Aamusella vein tyttären kaverilleen kylään, kotiin palattuani menin polttimen ääreen ja tein muutaman tunnin helmiä. Minulla oli radio auki ja siellä kerrottiin, kuinka ikuisuudesta on tullut uusi käsite. Monet seurakunnat ovat tehneet hautapaikoille ikuisia hoitosopimuksia, joita nyt on alettu purkaa. Säästösyistä tietenkin, kuinkas muuten tänä päivänä. Siinä nyt sitten ihmetellään, että olipa lyhyt se ikuisuus, alkoi -60-70 luvulla ja loppuu nyt. Siitä tuli kätevästi aasinsilta toiseen ikuisuuskysymykseen, nimittäin ydinjätteen loppusijoituspaikkaan Euran luolastoon. Ydinjäte muuttuu vaarattomaksi sadassatuhannessa vuodessa. Siinä sitä on ikuisuutta! Minä en käsitä tätä asiaa. En käsitä sitä, miten voidaan sanoa ydinvoiman olevan puhdas energiavaihtoehto. Miten sellainen voi olla puhdasta, josta tulee jätettä, joka ensin pitää jäähdyttää 40 vuotta ja sitten pakataan kallioon, jossa se pysyy vaarallisena sen satatuhatta vuotta. Jos ajattelee maailmanhistoriaa sen satatuhatta vuotta taaksepäin voi saada paremman käsityksen kuinka järjettömän pitkästä ajasta on kyse. Minä en voi ymmärtää, kuinka me ihmiset olemme niin lyhytnäköisiä tämän maapallomme kanssa.
Apatia siis jatkuu edelleen. Ruokaa ei onneksi tarvinnut laittaa, koska tein eilen niin ison hirvipadan, että riitti tällekin päivälle. Koska mieleni oli taas musta, menin parantumaan ulos. Siivosin kukkapenkkejä. Kyllä sieltä löytyi jo paljon kaikenlaista. Nyt on luvattu lämpimiä päiviä, ihana nähdä kuinka luonto herää talven jäljiltä. Pitää nauttia siitä niin kauan kuin se vielä on. Se luonto nimittäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien valvonta on otettu käyttöön. Blogin kirjoittajan on hyväksyttävä kaikki kommentit.