maanantai 27. toukokuuta 2013

Pyhäpäivä







                          Vastaleikatun nurmikon väkevä tuoksu tunkeutuu sieraimiin.
          Tikka on tunkenut kävyn haavassa olevaan koloon ja nakuttaa sitä rytmikkäästi.
       Aurinko paistaa ja saa lämmöllään kukat aukaisemaan terälehtensä aivan ammolleen.

                         Päiväkahvit pihakeinussa. Perheen kesken. Sunnuntaina.

                                 Aurinko laskeutuu ja saa varjot pitenemään.
                                        Metsä siivilöi illan viimeiset säteet.
                         Kirkkaasti ne hyväilevät pitkillä sormillaan maisemaa.
                Aurinko painuu metsän taakse, mutta kirkkaus säilyy vielä hetken.

                                                   Lupaus huomisesta.



perjantai 24. toukokuuta 2013

Sana kirjoista

Luin juuri Kristiina Vuoren kirjan "Näkijän tytär". Se oli ihan kohtalaista kerrontaa, sujuvaa tekstiä. Tarina sijoittui Suomeen 1200-luvun alkuun. Kevyehkö historiallinen romaani. Minun mielestäni ihan luettava.
Mutta sen kirjan kansi! En voi ymmärtää miten historialliseen romaaniin voidaan laittaa kanteen tuon näköinen nainen. Jos katsoo vaan sitä kantta niin siitä tulee mieleen että kyseessä on joku heppoinen rakkaustarina sijoitettuna keskiaikaan ja on melko varmaa että tarinan historialliset puitteet ovat varsin löysässä.
Jos en olisi tällainen historiallisiin romaaneihin höpsähtänyt lukutoukka, niin olisin jättänyt kirjan sinne kirjaston hyllylle. Nytkin otin sen vain siksi että minulla oli kovin kiire kirjastossa käydessäni ja se oli siinä esillä, nopeasti otettavissa. Olin sen kyllä nähnyt ennenkin, mutta juuri sen kannen takia en ollut ottanut.
Siinä kannessa on siis nuori nainen täydessä meikissä, nykyaikaisessa meikissä, olkapäille ulottuvat hiukset vähän pörröllään ja silkkimekko päällä. Tuon näköinen ilmestys ei ole voinut kulkea 1200-luvun Hämäläisen mahtitalon pihalla.
Jonkun mielestä tämä on ehkä saivartelua, mutta minun mielestäni kirja on kokonaisuus. Jos ei ole oikeanlaista kuvaa laittaa kanteen, niin sitten on parempi ettei laiteta kuvaa ollenkaan. Sitä kantta katsoo kuitenkin ensin ja koko kirjan lukemisen ajan se on jossain alitajunnassa. Eräällä tavalla se muokkaa sitä luettua tekstiä.
Mutta jos tykkää esim. Kaari Utrion historiallisista romaaneista niin varmaan tykkää tästäkin.
Nyt minulla on lainassa Ken Follet "Maailma vailla loppua." Siinä on ihan hyvä kansi. Luin viime vuonna hänen kirjoittamansa "Taivaan pilarit".(Siinäkin oli asialliset kannet. ) Tämä on ilmeisesti sille jatkoa, tai ainakin ollaan samoissa maisemissa.
Tästä Taivaan pilareista tuli muuten myös televisiosarja. Olin siinä vaiheessa jo kirjan lukenut ja katsoin yhden jakson. Jälleen kerran tuli todistetuksi että jos on lukenut kirjan niin ei siitä tehtyä elokuvaa kannata katsoa.

No tulipas oltua arvostelevalla päällä. Menköön väsymyksen piikkiin.

tiistai 21. toukokuuta 2013

Kasvimaa

Kauhea urakka perustaa kasvimaa. Monta tuntia lapioimista ja haravoimista.
Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja niskahiukset olivat hiestä märkänä, mutta minä kyllä nautin kaiken aikaa.
Jo muutamana vuonna olen perustanut kasvimaan samalla mallilla. Peltotilkkuni on ensin äestetty -se on miehsten hommaa. Sitten tulen minä rautaharavan kanssa ja järjestelen sillä mullat penkeiksi. Siinä sain kyllä kämmenet punaisiksi ja helliksi, vaikka oli työhanskat kädessä koko ajan.
Rautaharavalla saa kätevästi eroteltua isoiksi jääneet multakokkareet ja rikkaruohonjuuret. Kuusi penkkiä tein tähän kohtaan asti valmiiksi eilen. Tänään sitten menin kasvimaalle sanomalehtinippu kainalossa. Levittelin sanomalehdet tasaiseksi matoksi penkkien väliin jääville käytäville ja sitten lapion päälle kunnon kerroksen sahanpurua. Sahanpurun pitää olla lehtipuusta lähtöisin koska havupuun puru happamoittaa maata.
Meillä tätä sahanpurua riittää, koska koko talo lämpiää puilla ja aikaisin keväällä menee pitkä tovi klapikoneen vierellä puita tehden. Siinä sitä purua syntyy. Koska keksin peittää nämä kasvimaan käytävät purulla, niin nykyään koivuklapit tehdään erikseen.Tämä sanomalehtipohjainen sahanpurumatto käytävillä on osoittautunut erinomaiseksi ratkaisuksi rikkaruohoja vastaan ja lopulta ne kuitenkin maatuvat ja syksyllä kun pelto kynnetään niin sinne hukkuvat.
Kun sitten sain käytävät valmiiksi niin kaivoin siemenpussit esille ja ryhdyin kylvämään. Sipuleita oli pitkälle toistasataa, porkkanaa pari pussia, salaattia paria laatua ja saalaattihernettä. Sitten loppuivat penkit ja oli tehtävä vielä pari lisää. Lisää sanomalehtiä ja purua.
Eikä homma vieläkään ohi ole. Kaikkea kun ei voi vielä laittaa maahan, vaan on odoteltava kesäkuun puolelle. Mutta tältä osin on valmista. Nyt voi ottaa kirjan käteen ja oikaista ruotonsa pihakeinuun. Kuunnella lintujen liverrystä ja mehiläisen surinaa tulppaanipenkissä ja ehkä torkahtaa hieman.


maanantai 20. toukokuuta 2013

Aforismi

                                               Doing what you like, 
                                                       is freedom.
                                                Liking what you do,
                                                       is happiness.

Tällaisen tekstin bongasin tänään facebookissa Ling Kulankon seinällä. Siinä on koko asian ydin.



sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Puuhastelua

Eilen oli oikein aikaansaava päivä. Aamulla ilma oli vielä raikas, pilvistä ja lämpömittari näytti viittätoista astetta. Hyvä ilma lähteä lenkille. Minulle lenkki on yhtä kuin reipasta kävelyä tunnin. Ja minä kävelen todella reippaasti. Eipä tarvinnut kävellä kuin kymmenen minuuttia niin jo hävisivät pilvet auringon edestä ja sai riisua verkkatakin ja ripustaa sen hioista lantiolle. Puolen tunnin päästä oli niin kuuma että oli pakko kääriä housunpuntit polviin. Kotiin palatessa olinkin aivan hiestä märkä, hiusjuuria myöten.
Tehokas lenkki siis.

Seuraavaksi meninkin sitten hallin viileyteen tekemään helmiä. Helmen teko on aina rauhoittavaa ja nyt kuuman päivän aloituksen jälkeen tuntui erityisen mukavalta pyöritellä helmiä hallin viileydessä.
Kun sain uunin täyteen helmiä lopetin. Happipullo alkaa näyttää aika tyhjältä, joten ensi viikolla on edessä vaihtopullon haku.

Loppupäivä menikin sitten kesäisessä lempipuuhassani, puutarhahomissa. Taimien istuttelua, muutama kasvi täytyi jakaa ja istuttaa uuteen paikkaan. Yleensä vaan penkkien siivoamista, rikkaruohojen nyppimistä. Löysimpä kaksi liljakukkoakin ja sen seurauksena piti tarkistaa kaikki liljapenkit. Lopulta niitä löytyi neljä. Monta vuotta meni että niitä punaisia paholaisia ei näkynyt ainuttakaan, mutta nyt siis neljä. Liljat on tämän johdosta pakko tarkistaa joka päivä.
Istutuin myös tomaatin ja kurkun taimet kasvihuoneruukkuihin. Viideltä huomasin että en ollut syönyt muuta kuin aamiaisen. Onneksi edellispäivän kanaa oli vielä jäljellä, niin ateria oli äkkiä valmis, ja onneksi muu perhe söi muualla.

Tänään sitten siirsin tomaatit, kurkut ja paprikan kasvihuoneeseen. Paprikan istutin siemenestä viime keväänä ja se ehti jo maaliskuussa tehdä uudet kukat ja niistä on kasvanut kaksi 20cm pitkää paprikaa. Hiukan nyt pelottaa kun siirsin sen sinne kasvihuoneeseen että jos se ottikin muutoksesta itseensä ja pudottaa nuo mehevät hedelmänsä ennen kuin ne ehtivät punastua. Viime syksynä se teki neljä paprikaa ja nyt siinä on taas uudet nuput. Kaikenlisäksi se on liian pienessä ruukussa, mutta en uskalla vaihtaa isomaan ennen kuin nuo kaksi paprikaa ovat valmiit poimittaviksi.

perjantai 17. toukokuuta 2013

Keltavuokot kukkivat pirteänä, pienenä mättäänä. Raahaan painavan pihakeinun tyttäreni kanssa takapihalle keltavuokkojen läheisyyteen. Keinun katoksen paikallen laittaminenkin sujuu ongelmitta. Raahaan leikkimökissä talvehtineet keinuun kuuluvat rouhepatjat paikoilleen ja haen vielä pullean tyynyn keinuun lisämausteeksi.
Aurinko paistaa ihanasti ja on lämmittänyt keinun alla olevan laatoituksen paljaita varpaita helliväksi. Istahdan hetkeksi keinun katoksen varjoon ja nautin tästä kauan odottamastani lämmöstä. Keltavuokot, valkovuokot, pienet keltaiset narsissit ja siniset helmililjat kukkivat. Muutama tulppaanikin näyttää siltä että aukaisee kohta pulleat nuppunsa.
Nousen kuitenkin ylös ja menen pienelle yrttimaalleni. Siellä rehottaa jo hyvässä kasvussa ole kirveli ja ruohosipulit. Piparmintun lonkeroissakin on runsaasti pieniä lehtiä. Napsin piparmintun lehtiä ja kirveliä. Sisällä pistän veden kiehumaan, laitan kirvelin- ja mintunlehdet mukiin ja kaadan kuuman veden päälle.
Kirjastosta hain eilen kirjan, jossa seikkaillaan 1700-luvun lopun Turussa. Historiallinen romaani sen olla pitää kun minusta on kysymys. Aion siis nauttia tästä keväisestä kesäpäivästä täysillä. Keinussa, kirjaa lukien ja hunajalla maustettua yrttiteetäni siemaillen.

torstai 16. toukokuuta 2013

Jäin oikein miettimään tuota ajan kulumista. Miten harvoin sitä osaakaan elää juuri tässä hetkessä. Miten usein odottaa jotain, mikä on edessäpäin.
Talvi oli pitkä, joten odotetaan kevättä. Kevät on kylmä, joten odotetaan kesää. Sitten kesälomaa -kenellä sellainen sattuu olemaan- sitten odotetaan hellepäiviä ja kun ne tulevat niin on liian kuuma, joten odotetaan syksyn raikkautta. Sitten tulee syksy ja sateet, joten onkin aika odottaa pikkupakkasta kuran sijalle. Syksy etenee ja pimeys lisääntyy, joten odotetaan lunta että edes se toisi valoa. Näinhän se menee. Vuodenkierto.
Samalla aika menee vääjäämättömästi eteenpäin, eikä kuluneita päiviä saa kukaan takaisin.
Ikää kertyy ja yllättäin huomaa vuosien kertyneen harteilleen ja peilistä katsoo joku vanha ihminen. Se ei haittaa jos voi katsoa hymyillen peilin ajan patinoimia kasvoja ja tietää että patina on tullut täysin palkein eletystä elämästä. Tietää että on ainakin yrittänyt, eikä jättänyt asioita tekemättä vain siksi että on kuvitellut toteuttavansa ne sitten ensi vuonna, tai eläkkeellä.
Tänään on hyvä päivä. Nyt on oikea hetki.

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Jotenkin nyt tuntuu siltä että tämä kevät edistyy hirveän hitaasti.. Takapihalla kasvaa Lännenheisiangervo ja se näyttää ihan kuolleelta koko pensas, ei näy silmun silmua. Sama juttu etupihalla kasvavilla Keijuruusuilla. Elossa ne kyllä ovat, mutta nukkuvat vielä talviunta. Krookukset ovat jo kukkineet ja nyt kukkivat pienet sinililjat. Tiedän kyllä että kohta kukkia on paljon, en vaan malttaisi odottaa.
Kukkapenkit vetävät minua puoleensa. Puutarhanhoito on ehdottomasti minun kesäjuttuni. Joka vuosi se tuntuu hieman riistäytyvän käsistä ja kukkapenkit ja istutukset senkun laajenevat.
Helmissänikin on kukkia. Aina välillä teen jotain muita kuvioita, mutta lopulta päädyn aina tekemään kukkahelmiä. Tavalla tai toisella.