torstai 27. helmikuuta 2014

Eilen lähdin kävelylle metsään kuten tapoihini kuuluu. Tällä kertaa en lähtenyt tuttuihin maisemiin, vaan ajattelin tutkia vähän uusia seutuja. Aluksi pidin hyvin huolen, että en mene syvälle metsään vaan pidin kokoajan tuntuman metsänreunan peltoaukioon. Metsästä löytyi nopeasti myös vanha tienmaa, jota pitkin päätin kulkea, jotta löydän sitten helposti takaisin. Aina välillä tienmaan tuntui hukkuvan sammaleihin tai sen ylitse oli myrsky kaatanut puun. Muutenkin siellä tuntui olevan paljon isoja puita juuret pystyssä.
Tein aika pitkän lenkin metsässä ja päädyin ihan tuttuun paikkaan erään metsäautotien reunalle. Siitä olis ollut helppo hypätä tielle ja lähteä tietä pitkin takaisin kotiin. Minä kuitenkin käännyin takaisin metsään ja päätin mennä samaa tietä takaisin, mitä olin sinne tullutkin. Helppo varmaan arvata, että hetken päästä en sitten enää ollutkaan kartalla.
En kuitenkaan isommin huolestunut, koska olin varma etten ollut vielä niin pitkällä että olisin oikein isoon metsään joutunut. Miehenikin soitti siinä haahuillessani ja pakko oli tunnustaa, etten oikein tiennyt, missä olin. Hän kyllä huomautti, että hämärän tuloon olisi enää tunti. Onneksi metsässä oli vielä paikoitellen lunta ja lopulta löysin tällaisesta kohdasta myös omat jälkeni ja sain taas hetkeksi suunnan. Tosin vaan hetkeksi, kun jälleen oli pakko ihmetellä eteeni tullutta ojaa, jota ei menomatkalla ollut. Minne minun suunnistustaitoni on kadonnut!
Kyllä minä sieltä lopulta kotiin löysin ja ennen pimeää, mutta ilmeisesti tuli aika lenkki tehtyä.
Ensi kerralla se onkin sitten jo karvan verran tutumpi metsä.

tiistai 25. helmikuuta 2014

Ravintolassa

Viime perjantaina menimme ranskanryhmämme kanssa viettämään ranskantuntia ranskalaiseen ravintolaan. Ei nyt sentään Ranskaan asti, tyydyimme ihan Tampereeseen. Siellä on Kauppahallissa ravintola Les 4 saisons eli neljä vuodenaikaa. Normaalisti ravintola on auki päiväsaikaan, mutta meillä oli varaus illaksi. Neljän ruokalajin päivällinen tarjoiltuna ranskaksi. Aivan loistava ilta!


Alkuruokana oli ranskalainen maalaissalaatti. Siitä on tässä kuva. Kuva ei valitettavasti kerro, kuinka mahdottoman hyvää se oli. Eipä tule mieleen toista näin herkullista salaattia. Salaattiin kuuluvat makkarat olivat ihan superherkullisia. Täytyy tunnustaa, että ensisilmäys makkaroihin ei varsinaisesti houkuttanut, mutta ensimmäinen suupala vei kielen mennessään. Mikäli nyt oikein ymmärsin niin, he valmistavat makkarat itse ja niitä voi myös ostaa Kauppahallista ihan erikseen. Tässä kuvassa on jäänyt vähän piiloon se annoksessa oleva toinen makkaran siivu, joka minusta oli, jos mahdollista vielä parempi. Se oli pekoniin kääritty vaaleampi makkara. Nam!
Ja tuo sipuli! Hyvänen aika , että se oli hyvää! Lisäksi tämä oli varsin runsas annos. Ajattelin, että tällaisen salaatin voisi käydä syömässä ihan vaikka lounaaksi, jos sattuisi Tampereella lounasaikaan olemaan.
Pääruokana oli Tournedos bearnaise. Mielettömän hyvä pihvi. Niin mehevä ja herkullinen. Bearnaisekastike ja pekonipavut sopivat siihen paremmin kuin hyvin. Annokseen kuuluvia maalaisranskalaisia en jaksanut kaikkia syödä, mutta hyviä nekin olivat.
Sitten seurasi tietysti juusto, sitä en nyt muista mitä se oli, mutta viikunahillokkeen kanssa se tarjoiltiin. Meillä kun on täällä omalla paikkakunnalla tuo Herkkujuustola niin muiden juustot jäävät aina kakkosiksi. Joten juusto sai tällä aterialla minulta heikoimmat pisteet.
Aterian kruunasi kahvi ja laventeli créme-brûlét. Aivan ihanaa oli sekin. Oli yllätys, että laventeli sopi siihen niin hyvin. Pöydässä oli keskustelua siitä, kuinka yksi mielsi sen kuuluvan saippuaan ja toinen teehen, mutta kaikkien mielestä se kuitenkin sopi mainiosti tähän jälkiruokaan.
Tarjolla oli myös ranskalaisia viineja, mutta koska tyydyin jääveteen en osaa niistä mitään sanoa. Hyvä punaviini olisi kyllä varmasti ollut mainio lisä pihvin kanssa.
Kaiken kaikkiaan ilta oli oikein onnistunut ja hyvillä mielin lähdimme kotiin päin. Varmasti useampi meistä tulee vielä vierailemaan tässä ravintolassa ja voin kyllä lämpimästi suositella tätä kaikille hyvän ruuan ystäville.


Ruokailun päätteksi otettiin tietysti ryhmäkuva. Minä olen tuossa edessä toinen vasemmalta. Kuvat eivät ole minun ottamiani, vaan ne on napsinut yksi kurssilla oleva ranskan opiskelija.



torstai 20. helmikuuta 2014

Olen pari päivää harjoitellut uutta helmeen tehtävää kuviointia. Kai tällä joku nimikin on, mutta minä en sitä tiedä. Sitä voisi kutsua vaikka lehtikuvioksi.



Olen aina ihaillut näitä helmiä, kun olen jossain nähnyt ja ihmetellyt, kuinka niitä tehdään. Lopulta löysin netissä helmisivustoja surffatessani jonkinlaisen ohjeen. Koitin sitten sitä ohjetta soveltaa, mutta en saanut sellaista lopputulosta kuin piti. Sitten löysin toisen ohjeen, mutta sama vika. Lopulta tulin siihen tulokseen, että niissä ohjeissa jätetään kertomatta jokin pieni, mutta tärkeä yksityiskohta. Päätin sitten lähteä kokeilemalla etsimään sitä puuttuvaa tietoa. Löytyihän se kun aikani polttimen vieressä istuin ja helmiä pyöritin.



keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Sain tosi kivan tilauksen jokin aika sitten. Asiakas lähetti minulle kuvan mekostaan ja postissa tuli pieni tilkku mekkokangasta. Tehtäväni oli suunnitella helmet, mistä asiakas sitten itse kokoaisi korun mekkoonsa. Ihana juttu minun mielestäni, varsinkin kun itsekin tykkäsin sekä mekosta, että kankaasta. Nyt sain helmet valmiiksi. Niistä tuli kauniit. Toivottavasti myös asiakkaani mielestä. Jännityksellä odotan, mitä hän niistä pitää ja millaisen korun tekee.
Tämän kaltaisia töitä saisi olla useammin. Tämä on juuri sitä yhteistyötä, mitä olen tässä toivonut. Minä saan keskittyä helmen tekoon ja joku muu saa yksilölliset, juuri hänen koruaan varten valmistetut helmet. Pari yhteistyökumppania minulla on, mutta hyvin ehtisin tehdä vielä muutamalle muullekin koruntekijälle helmiä. Voihan helmiä käyttää muussakin kuin koruissa. Olen joskus tehnyt eräälle hatuntekijälle helmiä hattuihin, niitä voi käyttää myös nappeina ja yksi sisustajakin on käyttänyt helmiäni.


Eilen harjoittelin yhtä minulle uutta kuviointia helmeen. Monta harjoituskappaletta jouduin tekemään, ennen kuin homma alkoi sujumaan toivotulla tavalla. Nyt on jännittävä nähdä, mitä sieltä uunista tänään löytyy kun seuraavaksi tästä lähden työtilaani. Jatkan vielä tänään harjoittelua ja huomenna sitten voin - toivon mukaan- näyttää teillekin kuvia, mitä tuli tehtyä.

tiistai 18. helmikuuta 2014

Aamulla oli kaunista kun puut olivat kuurassa. Nyt on kuura sulanut vesipisaroiksi. Viime vuonna tuntui, että talvi ei lopu olenkaan ja tänä vuonna tuntuu, että se ei ala ollenkaan.
Viime vuonna näihin aikoihin sattui korviini aivan käsittämätön juoru koskien perhettäni. Se sisälsi käsittämätöntä potaskaa ja hirveintä siinä oli se, että edes lapsia ei oltu jätetty rauhaan. Tuntui käsittämättömältä, että aikuiset ihmiset voivat levittää niin perättömiä juttuja alaikäisestä lapsesta. Omituinen oli myös se kuvio miten se minun korviini tuli, tai lähinnä se kuka sitä sitten oli levittänyt. Minulle asia kerrottiin niin, että eräässä yrityksessä kahvitunnilla muuan nainen oli nämä kaikki "totuudet" minusta ja perheestäni kertonut isoon ääneen kaikille läsnäolijoille. Minulle siis kerrottiin minkä firman kahvitunnilla ja kuka, mutta en voinut mitenkään ymmärtää että kyseinen henkilö olisi voinut näin tehdä.
Olin aivan hakusessa hetken aikaa ja soitin hämmentyneenä yhdelle ystävättärelleni kysyen oliko hän kuullut mitään tällaista. Ei ollut kuullut ja vaikea oli hänenkin uskoa. Olin järkyttynyt ja vihainen ja minun teki mieleni soittaa siltä istumalta kyseiselle henkilölle, että mitä tämä tarkoitti. En voinut, sillä silloin olisin kuulemma vaarantanut tämän paikalla olleen ja sieltä ystävälleni  tiedon välittäneen henkilön työpaikan. Näin jälkikäteen ajateltuna, joku tässä viestiketjussakin mättäsi, enkä edelleenkään oikein usko että juoruilija oli se kuka minulle kerrottiin.
Nyt on vuosi kulunut ja pöly laskeutunut. Ehkä se juoru on jatkanut matkaansa, ehkä ei. Ne todelliset ystäväni kyllä tietävät miten asiat ovat, eivätkä tällaisia usko eivätkä jatka eteenpäin jos sattuvat kuulemaan. Ehkäpä jonaina päivänä selvitän mitä siellä kahvihuoneessa oikein puhuttiinkaan.
Viime syksynä marjareissulla kerroin ystävälleni tästä tapauksesta ja hän sanoi sen juontavan kateudesta. En oikein ymmärtänyt mitä perusteita tälle kateudellekaan olisi, mutta ystäväni sanoi, että minulle on niin helppo olla kateellinen. Kyllä hän sen helppouden minulle hyvin perusteli.
Siinäkö syy, miksi kateus kukoistaa joka puolella, että se on niin helppoa? Kun ei kunnolla tunneta toisiamme, niin on helppo olla kateellinen. Aiheuttaa kaikenlaista pahaa sillä kadehtimisella, kun ei tunne kateuden kohdetta, eikä näe kuinka pahaa se kateus saa aikaan. Vai onko se ilkeys, eli nimenomaan halutaan saada toiselle pahaa aikaan? Kateus vie kalatkin vesistä, niinhän sitä sanotaan.
Kateus voisi olla myös voimavara, jos sitä käytettäisiin oikein. Kun kadehtii toiselta jotain, niin ei ajateltaisi että miten sen kadehdittavan asian saa toiselta pois, vaan miten vastaavan asian voisi saada itselle. Silloin ei keskityttäisi siihen toisen kiusaamiseen vaan oman hyvän lisäämiseen. Lopulta olisi tuloksena kaksi tyytyväistä, eikä kaksi onnetonta. En nimittäin usko että se kadehtijakaan onnelliseksi tulee saadessaan ne kalat vesistä katoamaan.


sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Joskus iskee salaperäinen melankolia. Ilman mitään näkyvää syytä. Tänään on ollut sellainen päivä. Tai aamupäivällä oli pari hyvää tuntia kun tein helmiä, mutta ennen sitä ja sen jälkeen olen kieriskellyt mielialan matalapaineessa. Jotta melankolia ei niin vain häipyisi, vertailin itseäni vielä muihin itseäni parempiin ja menestyvämpiin ihmisiin. Fyysisestikään tämä ei ole mikään huippu päivä, korvat ovat niin tukossa, että kuulenkin huonosti.


Flunssaa vastaan yritän sentään taistella. Vitamiinia kehiin. Tässä on turkkilaista jugurttia, tyrnimarjoja, karpaloita, nokkosensiemeniä ja hunajaa. Kuvan ottamisen jälkeen lisäsin tähän vielä kourallisen fitness muroja. Onneksi tuli syksyllä kerättyä näitä vitamiineja purkkiin.


Eilen kävi pianonvirittäjä. Nyt se taas soi kauniisti. Ainakin silloin kun sillä soittaa, joku joka osaa soittaa.



Huomenna pitää mennä ulos. Mieluiten metsään kävelemään ja olla ainakin tunti. Tai tunti ei ehkä riitä, pitää olla ehkä kaksi. Kaikki johtuukin ehkä siitä, että en ole päässyt metsään moneen päivään. Metsällä on aina minuun parantava vaikutus. Syksyisin kun on marja aika, niin metsään tulee mentyä melkein joka päivä. Syksyllä ei vaivaa flunssa eikä melankolia.

Huomiseen siis!






lauantai 15. helmikuuta 2014

Eilen oli ystävänpäivä. Minäkään en ollut kotona kun olin tapaamassa ystäviä. Minttumaan blogissa oli kolme vuotiaan lapsen määritelmä ystävyydestä. "Ystävä on semmoinen, joka tulee lähelle ja on vaan siinä."  Voiko tuota enää paljon osuvammin sanoa.

Facebookissa oli hauska tehtävä. Piti kertoa itsestä oman kirjahyllyn avulla. Siinä oli lista kysymyksiä, joihin piti vastata omasta hyllystä löytyvien kirjojen nimillä. Minun listastani tuli tällainen :

1. Oletko mies vai nainen? Kamelianainen (Dumas)
2. Kuvaile itseäsi! Aatelisneito ja porvaristyttö (Utrio)
3. Mitä elämä sinulle merkitsee? Elämän juhlat (Lee Setle)
4. Kuinka voit? Felix onnellinen (Waltari)
5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi! Isä Camillon kylä (Guarechi)
6. Minne haluaisit matkustaa? Ranskalainen testamentti (Makine)
7. Kuvaile parasta ystävääsi! Sirkuksen poika (Irving)
8. Mikä on lempivärisi? Punainen pioni (Lin Jutang)
9. Millainen sää on nyt? Avalonin usvat (Zimmer Bradley)
10. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika? Italian illat (Binchy)
11. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi? Ruusun nimi (Eco)
12. Millainen on parisuhteesi? Lady Chatterleyn rakastaja (Lawrence)
13. Mitä pelkäät? Vihan hedelmät (Steinbeck)
14. Päivän mietelause! Tähdet kertovat, komisario Palmu (Waltari)
15. Minkä neuvon haluaisit antaa? Itkun ja naurun aika (Barber)
16. Miten haluaisit kuolla? Lempeä kuolema (Simone de Beauvoir)


Mitä tämä minusta kertoo, vai kertooko mitään? Joka tapauksessa listaa oli hauska tehdä. Kaiken lisäksi tuli katsottua kirjahyllyä aivan uudesta näkövinkkelistä. Oikeastaan tämän listan voisi ottaa vaikka vuoden lukulistaksi. Siitä on pitkä aika kun olen nämä lukenut. Kaari Utrion kirjat luin kaikki läpi toissa vuonna, ja Avalonin usvat olen lukenut kahteen kertaan, Ruusun nimen olen katsonut myös elokuvana, mutta kaikki muut ovat kyllä livahtaneet jonnekin muistin viimeisiin laatikoihin. Ne olisi kiva kaivaa sieltä uusintalukemisella. Hyviä kirjoja kaikki, minun mielestäni.
Oli tästä sellainenkin hyöty, että huomasin omistavani kaksi kappaletta Ranskalaista testamenttia. Toinen on kuulunut äidilleni, koska siinä oli äidin exLibris ja toisen olen sitten varmaan itse hankkinut. Täytyy tehdä siitä jonkun toisen kirjanystävän kanssa vaihtokauppaa.

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Koitin vähän tuunata tämän blogin ulkonäköä. Onko nyt parempi? Omasta mielestäni tuli raikkaampi kun poistin sen tekstin harmaan taustan ja kuvista ne mustat kehykset ja jotain muutakin pientä tein. Taustakuvaa en saanut edelleenkään vaihdettua. Nyt löysin myös kohdan, missä näkyi se, miltä blogini näyttää mobiililaitteessa. Selkeytin sitäkin. Ainakin omasta mielestäni. Varsinaisesti en pääse asiaa tarkistamaan, koska minulta edelleen puuttuu se älypuhelin.
Kommentteja otan mielelläni vastaan. Nyt ei ehdi enempiä kirjoittelemaan, pianotunti odottaa.


maanantai 10. helmikuuta 2014

Lauantai oli monipuolinen päivä. Aamiaisen jälkeen lähdin ranskantunnille. Ranska on minusta ihana kieli. Olen opiskellut sitä aikoinani lukiossa ja jopa kirjoitin lyhyen ranskan ylioppilaskirjoituksissa. Se vaan pääsi tässä vuosien varrella pahasti unohtumaan, kun sitä ei kuullut, eikä tarvinnut missään. Todella vähän tulee ranskankielisiä ohjelmia telkkarista. Tietysti sekin vaikuttaa, että en yleensä edes katso telkkaria, meillä on vielä sellainen vanhanaikainen paksu telkkari ostettu ehkä vuonna -93 ja siinä digiboxi. Ei mitään satelliitti jutskia. Yleensä siitä ei näy ylen kanavat ollenkaan. No, joka tapauksessa nyt käyn taas kansalaisopiston ranskan tunneilla ja nautin suuresti.
 "L'amour c'est accepter le passé, embellir le présent et donner l'espoir pour le futur."
Rakkaus on menneisyyden hyväksymistä, nykyisyyden kaunistamista ja toivon antamista tulevaan. Hieno lause ja ranskaksi kuulostaa vielä hienommalta!

Ranskantunnilta jatkoin suoraan espanjan tunnille ja espanjantunnilta kipin kopin kotiin. Minulle oli tulossa vieras katsomaan helmen tekoa. On kiva kun työhuneella joskus käy vierailijoita. Minusta on kiva näyttää kuinka helmiä tehdään, vaikka toisaalta siinä alkaa helposti käsi tutista kun tietää jonkun tarkkailevan ja helmiä tehdessä on tutinat kiellettyjä. Usein olen antanut halukkaiden itsekin kokeilla helmen tekoa, mutta nyt kun minulla oli niin tiukka aikataulu, en edes huomannut vieraalleni tätä mahdollisuutta tarjota. Ensi kerralla sitten.


Tämä on yksi niistä helmistä, jonka syntymistä vieraani katselivat. Sunnuntaina otin sen uunista ja puhdistin.

Kun vieraani sitten lähtivät, niin äkkiä vaihdoin vaatteet ja sitten isäni tulikin minua ja miestäni noutamaan. Me menimme hirvipäivällisille jotka tarjosi Mouhijärven metsästysseura. Siinä matkalla vasta huomasin, että se aamiainen oli jäänyt minulla päivän ainoaksi ateriaksi. Kyllä olikin nälkä kun vihdoin seitsemän pintaan pääsi ruokaan käsiksi. Mutta ruoka oli hyvää ja seura mainiota. Sellainen ihmekin tapahtui, että pääsin jopa tanssimaan muutaman kappaleen.



Liitänpä tähän Minttumaan runon. Siinäkin on kaunis ajatus.

torstai 6. helmikuuta 2014

Luin Kristiina Vuoren Siipirikon, koska tulin aiemmin lukeneeksi hänen ensimmäisensä Näkijän tyttären. Siitä kirjoittelinkin täällä joskus. Se oli ihan luettava, mutta tämä Siipirikko oli kyllä minulle pettymys. Kaiken aikaa oli sellainen olo, että olen lukenut tämän jutun ennenkin. Minulla oli sellainen olo kuin se kirja olisi ollut palapeli, jonka osat olivat eri Kaari Utrion kirjoista koottu. Kyllä se varmasti ihan oma tarina oli, mutta tällainen olo minulle tuli.
On oikeastaan vaarallista kun kirja muistuttaa jotain toista kirjaa, niitä vertaa väkisinkin toisiinsa ja tässä minun vertailussani Kaari kyllä vei voiton 10-3. Minä tykkään historiallisista romaaneista, mutta tässä ei tuntunut historia. Kirjan lopussa oli kyllä hyvä selostus ajan kuvasta, mutta se ei jotenkin välittynyt siitä itse kirjasta.
Nyt jäi sellainen olo, että pitäisi lukea jotain mahtavaa. Joku klassikko, ei mitään hömppää. Ei niin, että katsoisin hömppää alta kulmien, joskus on oikein tarve lukea hömppää. Pitää lukea, mutta aivot haluavat levätä, joten silloin sopii seikkailu, rakkaus ja romantiikka kevyesti kirjoitettuna. Minulla vaan nyt on sitä tullut kiintiö täyteen, joten ajattelin jotain venäläistä klassikkoa.
Kävi kuitenkin niin, että kun vein Siipirikon kirjastoon niin siellä minua odotti Hirvisaaren Me Keisarinna. Luin joulun aikoihin Minä Katariinan ja kirjastossa olivat silloin laittaneet minut jonottamaan tätä jatkoa. Olin unohtanut, mutta nyt se oli siellä minua varten. ei ole venäläinen klassikko, mutta Venäjällä ollaan kuitenkin. Luetaan nyt sitten kun se tuossa on, siitä on sitten kätevä siirtyä niihin venäläisiin klasikkoihin.


Sellainen hauska juttu tähän vielä liittyy, että kun eilen alkoivat taas pianotunnit niin opettaja antoi minulle nämä nuotit. Tämä venäläinen kappale on tämän kevään tavoite. Venäläiset nuotitkin, sanoi opettajani. Cпасибо.

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Joulu meni kistuun odottamaan uutta joulua. Meillä on yleensä aina joulukuusi paljon pidempään kuin loppiaiseen ja niin oli tänäkin vuonna. Taisi tulla jonkin sortin ennätys, purin sen nimittäin vasta nyt maanantaina..
Se pysyi niin hyväkuntoisena loi ihanaa valoa pimeisiin iltoihin, ettei sitä raaskinnut aiemmin purkaa. Se alkoi pudotella neulasiaan vasta tammikuun viimeisenä päivänä. Tässä kuvassa näkyvä kuusi on sellainen vajaa metrinen pikkujoulukuusi, jonka otan aina ensimmäisenä esille joulukuun alussa.

Sain myös aloitettua sen uuden verkkokaupan pystyttämisen. Siellä on jo vähän helmiä myynnissä. Rannekorut hinnoittelin nyt ihan uudella tavalla. Ne eivät enää ole pelkkiä rannekoruja vaan ajatuksena on, että niitä voi käyttää rannekoruna tai katkaista nauhan saksilla ja käyttää helmet irtohelminä. Olen siis hinnoitellut ne niissä olevien helmien mukaan, eikä enää niin, että rannekoruilla on yksi ja sama hinta. Tämä johtuu nyt siitä, että päätin lopettaa korujen valmistamisen ja keskittyä helmien tekoon. Kun nyt kuitenkin olen ehtinyt niitä rannekoruja tehdä useampia, niin otin asian nyt siltä kannalta että ne ovatkin helmisettejä, mutta toimivat yhtä hyvin myös rannekoruina. Putiikissa on vasta muutama tuote, johtuen siitä, että en ole saanut kuvattua helmiä huonosta valaistuksesta johtuen. Aurinkoisia päiviä siis odotellessa voitte toki käydä kurkistamassa. Kauppa on monen yrittäjän yhteinen Bellapuoti. Onnistuin jopa sieltä Piaeliinan kotisivuilta laittamaan linkin suoraan putiikkiin.




maanantai 3. helmikuuta 2014

Elokuvissa menee Onneli ja Anneli. Nuorimmaiseni on 13v ja ehdottomasti ei enää, eikä vielä Onneli ja Anneli iässä. Pitäisi jostain etsiä lainalapsi, jonka voisi viedä katsomaan tätä elokuvaa ja pääsisi itse vähän fiilistelemään. Onneli ja Anneli kirjat olivat nimittäin ehdottomia suosikkejani lapsuudessa. Luin ne monta kertaa silloin ja koska minulla on kaksi tytärtä sain lukea ne aikuisiällä uudestaan. Minulla oli tapana lukea iltasatu lapsille niin kauan kun itse oppivat lukemaan. Lapsilla on useampi vuosi ikäeroa, joten sain lukea iltasatuja aika monta vuotta. Nautin itsekin näistä iltaisista lukutuokioista ja joskus istuin tunninkin sängyn vieressä lukemassa. Lasten lähetessä kouluikää ei enää katseltu niin paljon kuvia, vaan teksti oli tärkein. Onneli ja Anneli kirjat olivat minusta yhtä ihania kuin silloin kun itse olin pieni. Muumilaakson Marraskuu oli myös sellainen kirja, minkä lukemisesta itse nautin suunnattomasti, vähän epäilen, että se oli minusta hienompi kuin lapsista.


Pieninä ollessaan lapset olivat myös hyviä piirustusmalleja nukkuessaan. Tämä kuva on pojastani. Olimme tuoloin setäni mökillä saunareissulla ja lapsi nukahti päiväunilleen siellä olevalle sohvalle, joka oli kapea ja pelkäsin hänen siitä putoavan, joten jäin päivystämään sohvan viereen. Aikani kuluksi sitten piirsin tämän kuvan.

lauantai 1. helmikuuta 2014

Ihana kun tuo pakkanen vähän hellitti. On tullut huonosti ulkoiltua näillä kovilla pakkasilla. Nyt kun oli yöllä satanut reilu kymmenen senttiä lunta ja mittari näytti vain -6 astetta niin oikein innoissani lähdin ulos harrastamaan hyötyliikuntaa, eli kolaamaan pihaa lumesta. Näihin koviin pakkasiin tottuneena puin oikein kunnolla päälleni, mutta hetken siellä lapion varressa huhkittuani tulin siihen tulokseen että olen ylipukeutunut. Kävin sisällä riisumassa takin ja vaihdoin sen suureen villapaitaan, siihen jonka hiansuut tässä taannoin korjasin. Kissa tuli seurakseni ja vakoili minua puskista.


Tässä iltapäivällä olen nyt tehnyt jotain missä tunnen olevani varsinainen tumppu, mutta sain yhdeltä hyvältä ystävältäni ohjeet. Olen järjestänyt tätä tietokonetta. Tämä ystäväni kävi meillä kylässä ja hän tarvitsi tietokonetta. Kun hän sitten hetken oli tässä koneen vieressä istunut ja ihmetellyt kuinka hidas tämä on hän totesi, että minulla on levytilat varsin täynnä ja kaikenlisäksi pahassa epäjärjestyksessä. Hän sitten antoi minulle ohjeet miten toimia ja nyt olen sitten toiminut. Eikä se edes ollut yhtään pelottavaa kuten aluksi luulin.
Tykkään valokuvaamisesta ja hankin ensimmäisen digikamerani seitsemän vuotta sitten ja olen sillä kyllä tosi paljon kuvia ottanut ja tallentanut kuvat tänne koneelle. Asioista mitään ymmärtämättä ne samat kuvat ovat päätyneet kolmelle eri levyasemalle ja vievät siis tilaa ihan turhaan. Nyt tein ison urakan ja poistin niitä tuplakuvia melkoisen määrän. Osa on edelleen tuplasti, muttei enää triplasti. Olen myös joka vuosi tehnyt yhden tai useammankin ifolor kirjan, joten kyllä ne tärkeimmät kuvat on näinkin dokumentoitu.
Olettekos muuten huomanneet, että osaan nyt myös linkittää tänne tekstiin muita sivuja! Olen aiemmin vaan ihmetellyt kun muilla on näitä linkkejä hienosti tekstiin upotettuna, mutta minä vaan en ole osannut. Tyttäreni 13v tämän minulle opetti. Tiedä mitä tässä vielä opin!


Tällaisen ovikoristeen tein pari vuotta sitten. Kuva löytyi nyt sieltä jostain tiedostosta. Siinä on kaksi helmilintua tuossa jäkälän päällä.