Viisi päivää elämästäni osa 1/5

Sain haasteen ystävältäni kertoa kuvin ja sanoin elämästäni viitenä päivänä peräkkäin. Tämä nyt ei minun kohdallani ole kovin hankala haaste, teenhän sitä muutenkin. Tosin en yleensä viittä päivää peräkkäin, vaan vähän harvemmin. Otan kuitenkin haasteen vastaan ja koska haaste tuli eilen illalla, niin tänään on sitten haasteen ensimmäinen päivä.

Aika komeasti alkoi tämä päivä! Puoli kahdeksan maissa nousin ylös ja tällainen näkymä oli keittiön ikkunasta. Sateenkaari oli aivan täysi ja jos oikein tarkasti katsoo, niin siinä rinnalla oli toinen kaari. Tässä kuvassa hyvin heikosti näkyy tuossa oikealla puolella. Lisäksi näkyi myös sen sateenkaaren pää, joka tuli tuohon meidän takapihalle.
Sateenkaarta aikamme ihailtuamme, vein tyttären kouluun ja tulin takaisin kotiin tekemään aamiaista miehelleni ja itselleni. Sitten oli vähän paperitöitä tehtävänä ja taisin kertaalleen harjoitella pianoläksyänikin. Yhdentoista maissa aloin valmistamaan ruokaa ja tutkimaan leivontaohjeita. Ajattelin leipoa jotain huomiseksi. Ensin tein kuitenkin sen ruuan.

Maksapihvejä uunissa haudutettuna, perunamuusia ja puolukkahilloa. Tiedä sitten tykkääkö muu perhe, mutta minä tykkään.
Sillä aikaa kun perunat kypsyivät ja maksa muhi uunissa niin tein omenapiirakan. Se kypsyi samoilla lämmöillä kun kerran uuni oli kuuma. Harvinaista kyllä, en ollut lämmittänyt leivinuunia vaan tein kaiken tänään sähköuunissa. Leivinuuni on minusta paljon parempi ja käytänkin tosi harvoin sähköuunia, mutta leivinuunin lämmittäminen vaatii oman aikansa ja tänään en viitsinyt siihen touhuun alkaa.
Kun olin syönyt, aloin tekemään Britatorttua. Vielä en ole päättänyt, mitä laitan täytteeksi. Koska se tarjoillaan vasta huomenna, niin täytekin kannattaa jättää huomisen murheeksi.

Britatortun lisäksi tein myös suklaakääretortun. Tai siis tein sen pohjan, luulen että teen siitä mokkapaloja. Toinen vaihtoehto olisi mokkatorttu.
Minusta sokerimuna-vaahdon vatkaaminen on tylsää, sitä pitää vatkata 8 minuuttia, että se on sopivaa. Käytän sen kahdeksan minuuttia yleensä lukemiseen, nyt kertailin espanjan sanoja. Tuli hyötykäyttöön nekin minuutit ja vatkaaminen sujui hauskemmin.

Näitä kun vähän jatkojalostetaan, niin eiköhän ole ihan hyvät tarjottavat huomenna. Toinen asia on sitten tuleeko ketään, mutta mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, niin meidänkin pieni perheemme pystyy näistä selvän tekemään. Ei ole koskaan vielä Britatorttu kaappiin jäänyt pilaantumaan tai mokkapalat kuivettuneet. Omenapiirakka aloitetaankin jo tänään iltakahvin ja jätskin kera.

Kävin myös kirjastossa ja loppupäivän aionkin viettää enimmäkseen huvilassa meren rannalla.