raskaaksi niin myös hetket pitenevät. Tuskassa, on se sitten sielullista tai ruumiillista, aika mataa eteenpäin ja ponnistelu hetkien välillä tuntuu ikuisuudelta. Eräs viisas opasti minua kerran, että silloin pitää keskittyä miettimään, kuinka seuraava hetki olisi hyvä. Vaikka väkisin kuvitella edes puoliminuuttia asia -mikä se sitten onkin- hyvin. Tietyissä elämäntilanteissa se on lähes mahdoton tehtävä, mutta onnistuu jos päättää haluta onnistua, ja lopulta aika venyy minuutiksi ja lopulta jopa kymmenkertaistuu.
Eli tästä päivästä on mennyt pitkä tovi syvempien asioiden äärellä pohtiessa. Siinä ohessa olen mm. laittanut ruokaa, ripustanut pyykit ulos ja harrastanut puutarhaa.
Olen koulinut taimia ja istuttanut siemeniä. Toivorikkaana kuvittelen syöväni syksyllä näiden tuottamaa satoa. Tuossa etualalla on arbuusin taimia ja tuo pieni keskellä on paprika. Avomaankurkut kylvin purkkeihin vasta tänään, joten niissä purkeissa näkyy vain multaa. Ulkona siivosin myös pari kukkapenkkiä talventörröttäjistä ja lakastuneista lehdistä. Siellä löytyi paljon sipulikukkien nirkkoja ja krookukset kukkivat jo suurimmaksi osaksi.
Sinivuokotkin kukkivat jo pitkin pihaa. (Pahoittelen nyt kuvien huonoa laatua, mutta eilisessä tietokoneen vaihdossa unohtui siirtää kameraohjelmisto tälle uudelle koneelle ja olen niin tumpelo, että en osaa nyt siirtää kuvia tuosta kamerasta ilman sitä ohjelmaa. Nämä kuvat on otettu kännykällä.)
Ilta kului kirjan parissa ja töitä tehdessä, putsailin helmitikkuja ja laitoin niihin eristysaineet huomista varten. Kaupassakin kävin tarjousvoita hakemassa ja ajaessani kirkon ohi, tulin ajatelleeksi, että tänä vuonna minun piti mennä kiirastorstain jumalanpalvelukseen. Kiirastorstai vaikuttaa jostain syystä minuun aina hyvin melankolisesti ja pelkään että lamaanun täysin mustaan puetussa kirkossa, mutta joka pääsiäinen suunnittelen meneväni. Pääsiäiskirkko olisi paljon vaikuttavampi kuin joulukirkko ja pääsiäisenä pitäisi käydä kahdesti. Ensin on pimeys ja sitten tulee valo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien valvonta on otettu käyttöön. Blogin kirjoittajan on hyväksyttävä kaikki kommentit.