maanantai 11. elokuuta 2014

Avomaankurkut

Keväällä ostin pussin avomaankurkun siemeniä ja istutin niistä puolet esikasvamaan purkkeihin. Taimet kehittyivät hyvin ja kesäkuun alussa, kun vielä oli lämmintä, niin istutin ne ulos kasvimaalle. Niissä oli silloin jo kukkiakin. Vaan kuinkas kävikään, sitten alkoivat ne kylmät ilmat ja kylmä tuuli riepotteli taimiani siellä maalla. Silloin istutin ne loputkin siemenet ja laitoin ne taimet kasvamaan kasvihuoneeseen. Siellä ne ovat rönsyilleet ja kasvaneet melkoisiksi, kiipeilevät pitkin seiniä.
Eilen sitten keräsin ensimmäisen sadon. Suurimmat olivat lähes 20 cm pitkiä. Läheskään kaikkia en ollut aiemmin edes huomannut kun olivat siellä piilossa lehtien alla, siksi niin isoiksi olivat ehtineet kasvaakin. Korini tuli täyteen ja kun punnitsin, niin siinä oli 5,2 kg kurkkua.


Sitten ryhdyin tutkimaan reseptejä. Aika monta mauste- tai suolakurkkureseptiä löysin. Perusperiaatteet olivat kuitenkin aika samanlaiset kaikissa. Ensimmäiseksi kurkut piti pestä harjalla. Se oli hyvin ymmärrettävä ohje, sillä kurkkujen pinta oli karhea ja osittain jopa piikikäs. Minulla on sellainen karhea perunanpesukinnas, jota en ole koskaan käyttänyt, mutta nyt tein siitä kurkunpesukintaan. Pesun jälkeen niitä käskettiin liottaa vedessä muutamia tunteja tai yön yli. Minulla oli kymmenen litran ämpäri, jonne ne juuri sopivasti mahtuivat likoamaan. Tätä en kyllä oikein ymmärtänyt, että miksi niitä liotetaan, mutta joka ohjeessa niin käskettiin tehdä.


Minä liotin yön yli, koska halusin käyttää merisuolaa, kuten eräässä ohjeessa sanottiin ja sitä minulla ei ollut kaapissa ja eilen illalla en enää kauppaan viitsinyt lähteä. Tänä aamuna sitten hain merisuolan kaupasta. Sitten kävin riipimässä mustaherukan lehtiä, kasvimaalta tillinvarsia kukintoineen ja pieniä sipuleita, kaapista löytyi pippuria ja neilikkaa. 
Keitin noin neljä litraa vettä johon lisäsin kaksi desiä merisuolaa ja desin sokeria ja nelisen desiä etikkaa. Veden kiehumista odotellessa kuivasin kurkut. Nyt niissä oli lähes silkkinen pinta, kaikki karheus ja piikit olivat tipotiessään. Sitten siivutin kurkkuja purkkiin. Kerros kurkunsiivuja, siihen päälle pari-kolme mustaherukan lehteä, tillinkukinto, muutama pippuri ja pieni sipuli ja taas kerros kurkun siivuja.


Ladoin purkit aivan täyteen ja painelin kurkut piukkaan. Sitten kaadoin liemen kurkkujen päälle purkkiin, niin että kurkut peittyivät ja kansi kiinni. 


Lasipurkit loppuivat kesken ja loput kurkut jouduin säilömään litran jugurttipurkkeihin, niihin muovisiin Turkkilaisen jugurtin purkkeihin. Niitä minulle on kertynyt vino pino, kun pesen tyhjät purkit ja kannet kun en ole raskinnut poiskaan heittää. Viime syksynä pakastin niihin puolukkasurvoksen ja karpalot, nyt niille löytyi muutakin käyttöä. Kierrätystä.


Kaikista kurkuista en tehnyt siivuja, vaan osasta tein tuollaisia lohkoja. Nyt ne sitten saavat kellarissa muhia ja kuukauden päästä pitäisi päästä maistamaan, niin kauan kestää että tekeytyvät. Aion kyllä tehdä koemaiston ennen sitä seuraavaa satoa, jotta tiedän kannattaako tällä reseptillä enemmän tehdä, vai pitääkö jotain suhteita muuttaa. Joka tapauksessa kurkkuja riittää koko talveksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttien valvonta on otettu käyttöön. Blogin kirjoittajan on hyväksyttävä kaikki kommentit.