torstai 24. syyskuuta 2015

Puolukkatuoremehu

Puolukoita on nyt aivan valtavasti. Sunnuntaina lähdin ensimmäisen kerran puolukkaan. Minulla on eräs ystävä, jonka kanssa käymme joka vuosi ja meille molemmille marjojen lisäksi se itse metsässä olo on yhtä tärkeää kuin ne puolukat. Puolukkaan lähdemme yleensä mahdollisimman syvälle metsään, jonnekin minne kukaan muu ei vahingossa eksy. Autolla ensin kilometrejä metsäautotietä ja sitten kävelyä metsätaipaleen halki, kunnes vihdoin edessä on todellinen apaja. Nytkin marjoja oli niin paljon, että ei oikein tiennyt minne olisi jalkansa laittanut, ettei sotke niitä.


Kahdessa tunnissa olimme molemmat keränneet kaksi ämpärillistä puolukoita. Ainoa hieman työläs vaihe näillä reissulla onkin sitten se paluumatka. Molemmissa käsissä kymmenen litran ämpärilliset puolukoita, louhikkoisessa maastossa ei ole ihan kevyt juttu. Se käy kuntoilusta ja tasapainoharjoittelusta. Maastossa kävelynhän on todettu olevan hyväksi tasapainolle.
Toissapäivänä menimme toisen kerran ja yhtä hyvällä menestyksellä. Nyt olen jo saanut 40 litraa puolukoita, mutta se ei vielä riitä, joten innolla odotan kun taas mennään. Mitäkö sitten teen tällaisella määrällä puolukkaa? Minä teen tuoremehua. Se on niin hyvää, että sitä pitää olla koko talveksi ja siksi niitä puolukoitakin pitää olla runsaasti.


Minun ohjeessani, jonka olen jostain jo vuosia sitten saanut, on 8 litraa puolukoita ja 4 litraa vettä. Puolukat survotaan hyvin ja siihen lisätään kylmä vesi. Kymmenen litran kattilaan tämä seos mahtuu hyvin. Se 8 litraa puolukkaa kun kutistuu survottuna. Alunperin siinä minun ohjeessani oli myös viinihappoa tai sitruunahappoa, mutta kumpaakaan en ole enää vuosiin käyttänyt, vain puolukoita ja vettä. Tämä vedellä jatkettu puolukkasurvos saa sitten seistä 2-3 päivää ihan huoneenlämmössä. Sitten se siivilöidään. Minä siivilöin sen niin, että otan mehumaijan keskimmäisen ja yläosan, laitan sideharson siihen mehumaijan siiviläosaan ja kauhon kaiken puolukan siihen. Kirkkaan mehun saa sitten kätevästi päästää letkua pitkin kattilaan. Lopuksi mehu sokeroidaan ja suhde on n. 1/2 kg sokeria mehulitraa kohti. Kun sideharsolla vuoratussa siivilässä on enää melko kuiviin valunut puolukankuorimäski, niin sitten siivilä pois ja sokeroitu mehu kattilasta maijaan, josta sen saa kätevästi valuttaa pulloihin. Minä valutan sen pulloihin, jotka voi pakastaa. Toki siinä käy aina niin, että niitä pulloja tulee niin paljon, että ei mahdu pakastimeen ja tämä mehu kyllä säilyy aivan hyvin ainakin vuodenvaihteeseen kellarissa tai jääkaapissa. On minulla joskus unohtunut joku pullo jonnekin kellarin nurkkaan ja se on ollut aivan priimaa vielä seuraavana kesänäkin.


tiistai 15. syyskuuta 2015

Koulutusta

Se on syksy nyt ja minä huomasin ohjelmoineeni kalenterin melkoisen täyteen. Yleensä olen pitänyt huolen, että se ammottaa tyhjyyttään ja minä saan järjestää päiväni ihan konkreettiseti päivä kerrallaan, ilman isompia aikataulutuksia. 
Ensinnäkin olen ilmottautunut useammalle kansalaisopiston kurssille. Niin olin kyllä viime vuonnakin, mutta nyt tuli vähän lisää. Meillä on täällä Sastamalan kansalaisopistossa sellainen suuri etuisuus kuin Aktiivikortti. Kun ostaa aktiivikortin, niin silloin pääsee osallistumaan sillä yhdellä maksulla useammalle kurssille. Kurssit ovat tietysti eri hintaisia, mutta jos haluaa osallistua vaikka kolmellekin koko lukukauden mittaiselle kurssille, niin silloin jo aktiivikortti tulee todennäköisesti edullisemmaksi. Kun sitten on se kortti, niin sehän tietenkin houkuttaa osallistumaan niille lyhyillekin kursseille. Nyt olen ilmottautunut Keramiikkaan, Mouhijärvi tutuksi, italian, espanjan ja ranskan kursseille. Näiden kurssien yhteishinta olis ollut 264€ ja aktiivikortti maksoi 137€. Ja siis nyt voin osallistua vuoden mittaan muillekin kursseille, mitä mielenkiintoista nyt sattuu eteen tulemaan ja varmasti tulee, olen jo vähän suunnitellut.


Tässä nyt vain on sellainen pikku juttu, että olen myös ilmottautunut Takk:ssa järjestettävään reilun vuoden mittaiseen Luovien alojen yrittäjän ammattitukinto koulutukseen. Se nyt täyttää sitä kalenteria. Lisäksi puolukka-aika alkoi juuri ja minulla on tavoitteena poimia vähintään 50 litraa puolukoita. Olen niin tottunut siihen, että lähden metsään kun siltä tuntuu, mutta tänä syksynä se ei niin vain onnistukaan. Voi olla, että niinä päivinä kun kalenterissa on vapaata sattuukin satamaan. No enhän minä sokerista ole, mutta ei ole mukava kastuakaan ja märkiä marjoja on ikävä perata. Vaan eiköhän kaikki loksahda kohdilleen.
Olen oikeastaan melkoisen innostunut tästä opiskelusta, mikä on kyllä varsinainen ihme, sillä olenhan jo vuosikausia sanonut, että minä en ainakaan ala mitään enää tässä elämässä opiskelemaan. Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Näinhän se menee. Huomenna se sitten alkaa!
Eikä sovi unohtaa, että tässä kaiken ohessa pitää myös tehdä töitä. Helmiä pitää syntyä, ja niitä pitää myös myydä, jostainhan pitää rahaakin tulla. Laskuja pitää maksaa ja mukava syödä jotain muutakin kuin puolukoita.