Kukkakimppuja

On tällä koleallakin kesällä puolensa, kukat kukkivat kauemmin. Sadekin on saanut kaiken rehottamaan runsaana, eikä ole tarvinnut itse tarttua kastelukannuun kertaakaan. Sade on myös opettanut minua tekemään kukkakimppuja maljakkoon.

Aiemmin en ole raaskinnut taittaa juuri yhtään kukkaa sisälle maljakkoon. Ensinnäkin kukat kestävät ulkona kauemmin ja toiseksi minusta on aina tuntunut, että jos yksikin varsi on poissa kukkapenkistä sen huomaa hirveänä lovena heti. Tämä viimeinen kuvitelma on nyt osoittautunut todellakin kuvitelmaksi, ei sitä huomaa, niitä kukkia on kuitenkin niin paljon.

Erityisesti olen tänä kesänä tehnyt kimppuja ruusuista ja pioneista. Pioneista siksi että sade on tehnyt ennestäänkin painavat kukat vielä painavammiksi ja saaneet varret tuesta huolimatta taittumaan, jopa katkeamaan.

Minun kaikki ruusuni ovat pensasruusuja, koska ne kestävät parhaiten näitä Suomen talvia. Pensasruusut ovat sitten huonoja maljakkoruusuja. Ne eivät kestä maljakossa kuin päivän pari, parhaimmillaan ehkä kolme päivää. Olen kuitenkin napsinut niitä sellaisina juuri avautuvina nuppuina ja silloin ne aukeavat sisällä maljakossa ja kestävät kolme, neljä päivää. Lakastuneet kukat pistän kompostiin ja haen taas pihalta uudet.

Minulla kasvaa neljää erilaista pionia, kymmenessä eri puskassa ja pensasruusuja on kymmenen eri lajia, yli kahdessakymmenessä pensaassa. Että kyllä siinä pitäisi poimittavaa riittää. Pioneista osa on kyllä vielä kovin nuoria ja näin ollen niissä ei kovin runsasta kukintaa ole, neljä on sellaista, että niissä ei ole vielä kukkia ollenkaan. Pensasruusut ovat kaikki jo useamman vuoden vanhoja, ja kaikissa on tänä vuonna hyvä kukinta. Johtunee leudosta talvesta ja riittävästä kosteudesta.

Lämpöisinä kesinä ruoka katetaan aina ulos ja kahvit nautitaan pihakeinussa. Nyt kun joutuu olemaan enemmän sisällä, kukat maljakoissa tuovat palan puutarhaa sisällekin. Ja ovathan ne minulle myös se ehtymätön inspiraation lähde, kaikkein mieluiten kun teen niitä kukkahelmiä.

Käydäänpäs taas kasvihuoneella

Minä käyn kasvihuoneella tietysti joka päivä ja parhaina päivinä useammankin kerran. Tavallaan sitä ei niin huomaakkaan kaikkea edistystä kun siellä käy niin tiheään. Tämä onkin minusta kiva kun laitan tänne blogiin kuvat ja linkin edellisiin kuviin, niin pääsen vertailemaan kasvun ihmettä paremmin.

Tältä siellä näytti eilen ja tältä siellä näytti kaksi viikkoa sitten *klik*. Olivatpa tomaatin taimet silloin vielä onnettoman pieniä, melonia tuskin kuvasta edes huomasi ja avomaan kurkut olivat ihan alussa.
Tässä kuvassa näkyy meloni allas tuossa heti etualalla oikealla. Olen laittanut siihen tuollaisen kehikon tueksi ja samalla myös erottamaan kurkut. molemmat kun ovat lähteneet kasvuun vauhdilla ja yksi melonin varsi kiipeää jo kohti kattoa. Tomaateista on saanut napsia tomaatinvarkaita päivittäin ja siltikin sinne on vahingossa päässyt pari ylimääräistä kasvamaan.

Tämä on sitten siitä autotallinseinusta kasvihuoneesta, jossa kurkut ovat lähteneet huimaan kasvuun. Sieltä saa lähipäivinä napsaista ensimmäiset syötäväksi. Kesäkuun viides, eli kuukausi takaperin nämä kurkun taimet näyttivät tältä.  Eli menee siis puolitoista kuukautta istutuksesta syöntiin.
Mansikoita olen myös saanut jo kerätä usempana päivänä, niitä on kypsynyt 5-7kpl per päivä. Samoin kesäkurpitsaa olen saanut kerättyä. Tomaatissa on muutamia pieniä raakileita, enemmän kuitenkin kukkia. Kaikki melonit kukkivat myös runsaasti ja muutamia pienen pieniä raakileitakin löytyy. Avomaankurkut kukkivat myös, samoin paprikat ja molemmissa on myös toiveita saada satoa. Kasvihuoneessa kasvaa muuten myös bataatti, jonka taimen sain eräältä asiakkaalta kesäkuun lopussa. Siitä minulla ei ole aikaisempaa kokemusta, mutta hyvin sekin on lähtenyt kasvuun.
Kasvimaalla sitten kurkut ja kesäkurpitsat ovat edelleen aivan onnettomia ja muutama kurkuntaimi on kuollutkin. Liikaa vettä ja liian kylmää. Porkkanaa sieltä todennäköisesti tulee saamaan kuten tilliä, persiljaa ja salaattia ehkä mangoldiakin, mutta muut jäävät kyllä haaveeksi. Kylmä ja kostea kesä on tehnyt tehtävänsä.

Kylmyyden ja sateiden ansiosta puutarhassa monien kukkien kukinta on ollut todella myöhässä. Juhannusruusukin avasi nuppunsa vasta viikko juhannuksesta. Koska sade on myös hakannut hentoja kukkia suorastaan lakoon, olen pelastanut niitä sisälle maljakkoon. Noista valkoisista pioneista varret taittuivat melkein poikki. Yleensä en raaski kukkia maljakkoon poimia, mutta tämä kesä on kyllä poikkeus. Nytkin minulla on kolmessa maljakossa kukkia. Lähinnä näitä ruusuja ja pioneita. Liljoissa oli niin vahva tuoksu, että sen maljakon jätin verannalle.

Puutarhan kuulumisia

Eilen satoi ja paistoi yhtäaikaa, joten syntyi myös sateenkaari. Se oli aivan täydellinen kaari, mutta niin lähellä että en saanut kokonaisuudessaan mahtumaan kännykkäni kuvaruutuun. Housunpuntit kastuivat kun kahlasin pitkässä heinikossa sateenvarjoni alla etsimässä sopivaa kuvakulmaa. Vaikka koko kaari ei kuvaan mahtunutkaan, niin sain kuitenkin sen himmeämmänkin varjokaaren kuvaan näkyviin.

Illalla kuulin, kuinka maa puhui. Se oli kyllä varsin outo ilmiö, enkä vieläkään käsitä, mistä tai miten se ääni syntyi. Mieheni kanssa menimme keräämään kanoille voikukanlehtiä ja aina kun repäisi nipun lehtiä maasta, ympäriltä alkoi kuulua aivan kummallista ääntä. Se oli vähän kuin rouskutuksen ja pulputuksen sekoitus. Tutkimme ruohikkoa, josko siellä olisi ollut sammakoita tai muita eläviä, mutta ainoastaa yksi etana löytyi. Mietimme, että jos olisi yksin hämärässä, niin olisi jäänyt kanojen ruohot hakematta. Olisi kyllä mielenkiintoista löytää selitys tälle ilmiölle!

Alppiruusu ei onneksi ole ollut moksiskaan sateesta ja viileästä alkukesästä. Viime kesänä se ei muuten kukkinut ollenkaan ja lisäsinkin silloin sen juurelle rhodomultaa. Ehkä tämä kukinta on sen ansioita ja ajattelin lisätä sitä tänäkin vuonna kunhan kukinta on ohi.

Tämä juhannuspioninikin on tänä kesänä komeampi kuin koskaan. Sain alun eräältä ystävältäni monta vuotta sitten ja aina se keväällä maasta nousi, mutta oli enemmän tai vähemmän surkean näköinen ja todella pienikasvuinen vuosia. Viime vuonna se ensimmäisen kerran teki pari kukkaa, mutta nyt se näyttää jopa rehevältä. Hopeahärkkikin kukoistaa, mutta se kukoistaa kyllä joka vuosi.

Unikotkin ovat olleet hyvin kukassa. Tämä kerrottu unikko on kukkinut jopa runsaasti ajateltuna, että se on jäänyt tuonne liljojen ja kellojen alle, mutta niin vaan se työntää kukkavartensa sieltä väleistä.

Myös iirikset ovat kukkineet runsaasti ja tuo keltainen päivänlilja juuri aloittelee kukintaansa. Nuppujen määrästä päätellen kukinnosta tulee tänäkin vuonna upea. Olen niin iloinen, että uudistin tämän suihkulähteen tänä keväänä, kun sen ympärillä nyt kukkiikin näin kauniisti. Nyt se on todella kaunis kokonaisuus ja vieressä oleva patiokin on nyt paljon käyttökelpoisempi kuin aiemmin, koska rippijuhlien vuoksi laitoimme siihen katoksen. Tosin rippijuhlien aikaan satoi ja oli kylmä, niin ettei sitä silloin käytetty, mutta sen alla ovat nyt puiset puutarhakalusteet sateelta ja paisteelta suojassa. Ulkonäöllisestikin se sopii siihen, vaikka aluksi epäilinkin sen sopivuutta. Suihkulähteen kunnostuksesta kerroin täällä, siinä on hyvä kuva verrata, kuinka kukkapenkki suihkulähteen ympärillä on rehevöitynyt kuukauden aikana.

Akileijat kukkivat myös ympäri pihapiiriä. Niitä löytyy uskomattoman montaa eri värisävyä. Olen antanut niiden vapaasti lisääntyä, joskus siirtänyt vaan parempaan paikkaan. Tänä vuonna noita sini-violetin sävyisiä tuntuu olevan enemmän kuin punertavia. Viime vuonna oli yksi yksilö sinivalkoinen, mutta nyt siinäkin on ihan siniset kukat.
Juhannusruusut eivät vieläkään ole nuppujaan avanneet, mutta uskoisin senkin pian tapahtuvan. Sen vaaleanpunainen sisar, eli Suviruusu sen sijaan jo hieman raottelee nuppujaan ja Torniolaakson ruusu on avannut jo monta nuppua täyteen kukoistukseensa.

Taimikaupoilla

Vaikka minulla oli melkoinen taimikasvattamo ikkunalaudalla, niin jotain jäi kuitenkin puuttumaan. Kasvihuonekurkkuja en ollut laittanut laisinkaan. Tämä oli ihan tiedostettu juttu, sillä ajattelin pelata varman päälle kurkkujen kanssa ja ostaa valmiit taimet puutarhalta.

Se lähin puutarha, missä aikaisempina vuosina olin käynyt, ei enää ollut toiminnassa, joten piti löytää uusi. Valinta oli helppo, sillä olin erään ystävättäreni kukkaistutuksia ihaillut jo vuosia ja hän käy aina Kosken puutarhalla. Sinne siis, koska lehtimainoksessa luvattiin myös kurkuntaimia.

Kasvihuoneeseen astuessani vastassa oli huikea näky. Mikä ampellikokoelma! Aivan ihania kesäkukkia sekä taimina, että valmiiksi ampelliin istutettuna. 

Tällaisesta kukasta en ollut koskaan edes kuullut, ja tuli mieleen, että tämä näyttää varmaan hyvältä kesäillan hämärässäkin, kun kukka tuntui oikein hehkuvan.

Daalioitakin oli montaa eri väriä. Tämä olisi siitä kätevä, että se on tavallaan monivuotinen, jos jaksaa aina syksyisin kaivaa juurakot ylös ja pystyy säilyttämään ne vaikka kellarissa. Daalia on kyllä hallanarka ja syyshallat saattavat lopettaa kukinnan äkkiseltään, mutta on se kaunis ja jos jaksaa niitä juurakoita hoitaa, niin kukinta vaan paranee vuosi vuodelta.

Tästä en huomannut katsoa, mikä kasvi oli kyseessä, mutta oli näyttävän näköinen, kuten tämän vieressä oleva Mustasilmäsusannakin. Mustasilmäsusanna on kaunis ja jaksaa kukkia koko kesän, sitä minulla on joskus ollutkin. Istutin sen silloin siemenestä aikaisin keväällä ja kukintaa joutui odottamaan loppukesään. Täältä sen nyt saisi ostettua valmiiksi komeana. Harmi kun en huomannut siitä kuvaa ottaa.

Minä ostin tämän pelargonian. jotenkin aina päädyn noihin vaaleanpunaisiin, mutta tässä on kyllä hehkua ja tämänkin voi talvettaa.

Mutta enhän minä kukkaostoksille tullut, vaan niitä kurkuntaimia piti saamani. Puutarhalla oli myös ystävällinen ja hyvä palvelu. Reipas tyttö vei minut toiseen kasvihuoneeseen, missä oli vihannespuoli. Täällä oli pitkät rivit salaattia sekä tomaatin, kurpitsan, avomaankurkun ja kasvihuonekurkuntaimia. Ostin minä muutamia pieniä purjon taimia, ne istuan kasvimaalle. 

Täällä kasvatettuja ruukkuvihanneksia voi ostaa lähialueen kaupoista. Lähituotantoa, sitä minäkin kannatan ja ruokaostoksilla pyrin aina ostamaan sen lähialueen tuottajan tuotteita.

Kotona istutin sitten kurkut isoihin purkkeihin, valmiiksi lannoittamaani multaan ja siellä ne nyt varovasti kurottelevat juuriaan kohti uutta multaa auringon lämmittämässä kasvihuoneessani. Kerron sitten kesänmittaan, kuinka homma etenee. Kukintoa odotellessa :)

Jos kiinnostuit, niin Kosken puutarhan sivut löytyvät täältä *klik*.

Kasvukausi alkanut

Kesäkuuta mennään ja minulla on kasvimaa vielä vaiheessa. Kasvihuone sentään on saanut taimensa paikoilleen. Vaan eipä tuonne vesisateeseen taaskaan viitsi mennä kasvimaata laittamaan, kyllä niin kylmä kevät on ollut ettei siellä mikään olisi edes kasvanut. Viime vuonna oli kylmää koko kesäkuun ja kaikki minun kasvimaalle istuttamani kurkut esimerkiksi kuolivat, eikä yhtään maissin tähkää ehtinyt kypsäksi asti. Nyt pelottaa kuinka tänä kesänä käy.

Se viime vuotinen kasvihuone -josta kerroin täällä ja täällä (ja vähän myöhemminkin vielä, mutta joku raja kai noilla linkeilläkin täytyy pitää)-  sanoi sopimuksen irti talvella. Aivan kuten mieheni viime kesänä sanoi, että se muovi ei kestä talvea. Kehotus oli, että olisin purkanut siitä muovit syksyllä, mutta kuvittelin sen kuitenkin kestävän, enkä purkanut. Keväällä se sitten oli aivan räjähtänyt häkkyrä tuossa pihan kulmalla. Vaan nyt se on uudistettu. Siinä on nyt vanhoista ikkunanpokista kootut seinät, se entinen runko ja kattona uusi muovi. Lupaus on, että tämä muovi kestää ainakin yhden talven ja sen jälkeen saan siihen valokatteesta tehdyn katon.

Vielä en ole ostanut mitään taimia, vaan siellä on nyt istutettuna ne kaikki, mitkä tuossa ikkunalla keväällä siemenestä kasvatin. Taimikasvatuksesta kerroin täällä. Tarkoitus oli kyllä jo viime viikolla käydä puutarhalla ostamassa kasvihuonekurkun taimia ja jotain muutakin, mitä nyt sattuu olemaan, vaan jotenkin nyt ei ole tullut lähdettyä. Huomenna minulla on aika lääkäriin ja sillä samalla reissulla aion käydä puutarhalla. Seinänvieruskasvihuoneessa on kuusi ruukkua, mullat ja lannotteet valmiiksi laitettuina odottamassa sisältöä. Lannoitteena käytän kanankakkaa ja kompostia, joita löytyy omasta takaa ja lisäksi liottelen nokkosia vedessä ja tätä nokkosvettä annan sitten kasteluveden mukana.

Yksi erityinen ilonaihe on tänä keväänä ollut kirsikkapuu. Se ei ole vielä koskaan kukkinut noin valtavasti kuin nyt. Onneksi on ollut niitä auringonpaisteisiakin päiviä ja silloin sen kukissa pyörii jos jonkin näköistä surisijaa. Tiedä siis jos vaikka saisimme satoakin!

Pihaprojektin jatkoa

Viime syksynä perustin uuden kukkapenkin talon etupuolelle, paikkaan, missä oli kasvanut nurmikkoa. Kerroin niistä perustamistouhuista täällä, tuosta linkistä löytyvät kuvat perustamisvaiheesta. Nyt on sitten penkin ensimmäinen kevät ja hyvin näyttävät syksyllä istuttamani kasvit talven kestäneen, paikkansa penkissä ottaneen. Viime syksynä suunnittelin ostavani siihen uusia krookuksen sipuleita reunoille, mutta lopulta ostin vain yhden pussin kevättähden sipuleita, jotka siinä ovat jo kukkineet ja lisäksi ostin tulppaanin sipuleita, jotka kohta availevat nuppujaan.

Tässä etualalla on toisesta penkistä syksyllä kaivamiani krookuksia, jotka jo ovat lurpallaan, heti niiden takana on pikkusydämiä hyvässä kasvuvauhdissa. Sitten on päivänliljoja samoin hyvin terhakkaina, niiden takana pari narsissia kukkii ja tulppaaneissa on nuput. Ne kun lakastuvat, niin jäävät sitten päivänliljojen ja kuunliljojen alle piiloon. Tuossa penkin leveämmässä päässä on pari pionia, jotka nekin ovat puskeneet punaiset vartensa pintaa. Tänä keväänä ovat varmaan vielä varsin vaatimattomat, mutta kyllä ne siitä pulskistuvat vuosien kuluessa. Siellä on myös paljon liljoja, joiden sipulit siirsin syksyllä toisesta penkistä. Osa liljansipuleista oli vielä sellaisia ensimmäisen vuoden vauvoja, joten niidenkin kukintaa saa pari vuotta odottaa.

Tässä penkki on kuvattu sieltä toisesta päästä, tai oikeastaan tässä näkyy se osa, minkä tein jo pari vuotta sitten. Nuo keltaiset tulppaanit eivät viime kesänä kovin paljon kukkineet, joten oli kiva yllätys kun ne nyt ovat noin komeita.

Hieno seurata, kuinka tuon uuden, aika ison penkin kukinta nyt kesän mittaan kehittyy, ja millainen se on parin vuoden päästä!

Suihkulähteen uusiminen

Viileitä ilmoja on tänä keväänä riittänyt, mutta näissä pihanrakennuspuuhissa se on enemmän hyöty kuin haitta. Viime syksynä ymmärsin, että suihkulähde on pakko uudistaa tänä keväänä. Siinä on ollut sellainen tyhjennys systeemi, millä veden on saanut pohjassa olevaa putkea pitkin tyhjentää läheiseen pellonojaan. Putki kaivettiin aika syvälle maahan ja siihen päälle on tässä vuosien saatossa nyt muodostunut aika laaja kukkapenkki, kiveyksiä unohtamatta. Joten kun se putki viime kesänä meni jotenkin umpeen, tulin siihen tulokseen, että on aivan älytön homma alkaa kaivamaan sitä esiin ja samalla tuhota aivan kelpo kukkapenkki. Parempi tehdä uusi.

Siitä suihkulähteestä on vuosien varrella otettu kuva, jos toinenkin, mutta nyt en löytänyt muuta kuin tämän. Se on siis tuossa koiran takana. Sen minulle maailman parhaimman koiran, jonka seikkailuista olen kirjoittanut täällä *klik* .

Tänä keväänä sattui sitten vielä niin hauskasti, että eräs tuttava kaivoi oman suihkulähteensä altaan ylös ja aikoi viedä sen kaatopaikalle, koska siihen oli tullut pieni reikä. Se on sellainen musta muovinen, vähän aaltoilevan muotoinen, ihan perus allas. Mieheni pisti siihen paikan ja kun totesimme sen vettä pitäväksi, päätin ottaa sen käyttöön.

Ensi piti siirtää kiveys siitä vanhan altaan ympäriltä pois. Siinä oli noita miehen nyrkin kokoisia punertavia mukulakiviä ja betonista tekemiäni raparperin lehtiä. Sitten putsasin kivien alustan, siinä on ollut sellainen paksu muovi, minkä läpi mikään ei pääse kasvamaan. Tietysti siihen vuosien varrella on päässyt sitten mansikan rönsyjä, maahumalaa ja suikeroalpia sinne tänne, ainahan sinne kivien väliin maa-ainesta kertyy vuosien saatossa ja siihen nämä rönsyt sitten juurensa kiinnittävät. Yllättävin löytö kivien alta oli ehkä ukkoetana. Sen siirsin pellonojaan.

Seuraava vaihe oli täyttää sitä allaskuoppaa hiekalla ja soralla. Entinen allas oli isompi kuin tämä uusivanha. Halusin myös nostaa tämän uuden lähemmäksi nurmikon pintaa, koska se vanha oli vähän kuopassa ja silloin aina kaikki sadevedet valuivat sinne vieden roskat mukanaan. Roskat sitten tukkivat sen suihkulahteen suuttimen.

Aika homma siinä oli, mutta lopputulokseen olen kyllä tyytyväinen. Sitä suihkua ei ole vielä asennettu, mutta sitä varten menee sähköjohto noiden raparperin lehtien alla piilossa, kuten siinä vanhassakin systeemissä. Samoin vesi altaaseen tulee letkua pitkin, joka myös jää piiloon lehtien alle,

Taimikasvatusta

Huhtikuun alussa istuttelin siemeniä multiin ja nyt olen saanut koulia jo pieniä taimia isompiin purkkeihin. Uusi ikkunalauta kasvihuoneeni on käytössä. (Tästä rakennelmasta kerroin aiemmin täällä. ) Tällä kertaa olen jopa ollut niin näppärä, että teippasin purkin kylkeen nimilapun, että sitten myöhemminkin olen perillä siitä, mikä kasvi on kyseessä.

Basilika on jo melkoinen puska ja siitä on lehti poikineen jo syötykin. Paprikan taimet ovat makeita suippopaprikoita, joihin otin siemenet talvella syödyistä paprikoista. Näin olen tehnyt jo useampana vuonna ja hyvin on toiminut, joka syksy on saanut kerätä hyvän paprikasadon.  Nyt otin myös tomaatista siemeniä. Kyseessä oli Cherry niminen pieni tomaatti, josta erityisesti mieheni piti. Päätin kokeilla onnistunko kasvattamaan tätä lajiketta itse. Ainakin taimet ovat nyt hyvällä alulla. Kerron sitten myöhemmin kesällä jatkoa tästäkin. 

Viime kesänä sain kasvatettua kasvihuoneessa syötäväksi asti Suger-baby nimistä vesimelonia. Näitä siemeniä jäi muutama viime vuodesta ja ne ovat nyt myös hyvin lähteneet itämään. Nyt ajattelin sitten kokeilla myös verkko- ja hunajamelonin kasvatusta. Näihin otin siemenet talvella syödyistä hedelmistä. Jokainen siemen iti näistäkin. Kiva nähdä miten näiden kanssa käy.

Lauantai

Olen tänään ollut tosi väsynyt. Jotenkin on kokoajan sellainen olo, että on joku asia, mikä pitäisi tehdä, mutten muista mitä. Ainakin tämä työhuoneeni pitäisi siivota. Pelkästään tämän huoneen kaaos saa kenet tahansa ahdistumaan. Pakenin siivousta ulos laittaakseni vähän kasvihuonetta ja puutarhaa talviteloille. Ei siitäkään mitään tullut. Kasvihuoneessa kesäkurpitsa oli tehnyt vielä monta uutta pientä kurpitsaa ja lisäksi siellä on tomaattia ja jotain muutakin. Siivosin vain avomaankurkkujen laatikon. Omenapuiden alta keräsin kanoille ja peuroille sopivat omenat yhteen laatikkoon ja kaikki tosi huonot yhteen. Tuli sieltä yksi laatikollinen vielä hyviä kaneliomenoitakin. Istutin myös uuteen kukkapenkkiini krookuksen sipuleita ja kaivoin amarylliksen sipulin ylös maasta.

Yleensä olen hyvin innostunut ja tosi hyvällä tuulella tehdessäni tällaisia hommia, mutta nyt on vaan jotenkin apaattinen olo ja väsymys painaa hartioita. Äsken koitin piristää itseäni ottamalla kuvia pihalla vielä kukkivista kasveista. Muutama pakkasyö ei ole vielä kaikkia hengiltä saanut. En kyllä montaa kuvaa ehtinyt ottamaan, kun kamera ilmoitti, että akku tyhjä. Sitä paitsi kamerani on vallan lakannut ottamasta mitään muita kuvia kuin lähikuvia. Jos sillä yrittää ottaa millä tahansa muulla säädöllä kuvia kuin superlähikuva, niin kuvasta tulee sumea. Se uusi kamera, mistä olen haaveillut on edelleenkin kaupassa.

Muitakin koneongelmia tällä viikolla on ollut. Puhelimeni hajosi. Se alkoi katkoa puheluita ja lopulta sillä ehti sanoa enää moi, ja siinä se puhelu sitten olikin. Ajattelin, että nyt pitäisi sitten hankkia se älypuhelin. Ei vaan nyt jaksanut lähteä kaupunkiin puhelinkaupoille. Netistä en tilaa, koska se ensimmäinen älypuhelin, minkä sieltä Soneran kautta tyttärelle pari vuotta sitten tilasin oli ihan fiasko. Puhelin oli rikki jo paketista ottaessa ja kaupan purku osoittautui mahdottomaksi ja korjausta varten jouduin kuitenkin lähtemään Tampereelle, mistä puhelin lähetettiin jonnekin ulkomaille korjattavaksi ja loppujen lopuksi se toimi kunnolla vain vajaan vuoden. Kolmellakympillä sain vanhan, toimivan Nokian puhelimen, jossa on vielä takuukin. Ehkäpä hankin itselleni joululahjaksi sen omppupuhelimen.

Pihalla kulkiessani minua vakoiltiin. Kissa leikki vakoiluleikkejään ja hiippaili kannoillani, minne meninkin. Kiipesi välillä puuhun tai juoksi hurjaa vauhtia ohitseni, kadoten taas pensaisiin. Pitäisi omata tuo kissan elämänasenne, leikki tekee terää ja jos väsyttää mennään nukkumaan. 

Tässä kuvassa on piparmintun kukka. Olen kerännyt noita lehtiä ja kukintoja ja kuivattanut ne. Niistä on kiva keitellä teetä. Tästä tulikin mieleen, että hunajaa pitää muistaa hakea. Se hunaja nimittäin sopii hyvin makeuttamaan minttuteetä. Äskeisellä kuvauskierroksellani keräsin muutamia kukintoja, mintun ja kirvelin lehtiä, keitin vettä ja laitoin lehdet teepannuun hautumaan. Nyt menen siemailemaan tätä yrttiteetäni ja otan palan aamupäivällä tekemääni kasvispiirakkaa. Todennäköisesti väsymykseni ei kaikkoa minnekkään, mutta toivottavasti mieliala edes kohentuu. 

Sadonkorjuuta

Sadonkorjuu työllistää. Avomaan kurkkuja on tullut oikeastaan aika paljon. Ensimmäisen keräämäni sadon silloin innoissani punnitsin ja sitä oli viisi kiloa. Lopullista määrää en osaa sanoa, mutta monta kertaa ne on jo kerätty. Osan olen antanut eteenpäin, mutta suurimmasta osasta olen tehnyt mauste/suolakurkkuja. Hiukan hirvittää, että jos ne eivät olekaan hyviä ja niitä on nyt säilöttynä kilokaupalla.

Salkopapuja kasvihuone on myös alkanut tuottamaan ja niitä olen ryöpännyt ja sitten pistänyt pakkaseen pienissä minigrip-pusseissa. Ajattelin, että niitä on kiva sitten pakkasesta talvella laittaa vaikka keittoihin. Tomaattejakin olen pakastanut. Kaltannut ensin ja sitten siivuttanut tai vain palastellut pieniin annospusseihin ja pakkaseen. Tämän ohjeen sain facebookin Puutarha ja piha sivustolta. 

Ne vesimeloonitkin sitten lopulta kasvoivat. Eivät kovin suuriksi, mutta kasvoivat kuitenkin syötäviksi. Niitä ei ole säilötty vaan syöty ihan sinällään. Tuossa kuvassa on myös rosmariinia. Sitä olen kuivannut, kuten lehtipersiljaa, lipstikkaa, minttua, kirveliä ja basilikaa.

Vadelmasato oli tänä vuonna oikein hyvä, niin se oli viime vuonnakin. Vadelmia olen pakastanut ihan sinällään ja tehnyt myös hilloksi. Pensasmustikat tuottivat niukasti, kuten aina. Metsässäkään niitä ei mitenkään ruhtinaallisesti ollut tänä kesänä, mutta kyllä niitäkin ihan kohtuullisesti pakkaseen sain. Karhunvadelmat sensijaan tuottavat tänä vuonna oikein kunnon sadon. Niitä on jo monta purkkia pakkasessa ja syötynä ja vielä riittää poimittavaakin. Se on kyllä sellainen piikkipensas, että jos ei pidä varaansa niin raapaleilta ei voi välttyä ja niihin puskiin jää helposti kiinnikin.

Nyt myös omenat ovat alkaneet kypsyä ja ensimmäiset uunilliset omenasosetta olen jo valmistanutkin. Näistä vaaleista kuulaista tulee hyvä sose. Minä teen soseen aina uunissa. Nämä ensimmäiset erät olen nyt tehnyt sähköuunissa kun en ole vielä leivinuunia tänä syksynä lämmittänyt. Odottelen tuulista päivää, ennen kuin uskallan sinne tulta koittaa sytyttää. Pariin kertaan kun olen täällä savustanut koko talon, niin hiukan olen varovaisemmaksi tullut. Oppinut virheestä.

Tyrnimarjat ovat muuten myös alkaneet kypsyä ja niitä tuleekin tosi paljon. Mietinkin, että jos selvittäisi miten niistä mehua tehdään. Aiemmin olen vaan pakastanut nekin ja niitä sitten pitkin talvea syöty marjoina pakkasesta.

Nyt toivon lämmintä syyskuuta, että vielä maissit kypsyisivät. Kyllä sinne ainakin pari tähkää tulee, mutta jos lämpöä riittäisi niin aina parempi. Kyllä ne itse kasvatetut maissit pätkivät mennen tullen ne kaupan esikypsytetyt.

Sipulisato muuten tuli myös hyvä. Minulla oli tänä kesänä punasipulia, jakosipulia ja purjoa. Purjot ovat vielä maassa, mutta muut sipulit ovat jo kuivumassa. Purjon ajattelin laittaa renkaiksi ja pakastaa annospusseissa. Perunat ja porkkanat pitää vielä nostaa tämän kuun aikana ja puolukat odottavat metsässä poimijaansa ja ihan viimeisenä sitten suunnistan suolle karpaloita poimimaan. Vielä tässä työtä riittää syksylle.

Piha projekti

Meillä oli tässä talon edessä pieni nurmikon läntti, johon silloin vuosia sitten istutin pienen puuntaimen, Tammelan kaunottaren. Myyjän mukaan se ei koskaan isoksi edes kasvaisi. Puun kauneus tulee kukista, siinä on alkukesästä ihanasti tuoksuvat valkoiset kukat. Itseasiassa se on aivan täynnä niitä kukkia.

Vuosien saatossa puu on kuitenkin kasvanut, lähinnä levinnyt. Se on n. kolme metriä korkea ja alle metrin korkeudelta alkavat sen oksat levitä. Se siis kasvoi nurmikolla, suunnilleen metrin päässä pensasaidasta. Meillä on sellainen päältäajettava ruohonleikkuri ja sillä ei lopulta enää saanut nurmikkoa leikattua puun alta, eikä oikeastaan siitä puun ja aidan välistäkään.

Puusta en halunnut luopua mokoman ongelman vuoksi, joten päätin muuttaa nurmikon kukkapenkiksi. Tämä tapahtui pari vuotta sitten. Kaivoin nurmikon puun ympäriltä pensasaitaan asti pois. Meillä sattui olemaan vanhoja liuskekiviä sen verran, että sain niistä polun tehtyä aidanteen ja kukkapenkin väliin. Kukat uuteen penkkiin siirsin liian täyteen kasvaneesta toisesta kukkapenkistä. Taponlehteä, kuunliljoja, syyskaunonsilmä ja päivänliljaa.

Liuskekiviä riitti vain tälle kuvassa näkyvälle pikku polulle, mutta ruohonleikkuu ongelma oli nyt ratkaistu. Nurmikko jatkui suunnilleen tuosta mihin tämä kuva päättyy.

Tänä kesänä tytär leikkasi nurmikon ja ajeli samalla tässä penkissä reunimmaisena kasvavan päivänliljan nurin. Lilja oli kasvanut ja sen lehdet olivat jo nurmikolla. Päätin laittaa tuon liuskekivi polun jatkumaan, niin että se kiertää koko kukkapenkin, jolloin penkin ja nurmikon väliin tulee siis selkeä polku, eikä ruohonleikkuri enää pääse vahingoittamaan kukkia. Liuskekiviä ei ollut, mutta oli muutama samanpintainen neliskulmainen pihalaatta ja minun mielestäni se sai kelvata.

Kuten kuvasta näkyy, projekti ei jäänyt vain polkuun, vaan aloin kaivamaan koko nurmikkoa pois. Onneksi mies tuli tässä vaiheessa apuun ja kaapi nurmikon pikkukaivurilla, muuten minulla olisi lapiohommina mennyt paljon enemmän aikaa ja palkkana olisi todennäköisesti olut vielä kipeytynyt selkä.

Vastakkaisesta suunnasta näyttää tältä. Kiven alle laitoin aiv-rehupusseista leikatut rikkaruohonpysäyttäjät. Tuli nekin hyötykäyttöön. Samaa pikkukiveä, mitä oli liuskekivien välissä ja reunoilla laitoin nyt myös tuon loistoangervon reunukseksi.

Seuraavaksi reunustin kukkapenkin ja kiveyksen tällaisilla betonisilla reunakivillä, jotka oli purettu pois toisesta paikasta ja olivat jo muutaman vuoden odotelleet metsänreunassa lopullista sijoituspaikkaansa. Hiukan olivat painavia, mutta onneksi meiltä löytyy nokkakärry, joka helpotti raahaamista huomattavasti.

Betonireunaa ei riittänyt tuolle suoralle seinustalle, mutta siihen mieheni vaihtoi uuden laudan sen kymmenen vuotta vanhan jo hieman lahonneen tilalle. Tämä uusi on painekyllästettyä lautaa, eli ehkä kestää kauemmin. Kaikki nämä kukat näyttävät nyt tosi kurjilta, sillä kaivoin ne kaikki muista penkeistä, missä olivat jääneet muiden jalkoihin.

Multaa on saanut tähän kärrätä kottikärry kaupalla ja homma on vielä vaiheessa. Uskon kuitenkin että nämä jo istutetut tähän hyvin ehtivät tämän syksyn aikana paikkansa ottaa, minua on auttanut suuresti nämä viime päivien runsaat veisateet. Eipä ole tarvinnut itse kastella.

Tähän etureunalle olen laittanut krookuksen sipuleita, jotka myös kaivoin toisesta penkistä pois. Ajattelin sen verran investoida, että ostan lisää kukkasipuleita ja reunustan koko penkin krookuksilla ja sinililjoilla, tai mitä nyt matalaa kevätkukkijaa löydän. Tuonne keskelle kuunliljojen lomaan laitan tulppaaneja ja ehkä narsissia. Pikkusydämiä on vielä lisää puristuksissa ja hukkumassa ruusupensaan alle takapihalla, joten sitä laitan tähän reunoille myös lisää.

Hieno sitten ensi keväänä ja kesänä nähdä millainen tästä oikein tuli. Nyt on vielä hiukan hommia tehtävänä, mutta raskain osuus on jo takana. Eikä enää ei tarvitse ruohonleikkurin kanssa tälle kulmalle tulla.