maanantai 6. huhtikuuta 2020

Miten valitsen lamppuhelmen

Oletko koskaan ajatellut tarkemmin, mitä pitää ottaa huomioon kun valitset helmeä koruusi? Ensisijaisesti sitä valitsee tietysti sellaisen helmen, joka miellyttää silmää ja joka jotenkin puhuttelee. Helmen värimaailma on varmaan sijalla yksi ja sitten kuviointi, onko pilkkuja, raitoja vai ruusuja. Näihin sitä ensin kiinnittää huomionsa ja sitten tulee varmaankin muoto, pyöreä, litteä, soikea, pöllö vai elefantti.


Sellainen asia, mihin ei niinkään tule aina kiinnitettyä huomiota, mutta mikä kuitenkin on hyvin tärkeä, on helmen reikä. Lamppuhelmihän tehdään niin, että metalliseen puikkoon laitetaan ensin eristysainetta ja kun eristysaine on kuivunut, helmi tehdään liekissä siihen kohtaan puikkoa, missä eristysaine on. Valmis helmi laitetaan puikkoineen päivineen uuniin jäähtymään ja lopulta jäähtynyt helmi irroitetaan puikosta, mistä syntyy se reikä helmeen. Reikä puhdistetaan huolella ja näin on helmi valmis käyttöön.

Reiän koko määrääntyy taas siitä kuinka paksu tai ohut käytetty puikko on ja kuinka paksulti siinä on eristysainetta. Reikä voi olla millin tai sentin ja kaikkea siltä väliltä.


Kuvan vasemmanpuoleisessa helmessä on 6mm reikä ja se on tehty 5mm paksuun puikkoon, joten eristysaine on tehnyt reikään yhden lisämillin. Pieni helmi on tehty millin puikkoon ja sen reikä on melko tarkkaan se milli, eristysaine ei juurikaan ole vaikuttanut näin ohuessa puikossa reiän suuruuteen.

No, mikä merkitys tällä reiän koolla sitten on? Ajatellaanpa, että teet korvakorua tai riipusta, jolloin sinulla on korupiikki käytössä. Jos reikä on isompi kuin millin, vaikkapa 1,6mm tai 2mm, niin se korupiikki solahtaa siitä reiästä läpi ja tarvitset jonkun stopparin siihen reiän eteen, ja sittenkin korupiikki on väljä siihen reikään. Jos käytät hopeista korupiikkiä niin se on myös hintakysymys, sillä mitä paksumpi piikki sitä kalliimpi hinta.


Millin reikään se korupiikki istuu nätisti ja korvis tai riipus on paljon helpompi tehdä. Myynnissä on toki kauniitä helmihattuja tai voit käyttää vaikka jotain pientä kristallihelmeä stopparina, silloin kun reikä on isompi, joten pieni reikä ei ole mikään välttämättömyys, mutta reiän koko on hyvä ottaa huomioon.

Jos sitten teet korua, jossa käytät vaikka nahkanauhaa tai vahattua puuvillanauhaa, niin millin reikä on todennäköisesti liian pieni. Silloin merkitystä on myös sillä kuinka vahvaa nauhaa käytät. 


Kuvan pöllö on tehty 2mm puikkoon ja sen reikä on hieman yli 2mm. Siitä pystyy helposti pujottamaan millin vahvuisen puuvillanauhan kahdesti läpi. Itse käytän esim avainakulanauhoja tehdessä juuri tuota nauhaa.



Näissä litteissä mandalahelmissä on noin 4 ja 8mm suuruiset reiät ja alemmassa helmessä 2mm paksut nauhat. 

Helpoin tapa tehdä koru on tietysti vain pujottaa helmi ketjuun. Silloin täytyy ottaa huomioon ketjun paksuus ja ennen kaikkea se kuinka paksu on suurin lenkki ketjun ohuemmassa päässä, ei siis siinä lukkopäässä. Jos lenkki on pyöreä, niin sitä voi pihdeillä varovasti hieman puristaa kokoon. Alla olevan kuvan helmessä on 3mm reikä ja siihen tämä papuketju meni helposti.  


Aika usein esim. ranneketjuissa usein käytettävissä ns. käärmeketjuissa se lenkki on kuitenkin 4mm ja silloin helmen reiänkin pitää olla vähintään se 4mm, mieluiten 5mm jos haluaa pelata varman päälle. (Alla olevassa esimerkkikuvassa tosin on 3mm papuketju, jossa 4mm lenkki ja helmissä 6mm reikä.)


Ensi kerralla helmiä valitessasi, muista kiinnittää huomiota myös siihen reikään. Ensisijaisesti kuitenkin aina suosittelen valitsemaan helmen sen mukaan, mikä eniten omia silmiä miellyttää, onhan olemassa kaikenlaisia pikku konsteja, miten toimia, jos reikä ei olekaan ideaali siihen omaan suunnitelmaan. Joskus on hyvä virkistää aivotoimintaa ja pistää mielikuvitus liikkeelle ja ehkä opetella jotain uutta. Ihania helmihetkiä kaikille! Lisää helmistäni voit lukea täältä Piaeliina.fi





tiistai 17. maaliskuuta 2020

Kässämessut netissä 27-29.3.2020

Corona muuttaa nyt maailmaa kovaa vauhtia ja vaikka useimmat ihmiset selviävät taudista lievin oirein, niin moni yritys joutuu käymään teho-osaston kautta selvitäkseen. Toivottavasti kaikki kuitenkin selviävät ja sitä myöten työpaikat!


Monelle pienelle käsityöyritykselle enin osa tuloista on tullut erilaisen messujen ja myyntitapahtumien myötä, jotka kaikki on nyt peruttu. Löytyi kuitenkin iso joukko suomalaisia käsityöyrittäjiä, jotka päättivät ottaa coronaa sarvista ja järjestää virtuaaliset käsityömessut netissä. Kässämessut netissä joihin voit osallistua kotisohvalta, eikä tarvitse jonottaa väentungoksessa! Mukana on runsaasti eri alojen käsityöyrittäjiä, minä muiden mukana. Kaikki näille messuille osallistuvat yritykset löydät Kässämessut sivustolta, missä linkki myös tapahtuman Facebook ryhmään.
Nyt kaikki mukaan messuilemaan ja kannustamaan toisiamme läpi tämän täysin uudenlaisen koettelemuksen. Toinen toistamme tukien, yhdessä tästä selvitään ja saadaan Suomi taas jaloilleen tämänkin jälkeen!



tiistai 18. helmikuuta 2020

Verkkokauppa

Minulta päättyi verkkokauppa viime vuoden lokakuun lopussa, johtuen siitä että verkkokauppapohja missä se oli myytiin. Silloin mietin onko koko verkkokauppa tarpeellinen, selasin useita eri mahdollisuuksia, eikä mikään niistä erityisemmin innostanut. Koko verkkokaupan uudelleen perustaminen tuntui turhan monimutkaiselta ja työläältä, varsinkin kun nämä tietokonejutut ja termit ovat usein minulle ihan hepreaa.
Apuun tuli kuitenkin webdesigner Anu Ruhanen. Anu teki muutama vuosi sitten yritykselleni oikein kivat kotisivut jotka nyt ajan myötä olivat alkaneet näyttää vähän kulahtaneilta ja kaipasivat nekin vähän kasvojen kohotusta. Tässä oli hyvä sauma nyt tarttua Anun tarjoukseen ja hän alkoi uudistaa sivuja ja rakentamaan minulle omaa verkkokauppaa. Linkki sivulle tästä.
Nyt kauppa on vihdoin valmis ja toiminnassa, sieltä on jo muutama helmi ja koru asiakkaalle lähetettykin. Itse olen tyytyväinen sivujen ulkonäköön ja mielestäni toimivat. Toki toivon, että saan palautetta teiltä hyvät asiakkaani, mikäli havaitsette jossain parantamisen varaa. Kaikki palaute on tärkeää!


Kaupassa löytyy nyt myös osasto nimeltä Korut. Toistaiseksi siellä on vain korvakoruja ja näitä korviksia aion valmistaa vain kahdesta helmimallistani, eli mandalahelmistä ja ruusuhelmistä. Suunnitelmani on, että korviksien lisäksi teen myös riipuksia samoista helmistä ja aivan ihana lisä olisi rannekorut. Korvikset ja rannekorut ovat nimittäin niitä koruja joita itse tykkään käyttää.
Tovoisinkin nyt että kävisitte tutustumassa sivuihin ja antaisitte minulle palautetta. Arvon tulevana perjantaina kaikkien täällä blogissa ja Facebookissa vastanneiden kesken alennuskoodin verkkokauppaani.


Tässä vielä linkki Piaelinan sivuille. 

sunnuntai 8. joulukuuta 2019

Linnanjuhlat 2019

Tänä vuonna odotin presidentinlinnan Itsenäisyyspäivän vastaanottoa innokkaasti. Minulla oli nimittäin ilo ja kunnia saada valmistaa kielohelmet, joista asiakkaani oli tarkoitus tehdä korut näihin juhliin ja nyt näkisin ne hänen yllään telkkarista. Helmet tilasi Spirraalin Noora Rosberg. 


Noora on käsityöyrittäjä ja taiteen moniosaaja, joten varsin luonnollista, että hän ei lähtenyt kaupasta pukua ostamaan, vaan aloitti sen maalaamalla taulun. Tästä taulusta sitten Printscorpio painoi kankaan pukua varten.  Ateljée Tuijan Tuija Norokorpi suunnitteli ja ompeli puvun. Noora itse valmisti korut. 


Tässä korvikset ja kaulakoru valmistusvaiheessa. Vasta iltasanomien kuvissa huomasin, että asuun kuului myös todella upea käsikoru. 


Käsikoru näkyy hyvin tässä, missä Noora ja rouva Jenni Haukio kättelevät. Onhan siinä kuvassa Nooran mieskin Panu Raivio, mutta minä näin vain Nooran ja korut. Puvun varsinainen juju oli sen helmassa, joten vielä yksi kuva koko upeudesta.


Kiitos Noora kun sain olla mukana tässä ihanassa prosessissa, tuntuu vähän kuin olisin itsekin ollut juhlimassa! 

perjantai 22. marraskuuta 2019

Vuoden yrittäjä 2019

Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, niin minut valittiin alueemme vuoden yrittäjäksi! En ensin ollut uskoa korviani kun yrittäjiemme puheejohtaja asiasta minulle soitti. Vasta myöhemmin kävi ilmi että olin kyllä saanut asiasta kirjallisenkin ilmoituksen, mutta koska jäsenrekisterissä oli minun vuosia sitten käytössä ollut ikivanha sähköpostiosoitteeni niin viesti ei tietenkään ollut tullut perille. Kuten ei sitten myöhemmin tullut muutama lehdistön lähettämä sähköpostikaan. Onneksi eräs toimittaja oli aktiivinen ja soitti minulle kun en vastannut hänen viestiinsä ja näin tuli ilmi että tämä jäsenrekisterissä ollut vanhentunut osoite kummitteli vähän joka paikassa.
Palkitsemistilaisuus oli viime lauantaina ja siellä näytettiin myös video, jonka Jaakko Pirttikoski kävi minusta tekemässä noin viikkoa ennen tapahtumaa. Näin jälkiviisaana ajattelen, että olisi pitänyt vähän valmistautua paremmin videon tekemiseen ja miettiä, mitä itse siinä haluaisin olevan ja käynti kampaajallakin olisi ollut tarpeen. Mutta ehkä se on parempi tällaisena, aito näkemys katsojan silmin.
.

Jostain syystä sinne jäsenrekisteriin ei ollut päivittynyt firmani nimikään oikein. Alunperin kun yritys 17 vuotta sitten rekisteröitiin, niin se olisi ollut silloinen nimeni, eli Pia Kivistö t:mi. Se ei kuitenkaan mennyt läpi, koska sellainen yritys oli jo olemassa. Sitten keksin että paljon parempi nimi yritykselle olisi Piaeliina, etunimeni yhteenkirjoitettuna. En kuitenkaan täyttänyt itse sitä hakemusta kaupparekisteriin, vaan silloinen kirjanpitäjäni täytti sen ja siinä sattui sellainen väärinkäsitys, että hän jätti siihen perään edelleen sen sukunimen ja toiminimen, ja sellaisena se sitten kaupparekisteriin hyväksyttiin. Itse käytin vain Piaeliinaa ja tämä virallinen nimi oli sitten vain virallisissa papereissa. Joitakin vuosia sitten kuitenkin päätin muuttaa sen virallisenkin nimen ja niin se on nyt Piaeliina kaupparekisterissäkin. Jäsenrekisteriin tämä alkuperäinen nimi oli kuitenkin jäänyt ja nyt se tämän yrittäjäpalkinnon myötä tuli kummittelemaan. Sain Sastamalan kaupungin viirin, mihin se oli kaiverrettu ja muutamassa netti- ja lehtijulkaisussakin se oli. Onneksi se vuoden yrittäjä olin kuitenkin minä henkilönä, niin henkilön nimi oli useammassa paikassa kuin yrityksen nimi. 


Kaiken kaikkiaan tuntuu valtavan hienolta että saan edustaa käsityöyrittäjyyttä ja Suomalaista lasitaidetta tällä tunnustuksella. Moni kun ei miellä käsityöyrittäjyyttä yrittäjyytenä lainkaan ja lasitaide mielletään Aaltomaljakoiksi. Moni pitää sitä harrasteluna. Itsekin olen monasti saanut kommentteja kuten, "Sinullahan on aikaa, kun olet aina kotona" tai "Oletko ajatellut palata työelämään?" 
Hieno huomata, että joku on ymmärtänyt, että teen töitä täällä studiollani ja usein vielä seitsemänä päivänä viikossa ja kymmenenkin tuntia päivässä. Minun onneni tässä on se, että työ jota teen on kiehtovaa ja nautin siitä, mutta se on silti ihan oikeaa työtä, jolla koitan ansaita elantoni jotta saan laskut maksettua ja ruokaa pöytään.
Suuri kiitos teille, jotka annoitte minulle tämän tunnustuksen ja vielä suurempi kiitos teille hyvät asiakkaani, jotka lopulta teette tämän kaiken mahdolliseksi!



lauantai 2. marraskuuta 2019

Myyntiä ja ostamista

Minulla on ollut verkkokauppa jo vuosia. Itseasiassa tämä viimeisin versio oli kolmas, mutta nyt sitäkään ei enää ole. Tämä viimeisin verkkokauppa oli Bellapuodissa, joka oli usean eri kauppiaan ryhmittymä. Vähän kuin tavaratalo verkossa. Sen toiminta loppui lokakuun viimeinen päivä. Nyt pitäisi jostain kehitellä uusi verkkokauppa.
Vai pitäisikö? Minulla tuo verkkokauppa myynti on aina ollut hyvin pientä, enkä ole koskaan siihen erikoisesti panostanut. Se vaan on ollut kun kaikilla muillakin on. Minulla on asiakkaita, jotka tilaavat helmet suoraan minulta sähköpostilla, teksitviestillä, sosiaalisen median kautta tai soittamalla. Suureksi osaksi teen kuitenkin tilaustöitä ja toisaalta ne kaikkein eniten taitoa vaativat monimutkaisemmat helmet lähtevät yleensä ulkomaille. Verkkokauppaan on jäänyt vain pieni hajanainen valikoima.


Tykkään myydä sosiaalisen median kautta, koska tälla tavoin se tuntuu enemmän henkilökohtaiselta. Asiakas ei ole vain nimi ja osoite, vaan se on joku henkilö, jolla on kasvot, jonka kanssa voin keskustella. Olen ehkä vanhanaikainen kun itsekin haluan asioda ihmisen kanssa enkä automaatin. Ärsyttää kun olen esimerkiksi tilaamassa jotain tuotetta tai palvelua ja olisi jotain kysyttävää (melkein aina olisi jotain kysyttävää), niin sitten on joku chatti mihin saa ensin odotella vuoroaan ja lopulta se chatti on kuitenkin robotti. Tai ei ole sitä chattiakaan, puhelinnumeroitakin on lopulta harvassa ja nekin menevät yleensä jonnekin automaattiin, jos haluat sitä niin paina tätä.
Tietysti on sellaisia ihmisiä, jotka eivät kehtaa lähettää viestiä tai eivät halua jättää kommenttiaan facebookissa muiden nähtäväksi. On myös kiireisiä ihmisiä, jotka vaan helposti haluavat klikata tuotteen ostoskoriin verkkokaupassa. Tätä varten pitäisi varmaan se verkkokauppa olla. Minullakin. Onhan tämä yritys, jolla yritän tienata leipäni.
Minulla on tässä mennyt jo tovi jos toinenkin kun olen selannut näitä mahdollisia uusia verkkokauppa alustoja. Mikään ei ole vielä kolahtanut, joko ne ovat ihan liian kalliita tai monimutkaisia tai niistä puuttuu jokin ominaisuus, minkä minä halauaisin kuten mahdollisuus maksaa PayPalilla. Olisi kiva tietää, kuinka tärkeä se verkkokauppa on. Ostaisitko itse sieltä vai suoraan minulta? 



keskiviikko 16. lokakuuta 2019

Suomalaisen Käsityön Päivä

Suomalaisen Käsityön Päivää juhlitaan 23.10.2019. Nyt sinulla on mahdollisuus vaikuttaa siihen kuka on vuoden 2019 käsityöyrittäjä ja mikä tuote. Käy katsomassa ehdokkaat täältä ja äänestä, voit voittaa 100 euron lahjakortin ehdokkaana oleviin yrityksiin. Äänestys on avoinna 20.10.19 asti.

Minä sain vähän kuin lahjan tämän päivän myötä. Hannele Rusila nimittäin kirjoitti hauskan tarinan, joka pohjautuu niihin kuviin mitä olen Piaeliinan Facebook sivuilla julkaissut. Tuntuu aivan mahtavalta, että kuvat joita olen helmistäni julkaissut ovat inspiroineet jotakuta kokonaiseen tarinaan. Hän kertoi, että tarina muovautui ikään kuin itsestään kuvien myötä. Se on julkaistu Facebookissa Suomalaisen Käsityön Päivän sivulla. Se on tarina Pikku-Pandasta ja julkaisen nyt myös täällä, jos et satu olemaan Facebook käyttäjä. Mielestäni se on niin kiva tarina, että se ansaitsee tulla nähdyksi.

PIKKU-PANDAN PÄIVÄ

Pikku-panda sanoi äidilleen: “Nyt minä olen niin tosi iso, että haluan lähteä maailmalle katselemaan sen kaikkia ihmeitä.” Hänen äitinsä sanoi: “Mene vain, mutta tule illalla kotiin syömään iltasta ja pesemään hampaat.”


Pikku-Panda lähti kävelemään pitkin polkua. Hetken päästä se tapasi mehiläisiä surisemassa kukkasissa. “Miksi te pörräätte ympäriinsä?” Panda kysyi. “Sursur, me valmistamme sinulle hunajaa syödäksesi”, vastasivat mehiläiset.

Panda jatkoi matkaansa. Polun varrella se huomasi kauniita kukkasia. Panda heittäytyi pitkäkseen ja nautti kukkien tuoksusta. “Maailman voivat tehdä näin ihanaksi vain kauniit kukat”, se tuumi ja sulki silmänsä.


 Avattuaan silmänsä se huomasi jonkun tarkkailevan itseään. Puun oksalla istui iso lintu. “Kuka sinä olet?” Panda kysyi säikähtäneenä. “Uhuuu, minä olen herra Tornipöllö ja ajattelin pistellä sinut suuhuni”, huhusi lintu. Pikku-Panda säikähti ja juoksi pian tiehensä


Pian Pikku-Panda tuli meren rannalle. Se katseli ihastuneena sinisiä aaltoja ja niiden läpi kuultavaa hienoa hiekkaa. “Olisinpa kala, niin uiskentelisin kaikki päivät”, se sanoi ääneen.



“Tarkoititko meitä?” kysyi ääni ihan läheltä. Panda huomasi pienen parven kultakaloja rantahietikolla. “Aallot heittivät meidät rannalle, emmekä pääse takaisin veteen. Vie meidät veteen, niin olemme ikuisesti kiitollisia sinulle” sanoivat ne. Panda otti kalat varovasti tassuihinsa ja päästi ne mereen. Kalat uivat pois iloisesti eviään heiluttaen


Pikku-Panda jatkoi matkaansa. Merestä ilmestyi esiin outo pää. “Minä näin mitä sinä teit kaloille. Sinä olet oikein ystävällinen pieni karvaotus” se sanoi. “Hui, kuka sinä olet?” Panda huokaisi. “Minä olen merihevonen – vaikka en ihan oikea hevonen olekaan” sanoi otus. “Oletpa tosiaan outo” Panda sanoi, “mutta nyt minä jatkan matkaani. Minä olen lähtenyt seikkailemaan, enkä halua ratsastaa.”


 Pikku-Panda kulki pienen metsikön läpi ja tuli kasvimaan reunalle. Maalla kasvoi outoja oransseja palloja. “Onpas täällä isoja ja värikkäitä potkupalloja” se tuumi.


“Höpsö eläin, eiväthän ne ole potkupalloja vaan kurpitsoita” sanoi möreä ääni kasvimaan takaa. “Minä olen Possu Ponteva ja olen nähnyt niiden kasvavan siemenestä asti.” “Minä olen vielä pontevampi Panda ja jatkan nyt suurta seikkailuani” sanoi Panda koppavasti.


“Nyt minä haluan taas olla onnellinen ja haistella kukkasia” ajatteli Panda ja löysikin ihanalle tuoksuvan ruusutarhan. Pikku-Panda heittäytyi selälleen nurmelle nauttimaan ruusujen tuoksusta ja nukahti.


Pikku-Panda uneksi valkeasta hevosesta, jonka se saisi ikiomakseen. Se oli aina toivonut ystäväkseen hevosta.


Panda havahtui outoon ääneen. Ruusupensaan juurella istui musta eläin ja katseli Pandaa vihreillä silmillään. “Et ole kissa etkä koira. Mikä sinä sitten olet?” naukaisi eläin. “Minä olen karhu enkä tykkää naukujista” sanoi Panda ja lähti marssimaan kohti metsää.


Kuusen oksalla killui läpinäkyvä pallo, jonka sisällä oli valkea ukkeli. Pikku-Panda tönäisi palloa tassullaan. Pallo alkoi pyöriä ja Pandaa nauratti. “Älä riko vielä palloani” sanoi ukkeli. “Kun pallo hajoaa on talvi ja kylmä. Minä olen Lumiukko ja kun minä ilmestyn, täytyy karhujen olla jo talviunillaan.” Pikku-Pandalle tuli kova koti-ikävä ja se päätti lähteä takaisin äitinsä luo.


Panda kipaisi pian kotiinsa. Äiti oli tehnyt ison kulhollisen herkullista uunipuuroa. Syötyään Pikku-Panda kertoi kaikki kokemansa seikkailut äidilleen. Yhdessä he ihmettelivät, kuinka outoja asioita maailmassa onkaan!


Tarinan on kirjoittanut Hannele Rusila. Olen tähän blogiin vaihtanut muutamat Hannelen alunperin valitsemista kuvista, johtuen siitä että en löytänyt kaikia kuvia omalta koneeltani, näitä kuvia kun minulla on tuhansia, enkä oikein voinut niitä sieltä facebookista kopioida kun silloin ne olisivat olleet kooltaan liian pieniä tässä blogissa julkaitaviksi. Toivottavasti nautit tarinasta ja kuvista!