Eilen kävin Orivedellä. Oriveden keskustan läpi ajettiin bussilla, ja yleissilmäys bussinikkunasta näyttii hyvin siistiltä ja huolitellulta, muuten ihan tavalliselta Suomalaiselta pikkukaupungilta. Kirkko pisti silmään, se oli hauskannäköinen, pieni keltainen puukirkko. Varsinaisesti olimme menossa Eräjärvelle Eerolaan päivälliselle.
Perillä meitä odotti vanhan maalaistalon varsin idyllinen pihapiiri. Meitä oli matkassa neljä bussinlastillista, joten tilaa piti löytyä noin kahdellesadalle ruokailijalle. Aika moinen setti ruokittavaksi, kysyy organisaatiokykyä, että saa homman sujumaan kitkattomasti. Bussi parkkeerasi vanhan suulin kupeeseen ja hetken pihalla odottelimme, että kaikki ehtivät saapua paikalle. Siinä kurkistelimme suulin ovista sisään ja näimme mahtavan, herkkuja notkuvan, kauniisti katetun ruokapöydän odottavan meitä. Onneksi olin siinä ensimmäisessä bussissa ja näin pääsin myös ensimmäisenä keräämään lautaselleni pöydän antimia.
Tarjolla oli runsaasti erilaisia salaatteja, graavilohta, keitettyjä vihanneksia, kananrintaa herkullisessa kastikkeessa ja herkullista mustaherukkahyytelöä. Tietysti leivät ja juomat. En jäänyt siihen suulin puolelle syömään, koska arvelin siinä tulevan kylmä, joten siirryin salin puolelle. En huomannut kysyä, mutta luulen sen olleen entinen navettarakennus. Salin muoto ja ikkunat viittasivat siihen suuntaan. Pöydät täyttyivät nopeasti ruokailijoista ja iloinen puheensorina täytti salin. Ruoka oli todella hyvää. Pidin erityisesti siitä salaatista, missä oli perunaveneitä, kana oli mureaa, ei lainkaan kuivaa ja kastike, sekä se ihana herukkahyytelö kruunasivat sen. Satsasin vielä toisenkin kierroksen. Salissa oli lämmin ja mukava aterioida, mutta tällä ilmalla ne, jotka olivat jääneet suulin puolelle varmaan tarvitsivat villaista ylleen.
Ruuan jälkeen saimme vielä kahvit ja mokkatorttuja. Kahvi oli todella hyvää, siitä annan ihan ylimääräiset plussat. Mieheni oli myös erityisen tyytyväinen siihen kahviin laitettavaan maitoon. Minä juon kahvini mustana, mutta mieheni haluaa sen mieluiten paksun raakamaidon kera. Hän kävi hakemassa toisenkin kupillisen. En tiedä, mitä maitoa kannussa oli, mutta ainakaan se ei ollut mitään laihaa litkua. Tai sitten mieheni ihastui viehättävään neitokaiseen, joka meille sujuvasti kahvia kuppeihin kaatoi.
Minusta oli mukava, että paikka henki sellaista vanhaa, ehkä hieman slaavilaista maalaishenkeä myös yksityiskohdillaan. Henkilökunnan vaatetuskin oli ympäristöön sointuvaa ja sinne tänne oli kauniisti aseteltu kaikenlaisia vanhoja esineitä. Tämä olisi loistava paikka viettää esimerkiksi kunnon häitä.
Tarkistin myös vessan ja sekin oli hyvin siisti, moderni, mutta henki silti vanha tunnelmaa. Jos ilma olisi ollut suotuisampi, niin ulkonakin olisi ollut mukava ruokailla. Puiden katveeseen oli sijoitettu myös muutama pöytä.
Harmittelen, että kamera oli jäänyt kotiin, joten kuvia ei nyt ole paljon jaettavaksi. Kännykällä muutaman kuvan nappasin, mutta siitäkin oli akku varsin lopussa joten en sitä paljon käyttänyt. Löysin netistä tällaisen
linkin, mistä saa hieman yleiskuvaa paikasta.