keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Historiallisia romaaneja

Laitan tähän väliin pienen kirjakimaran. Aloitetaan Kaari Utriosta, joka on ehdottomasti yksi lempikirjailijoistani ja olen hänen kirjojaan lukenut 70-luvulta lähtien. Ensimmäinen häneltä lukemani kirja oli muuten Pirita Karjalantytär. Tykkäsin siitä silloin niin paljon, että luin sen kahteen kertaan. Viime talven seurasin Facebookissa hänen sivuaan, missä hän kertoi parhaillaan kirjoittamastaan kirjasta, tai tarkemminkin sen kirjoittamisesta. Oli mielenkiintoista saada tietää jotain pientä valmistuvasta kirjasta etukäteen ja kaikesta siitä, mitä sen kirjoittaminen teetti kirjoittajallaan. Perehtymistä historian pieniin yksityiskohtiin, jotka sitten tekevät kirjan tapahtumat eläviksi ja historiallisessa mielessä mahdollisiksi.
Kirja ilmestyi nyt loppukesästä ja on nimeltään Paperiprinssi. Minä pistin siihen varauksen kirjastoon, heti kun nimi oli tiedossa ja sainkin sen luettavakseni, heti kun se kirjastoon saapui. Taattua tavaraa, ei joutunut pettymään. Juuri sitä Kaari Utriota, josta minä pidän, epookkiromaania parhaimmillaan. Tässäpä linkki, jos haluat tarkempaa selostusta itse kirjasta *klik*.

Seuraavaksi siirryin ajassa hieman taaksepäin, Anna Miskon Armovuoden myötä. Uusi kirjailija tuttavuus minulle, mutta ainakin tästä kirjasta pidin kovin. Kirjan takakansi lupasi Armovuodelle jatkoa ja sitä mielenkiinnolla odotan. Tässä taas linkki kirjan tarkempaan katseluun *klik*.
Tämä kirja antoi mietiskelyn aihetta. Tuntui melko hurjalta, että juuri kirkon piirissä on ollut tällainen tapa, eli kun kirkkoherra on kuollut, niin hänen jäljelle jäänelle leskelleen on annettu armovuosi. Vuosi aikaa asua siihen astisessa kodissaan ja jotta koti pysyisi kotina sen vuodenkin jälkeen, niin on pitänyt naida seurakuntaan tuleva uusi kirkkoherra. Tai jos asiaa katsoo kirkkoherran kantilta, niin uudella kirkkoherralla on ollut suositus naida edeltäjänsä vaimo tai tytär. Pakkonaimista, jossain määrin ja voi vain kuvitella millaisia kohtaloita monissa pappiloissa on vuosien varrella ollut ja millaisia pareja syntynyt. Tässä Anna Miskon kirjassa asia oli höystetty mukavasti huumorilla ja romantiikallakin, vaikka kaiken pohjana oli melkoisen karu tilanne.

Näistä 1700- luvun tunnelmista siirryin sitten Suomen varhaiskeskiaikaan Paula Havasteen Tuulen vihojen myötä. Tämäkin kirja tempaisi mukavasti mukaansa ja oli varsin mielenkiintoinenkin sisältämänsä kansanperinteen, vanhojen loitsujen ja tapojen myötä, jotka oli hyvin upotettu itse kertomukseen. Sekin kertoo osaltaa hyvästä kerronnasta, että itse tajusin vasta jossain kirjan puolivälissä, mistä historiallisesta tapahtumasta siinä oikeastaan oli kysymys. Hyvä näkökulma minun mielestäni, vaan enpä kerro enempää. Linkki kirjaan tästä *klik*.
Tuulen vihoille löytyi myös jatkoa ja sen itsenäisen jatko-osan nimi on Maan vihat. Kirjat voi siis lukea aivan erikseenkin, mutta kyllä Maan vihoista saa hieman enemmän irti kun on lukenut ensin Tuulen vihat, vaikka ne itsenäisinä romaaneinakin menisivät. Kaikinpuolin sujuvaan ja mielenkiintoista kerrontaa, ehkä jopa pidin himpun verran enemmän tästä jatko-osasta. Ja mikä parasta, se loppui mukavasti siihen malliin, että jatkoa voi kenties joskus odottaa. Ainakin toivoisin niin.

Seuraava käsiini tarttunut kirja sijoittui taas 1700-luvulle. Se oli Raija Orasen Kuninkaiden tiet. Tavallaan kirja oli Gustav Mauritz Armfeltin elämäkerta. Hänen elämänsä se kertoi. Sinänsä myös mielenkiintoinen täynnä historiaa ja todellisia historian henkilöitä. Raija Orasen tapa kirjoittaa on vain kovin toisenlainen kuin kenenkään näiden edellämainitsemieni. Kirja oli täynnä historiallista faktaa kerrottuna romaanin sanankääntein, vaan siitä puuttui henkilöidensä tunnepuoli. Jotenkin tuli kuitenkin enemmänkin mieleen, että kyseessä on raportti kuin romaani. Kuitenkin tämäkin oli minun mielestäni hyvä kirja, enkä suinkaan pitkästynyt sitä lukiessani. Raija Orasen tapa kertoa vain on erilainen. Ehkä hän haluaa pysyä faktoissa, eikä halua sortua fiktioihin ja arvailla henkilöidensä päänsisäistä maailmaa. Linkki kirjaan tästä *klik*.

Ja taas palasin ajassa taaksepäin ja luin Taavi Vartian kirjan Varastettu vaimo. Tämä kirja sijoittui taas 1000-luvulle. Tapahtumat käynnistyivät Välimerellä, mutta seikkailun myötä päästiin siirtymään viikinkikylään Norjaan. Täytyy sanoa, että tässä oli jotenkin sellaiset juonenkäänteet, että en olisi tahtonut kirjaa käsistäni laskea. Kerronta oli hyvin mukaansa tempaavaa. Tämän kirjan löydät täältä *klik*.

Melkoisen mielenkiintoinen kirjakooste, kaikki varsin suositeltavia. Nyt vain jos lukisin se uudestaan jaksottaisin lukunautintoni niin, että ne menisivät jotensakin kronologisessa aikajärjestyksessä. Seuraavaksi minulla onkin odottamassa lisää Paula Havastetta.




torstai 22. lokakuuta 2015

Ajatukset ammattitutkinnossa, kädet helmiä tekemässä

Näinhän siinä on käynyt, kuten arvelinkin, että blogin kirjoittaminen on jäänyt lapsipuolen asemaan. Syksy on on ollut täynnä kaikenlaista, koulu alkoi ja sen myötä  uudet ajatukset ja suunnitelmien toteutukset. Täytyy tunnustaa, että olen hiukan joutunut mukavuusalueeni ulkopuolelle, mutta juuri niin kurssiohjaajamme kehoittikin tekemään. Epämukavuusaluella liikkuminen kuulemma on opettavaista, en nyt muista miten, mutta toivon sen olevan sillä liikuskelen siellä nykyään melkein päivittäin, tai siis aivoni liikkuvat, fyysisesti olen kyllä pysynyt mukavuusalueellani.
Kurssiryhmä on pullollaan mielenkiintoisia ihmisiä ja yrityksiä, opettaja ei tule päästämään helpolla ja mentorinikin vaikuttaa olevan samalla aaltopituudella kanssani. Kyllä tästä varmasti hyvä vuosi tulee, vaikkakin tiedän, että en tule pääsemään helpolla.
Osa yksi, yritystoiminnan analysointi ja kehittäminen. Heti alan kiemurtelemaan pelkistä sanoista liiketoimintasuunnitelma ja laskelmat, jotka jo pelkkinä sanoina vievät minut sinne epämukavuusalueelle ja nostavat karvat pystyyn.
Myynti ja markkinointi sensijaan on jo mielenkiintoisempi osio, vaikkakin siinä ihan ensimmäisenä on kotisivujen uusiminen ja se tulee olemaan iso projekti. Tähän aion myös ottaa ulkopuolisen tahon avuksi siihen varsinaiseen sivujen tekemiseen, tietokonemaailma kun on minulle aivan vieras alue, eikä ole mitään järkeä tuhlata aikaa tässä kohtaa sellaiseen, minkä joku toinen hallitsee suvereenisti ja voin ostaa tämän palvelun. Mutta pitäähän minun itse miettiä se varsinainen sisältö, mitä haluan näiltä sivuilta.
Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä on ulkomaankauppa. Siinä sitä taas liikutaan siellä epämukavuusalueella. Pitää osata suunnitella, toteuttaa ja arvioida ulkomaankauppaa, näin lukee ammattitutkinnon määritelmässä. Melkein pelottaa, mitä kaikkea se pitää sisällään, ainakin ulkomaankaupan liiketoimintamallin. Taas yksi sanahirviö. Mutta kun on kerran leikkiin ryhtynyt, niin leikki on kestettävä! Ei muuta kuin tuulta purjeisiin ja nokka kohti uusia pettymyksiä, vai oliko se seikkailuja...  


Vaikka pää rakentaa uusia kotisivuja ja yrittää välttää sanoja liiketoimintamalli ja laskelmat, niin käteni ovat ahkeroineet polttimen ääressä. Olen opetellut uudenlaisia kukkia, monimutkaisempia. Näissä kukissa on heteet ja terälehdet tuollaiset liljamaiset, eivätkä pyöreät. Helpoin tie olisi ollut ostaa jostain tutoriali, tai mennä jonnekin kurssille, kai sellainen jostain olisi löytynyt. Mutta koska yritykseni ei suinkaan kieri rahoissa, vaan rahapulassa niin tyydyin opettelemaan itsekseni. Tutkittuani tunti tolkulla ja tarkkaan monen monta kuvaa netin ihmeellisestä maailmasta, tein päätelmiä kuinka tämä pitäisi kenties toteuttaa. Niillä eväillä sitten siirryin polttimelle. Näitä kuvassa olevia helmiä edelsi kylläkin useampia kuvauskelvottomia harjoituskappaleita, mutta kun lopulta sain uunista nämä helmet ulos, uskoin että sieltä vielä se unelmhelmikin löytyy.


Tällä viikolla sitten vihdoin tein tämän helmen ja siinä alkaa olla kaikki kohdallaan. Se on yhtä kaunis jokapuolelta. Vielä on vähän haastetta, ennen kuin olen siinä, mitä tavoittelen, mutta tämän helmen myötä tiedän sinne pääseväni.