Miten valitsen lamppuhelmen

Oletko koskaan ajatellut tarkemmin, mitä pitää ottaa huomioon kun valitset helmeä koruusi? Ensisijaisesti sitä valitsee tietysti sellaisen helmen, joka miellyttää silmää ja joka jotenkin puhuttelee. Helmen värimaailma on varmaan sijalla yksi ja sitten kuviointi, onko pilkkuja, raitoja vai ruusuja. Näihin sitä ensin kiinnittää huomionsa ja sitten tulee varmaankin muoto, pyöreä, litteä, soikea, pöllö vai elefantti.

Sellainen asia, mihin ei niinkään tule aina kiinnitettyä huomiota, mutta mikä kuitenkin on hyvin tärkeä, on helmen reikä. Lamppuhelmihän tehdään niin, että metalliseen puikkoon laitetaan ensin eristysainetta ja kun eristysaine on kuivunut, helmi tehdään liekissä siihen kohtaan puikkoa, missä eristysaine on. Valmis helmi laitetaan puikkoineen päivineen uuniin jäähtymään ja lopulta jäähtynyt helmi irroitetaan puikosta, mistä syntyy se reikä helmeen. Reikä puhdistetaan huolella ja näin on helmi valmis käyttöön.

Reiän koko määrääntyy taas siitä kuinka paksu tai ohut käytetty puikko on ja kuinka paksulti siinä on eristysainetta. Reikä voi olla millin tai sentin ja kaikkea siltä väliltä.

Kuvan vasemmanpuoleisessa helmessä on 6mm reikä ja se on tehty 5mm paksuun puikkoon, joten eristysaine on tehnyt reikään yhden lisämillin. Pieni helmi on tehty millin puikkoon ja sen reikä on melko tarkkaan se milli, eristysaine ei juurikaan ole vaikuttanut näin ohuessa puikossa reiän suuruuteen.

No, mikä merkitys tällä reiän koolla sitten on? Ajatellaanpa, että teet korvakorua tai riipusta, jolloin sinulla on korupiikki käytössä. Jos reikä on isompi kuin millin, vaikkapa 1,6mm tai 2mm, niin se korupiikki solahtaa siitä reiästä läpi ja tarvitset jonkun stopparin siihen reiän eteen, ja sittenkin korupiikki on väljä siihen reikään. Jos käytät hopeista korupiikkiä niin se on myös hintakysymys, sillä mitä paksumpi piikki sitä kalliimpi hinta.

Millin reikään se korupiikki istuu nätisti ja korvis tai riipus on paljon helpompi tehdä. Myynnissä on toki kauniitä helmihattuja tai voit käyttää vaikka jotain pientä kristallihelmeä stopparina, silloin kun reikä on isompi, joten pieni reikä ei ole mikään välttämättömyys, mutta reiän koko on hyvä ottaa huomioon.

Jos sitten teet korua, jossa käytät vaikka nahkanauhaa tai vahattua puuvillanauhaa, niin millin reikä on todennäköisesti liian pieni. Silloin merkitystä on myös sillä kuinka vahvaa nauhaa käytät. 

Kuvan pöllö on tehty 2mm puikkoon ja sen reikä on hieman yli 2mm. Siitä pystyy helposti pujottamaan millin vahvuisen puuvillanauhan kahdesti läpi. Itse käytän esim avainakulanauhoja tehdessä juuri tuota nauhaa.

Näissä litteissä mandalahelmissä on noin 4 ja 8mm suuruiset reiät ja alemmassa helmessä 2mm paksut nauhat. 

Helpoin tapa tehdä koru on tietysti vain pujottaa helmi ketjuun. Silloin täytyy ottaa huomioon ketjun paksuus ja ennen kaikkea se kuinka paksu on suurin lenkki ketjun ohuemmassa päässä, ei siis siinä lukkopäässä. Jos lenkki on pyöreä, niin sitä voi pihdeillä varovasti hieman puristaa kokoon. Alla olevan kuvan helmessä on 3mm reikä ja siihen tämä papuketju meni helposti.  

Aika usein esim. ranneketjuissa usein käytettävissä ns. käärmeketjuissa se lenkki on kuitenkin 4mm ja silloin helmen reiänkin pitää olla vähintään se 4mm, mieluiten 5mm jos haluaa pelata varman päälle. (Alla olevassa esimerkkikuvassa tosin on 3mm papuketju, jossa 4mm lenkki ja helmissä 6mm reikä.)

Ensi kerralla helmiä valitessasi, muista kiinnittää huomiota myös siihen reikään. Ensisijaisesti kuitenkin aina suosittelen valitsemaan helmen sen mukaan, mikä eniten omia silmiä miellyttää, onhan olemassa kaikenlaisia pikku konsteja, miten toimia, jos reikä ei olekaan ideaali siihen omaan suunnitelmaan. Joskus on hyvä virkistää aivotoimintaa ja pistää mielikuvitus liikkeelle ja ehkä opetella jotain uutta. Ihania helmihetkiä kaikille! Lisää helmistäni voit lukea täältä Piaeliina.fi

Verkkokauppa

Minulta päättyi verkkokauppa viime vuoden lokakuun lopussa, johtuen siitä että verkkokauppapohja missä se oli myytiin. Silloin mietin onko koko verkkokauppa tarpeellinen, selasin useita eri mahdollisuuksia, eikä mikään niistä erityisemmin innostanut. Koko verkkokaupan uudelleen perustaminen tuntui turhan monimutkaiselta ja työläältä, varsinkin kun nämä tietokonejutut ja termit ovat usein minulle ihan hepreaa.

Apuun tuli kuitenkin webdesigner Anu Ruhanen. Anu teki muutama vuosi sitten yritykselleni oikein kivat kotisivut jotka nyt ajan myötä olivat alkaneet näyttää vähän kulahtaneilta ja kaipasivat nekin vähän kasvojen kohotusta. Tässä oli hyvä sauma nyt tarttua Anun tarjoukseen ja hän alkoi uudistaa sivuja ja rakentamaan minulle omaa verkkokauppaa. Linkki sivulle tästä.

Nyt kauppa on vihdoin valmis ja toiminnassa, sieltä on jo muutama helmi ja koru asiakkaalle lähetettykin. Itse olen tyytyväinen sivujen ulkonäköön ja mielestäni toimivat. Toki toivon, että saan palautetta teiltä hyvät asiakkaani, mikäli havaitsette jossain parantamisen varaa. Kaikki palaute on tärkeää!

Kaupassa löytyy nyt myös osasto nimeltä Korut. Toistaiseksi siellä on vain korvakoruja ja näitä korviksia aion valmistaa vain kahdesta helmimallistani, eli mandalahelmistä ja ruusuhelmistä. Suunnitelmani on, että korviksien lisäksi teen myös riipuksia samoista helmistä ja aivan ihana lisä olisi rannekorut. Korvikset ja rannekorut ovat nimittäin niitä koruja joita itse tykkään käyttää.
Tovoisinkin nyt että kävisitte tutustumassa sivuihin ja antaisitte minulle palautetta. Arvon tulevana perjantaina kaikkien täällä blogissa ja Facebookissa vastanneiden kesken alennuskoodin verkkokauppaani.

Tässä vielä linkki Piaelinan sivuille. 

Ei pöllömpää

Kesällä innostuin tekemään pöllöhelmiä kun eräs facebook kaverini Kerri Fuhr julkaisi videon kuinka tehdä tornipöllö (englanniksi barn owl). Itse en ole koskaan nähnyt tornipöllöä ja kun sitä googlailin niin eihän sitä näillä meidän leveyksillä edes esiinny. Mutta niillä leveyksillä, missä esiintyy, se tuntuu olevan monen suosikkipöllö. Ehkä se johtuu osittain siitä että sillä on sydämen muotoiset kasvot. Joka tapauksessa video ja googlailu oli inspiroivaa ja päätin kokeilla sitä itsekin. 

Videossa tehtiin pelkät kasvot, mutta halusin tehdä koko pöllön. Koska tämä tornipöllö on minusta edelleen oudon näköinen pöllö niin arvelin että hiukan siipiä kehiin, niin se olisi omiin silmiini parempi. Tämän jälkeen olikin luonteva siirtyä kokeilemaan kotoisempaa helmipöllöä. Se muistuttaa enemmän sitä, mikä on minun käsitykseni pöllöstä ja sellaisen olen nähnyt luonnossa. Siinä oli vaikeutena nuo keltaiset silmät, niistä kun tahtoi vallan väkisin tulla eriparia.  Mutta omasta mielestäni hauskan näköinen pari tuli seuraavistakin pöllöistä

Sitten sattui niin hauskasti että meidän takapihalle lensi eräänä iltana sarvipöllö. Siinä se istui pergolan aidalla pitkän tovin ja pyöritteli päätään tarkkaavaisena. En ollut ikinä sellaista ennen nähnyt ja lähinnä hammästytti sen pieni koko. Kaivoin lintukirjan esille ja siellä mainittiin, että se on vähän kuin miniversio huuhkajasta, jolla siis myös on sarvet. No ei kun seuraavana päivänä kokeilemaan kuinka pöllö sarvilla ja punaisilla silmillä onnistuu.

Jos helmipöllöstä tulikin vähän kierosilmäinen, niin tämä pöllä tuijotta kyllä suoraan kohteeseen. Tämä on muuten myynnissä verkkokaupassa, (jos vaikka tahtoisit oman pöllön niin se löytyy klikkaamalla tuota edellistä verkkokaupassa sanaa.) Verkkokaupassa on toinenkin pöllö, jonka tein ennen tätä ja joka on enemmän sellainen sarvipöllö. Omasta mielestäni paras huuhkaja tuli kuitenkin siitä jonka tein kolmanneksi ja jonka kuva oli tuossa edellisessä postauksessa. Se lensi jo viime viikolla Brittein saarille kuten yksi tornipöllökin. Kierosilmäinen helmipöllö ja yksi tornipöllö seurustelevat kekenään vitriinissäni.

Jatkuu...

Yli puolitoista vuotta edellisestä kirjoituksesta, ja kynnys julkaista mitään on kasvanut vuoren korkuiseksi. Päätin nyt kuitenkin lähteä kiipeämään sitä vuorenrinnettä ja avata ensin vähän taustaa.

Viime vuoden ehdoton kohokohta oli matkani Amerikkaan, Californiaan. Paikkoja joissa kävin olivat  Los Angeles, San Francisco, San Jose (missä kävin katsomassa NHL-ottelua), Monterey, Point Lobos, Muir Woods, Modesto, Yosemite, Columbia, Murphys ja monta muutta paikkaa näiden välillä. Aivan mahtava reissu, kenties elämäni paras! Matkan vaikutus kesti ennen ja jälkeen pitkään ja vuosi 2018 meni siis pääasiassa pää pilvissä.
Tämä vuosi taas alkoi aivan toisenlaisissa merkeissä kun mieheni sai aortan repeämän helmikuun ensimmäinen päivä. Se pisti vähän suunnitelmia uusiksi. Hän kuitenkin selviytyi vaikeasta leikkauksesta ja kesän mittaan arki on taas päässyt vähitellen ajautumaan uomiinsa. Omalla kohdallani se tarkoittaa työtä helmien parissa. Edelleenkin nautin tästä täysin siemauksin vaikka tässä ei koskaan voikaan olla valmis, aina on uutta opittavaa ja jatkuvasti löydän kohtia, jotka voisi tehdä paremin.

Luinkin joskus jostain että luovan työn tekijällä jokainen työ on samalla oppimisprosessi. Siinä tehdessään kehittyy samalla koko ajan ja kun työ on valmis on oppinut jotain uutta ja näin ollen siinä valmistuneessa työssä huomaa jotain, jonka olisi voinut tehdä vielä paremmin. Sitten seuraavassa hyödyntää sitä juuri oppimaansa ja tekee sen kyseisen kohdan paremmin, mutta samalla oppii taas jonkun uuden asian ja taas valmistunut työ ei olekkaan täydellinen. Kierre on loputon ja jatkuva, eikä näin koskaan pysty olemaan täysin tyytyväinen työnsä tulokseen vaikka se olisi kuinka hieno ja muiden mielestä täydellinen. Hymyssä suin tämä on vaan hyväksyttävä ja kiitollisena jatkettava loputonta oppimista.

Tämän jatkumon ansiosta olen kuitenkin kehittynyt helmentekijänä ja on valtavan hieno asia huomata, että joku asia mitä en viime vuonna hallinnut sujuu nyt. Minulta on jopa pyydetty kaksi tutoriaalia Glass Line Magazineen viimeisen vuoden aikana. Viime vuoden huhtikuussa julkaistiin tutoriaalini kuinka hienohopeaa voi käyttää helmen koristelussa ja tänä vuonna vaaleanpunaisesta helminorsusta. Tyttäreni kanssa teimme myös Youtube videon kukkamurrinin teosta parin aikaisemmin julkaistun videon lisäksi.

Syksy tarkoittaa minun kohdallani myös melkoista säilöntä ja marjastus rumbaa sekä puutarha hommaa, mutta joka päivä teen jotain myös studiolla. Mielenkiinnolla odotankin taas syksyn yhteistyökuvioita sekä Suomessa että ulkomailla. Muutama haavekin on vielä täyttymättä.

Kuulumisia pitkän tauon jälkeen

Uusi studioni tuntuu nielaisseen minut niin että kaikki muu -kuten tämä blogi- tuntuu jääneen unohduksiin, tai ainakin nukkuu Ruususen untaan. En tiedä onko se laisinkaan huono asia, sehän vain kiistatta todistaa kuinka onnistunut ratkaisu koko studio oli. Viihdyn siellä todella hyvin ja tuntuu siltä että se näkyy myös työni tuloksissa.

Alkuvuodesta innostuin murrineista. Itseasiassa huomasin, että osaisin tehdä niitä itse. Olin toki koittanut tehdä murrineita jo aikoja sitten ja onnistunutkin sellaisissa hyvin yksinkertaisissa murrineissa melko hyvin, mutta tällaisen kolmiulotteisen murrinin teossa ja  sen istuttamisessa helmeen oli edelleen runsaasti opittavaa.
Ihan tiedoksi niille, jotka eivät tiedä mikä murrini on niin se on tuollainen pieni yksityiskohta, joka tehdään lasitangoksi ja leikataan sitten pieniin osiin, jotka sulatetaan isompaan työhön. Näin saadaan todella pieniä yksityiskohtia. Tuossa ylläolevan helmen kukat ovat noin 3-5mm halkaisijaltaan.

Ruusumurrinit ovat tässä helmessä minun tekemäni, mutta perhosen olen ostanut, sen on tehnyt Jackie Gundelfinger, Amerikkalainen lasitaiteilija.  Perhosen valmistamiseen tarvitsisin sellaisen muotin ja parempi olisi jos polttimeen saisi tehokkaamman liekin kuin mitä minulla tällä hetkellä on, joten perhosta en vielä pääse edes yrittämään. Ehkä eräänä päivänä sekin onnistuu, mutta toistaiseksi ostan perhoseni Jackielta. Alkuvuodesta tein paljon näitä isoreikäisiä helmiä, jotka ovat siitä käteviä että tällaisen helmen voi pujottaa suoraan ketjuun, koska lukko kuin lukko menee tuosta reiästä läpi. Haluaisin kuitenkin saada helmet viimeisteltyä niin että tuossa reiän ympärillä olisi sellainen hopeinen reunus. Kokeilin sellaisia liimattavia, mutta jäin epäilemään liimauksen kestävyyttä.

Tänä syksynä tein itselleni myös mehiläismurrinin. Ensimmäinen versio ei ollut sitä mitä hain, mutta tämä toinen versio onnistui minusta todella hyvin. Näitä hunajaisia helmiä on ollut todella hauska tehdä ja minusta tuntuu että ne paranevat joka kerta. Melkein kuulen surinan ja maistan makeuden.

Keväällä ostin myös ensimmäisen muottini, jolla voi tehdä halkaisijaltaan kolme senttiä olevia linssin muotoisia helmiä. Kuvittelin että sillä saa helposti kauniin muodon helmeen. Arvata saattaa että olin väärässä. Sain kyllä tehdä useammankin harjoituskappaleen, että pääsin siihen vaiheeseen, missä muoto oli edestä katsoen symmetrisen pyöreä ja sivulta kaunis litteä soikio ja ehkä vaikein kohta on saada reiän ympäristö kauniiksi sileäksi ja huomaamattomaksi. Puhukoon yllä oleva kuva puolestani. Tähän en voi kuin olla tyytyväinen.