torstai 30. huhtikuuta 2015

Hauskaa vappua!

Vettä sataa ja on kaikin puolin koleaa, siis on vappu. Kun olin lapsi, isäni työnantaja järjesti aina vappupäivänä vappulounaan Vanhan Kellarissa, Helsingissä. Tätä tapausta varten minä sain aina uudet vaatteet, joita sitten oli tarkoitus käyttää tulevan kesän kaikissa juhlissa ja vähän paremmissa tilaisuuksissa. Ne olivat tietysti melko kesäiset vaatteet ja oli odotettu tapahtuma saada ne.  Mieleeni on kuitenkin päälimmäisenä jäänyt, kuinka palelin joka ikisenä vappuna matkalla vappulounaalle halki Helsingin. 


Tänäkin vappuna olen menossa Helsinkiin. Nyt ei ole uusia vaatteita, enkä aio edes harkita mitään kevyttä kesäpukeutumista. Joudun nimittäin viettämään koko lauantaipäivän Kampissa, Narinkkatorilla Käsityökorttelissa. Lauantaiksi ei ole luvassa paljonkaan parempaa keliä kuin nyt, hartaasti kyllä toivon, että ei ainakaan sataisi.


Näitä Käsityökorttelita on Narinkkatorilla ollut jo useamman kerran ja tapahtumana ovat olleet varsin mukavia. Nytkin meitä on siellä yli 70 käsityöyrittäjää, joten varmasti löytyy jokaiselle jotakin. Näissä Käsityökortteliessa on nimenomaan ideana se, että kaikki mitä on myytävänä on taatusti Suomessa tehtyä käsityötä, ei vaan suomalainen firma, joka teettää tuotteensa ns. halpamaissa. Käsityökorttelissa on myös mahdollisuus tavata se tuotteen tekijä ja ideoia henkilökohtaisesti. Onhan se mukava nähdä millainen henkilö on tuotteen takana.


Toivon, että keleistä huolimatta vappuviikonloppu houkuttelee ihmiset liikkeelle ja meillä on siellä taas kerran mukava tapahtuma!  

2.5.2015 klo 10.00-18.00 Helsinki, Narinkkatori, Kamppi

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Joka ei tee virheitä, ei yleensä tee mitään muutakaan.

Sitä huomaa tehneensä virheen ja sitten harmittaa tai pahimmillaan alkaa kaduttamaan, että miksi ei tehnyt toisin. Joskus sen virheen voi korjata, mutta joskus ne ovat sen laatuisia, että korjaus ei enää ole mahdollista. Virhettä voi korkeintaan hieman koittaa pehmentää. Maahan läikkynyttä maitoa ei kannata surra, tarkoittaa sanoa, että sitä maitoa ei sieltä maasta enää astiaan käyttökelpoisena pelasta, korkeintaan voi siivota jälkensä.


Minulla oli sellainen virhepäivä, kolmen virheen päivä. Kaksi niistä on sellaisia, että jotain korjausmahdollisuuksia vielä on, enkä ole ihan varma, vaikka ne siitä vielä iloksi muuttuisivat. Se korjaamaton virhe sattui helmiä tehdessä. Olin tehnyt yhtä helmeä jo toista tuntia. Se oli vähän tuon tyylinen kuin tuossa kuvassa on tulossa. Tuo on minulle osoittautunut vaikeaksi kuvioksi. Siihen tulee runsaasti pilkkuja, jotka sulatetaan litteiksi ja joiden olisi tarkoitus olla symmetrisesti. En ole edes ihan varma, kuinka se kuuluisi tehdä, koska en ole mistään onnistunut löytämään ohjetta. Olen vain itsekseni tehnyt päätelmiä katselemalla kuvia tällaisista onnistuneista helmistä.


Tämä on melko lähellä sitä, mitä yritän. Siinä tuon keskustan piti olla turkoosi, mutta liika kuumuus nosti siihen metallin pintaan, joten siitä tuli harmaa, eikä symmetriakaan onnistunut, mutta tästä tuli sentään kaunis helmi.
Mutta takaisin siihen virheeseen. Tein siis tällaista helmeä ja se oli jo niin valmis, että tein jo noita viimeisiä isoja pompuloita, kun päätin tehdä siihen vielä noita pieniäkin. Pilkut tehdään niin, että ohuesta lasitikusta sulatetaan pieni piste lasia kuuman helmen pintaan. Jotenkin tulin tuumailleeksi liian kauan sitä pilkun paikkaa ja ilmeisesti helmen pinta juuri siitä kohtaa ehti jäähtyä asteen verran liikaa, sillä kun vihdoin sen kuuman, sulan lasipisteen siihen tökkäsin, niin kuului vaimea, hieman kilahtava rits. Mitään säröä en nähnyt, mutta tiesin sen siinä olevan. Tiesin myös, että sitä on turha koittaa sulattaa umpeen, vaikka siinä voisi onnistuakin, koska silloin helmen kuviointi joka tapauksessa sulaisi pilalle.
Harmittihan se, helmi oli jo painava kun toista tuntia olin sitä pyörittänyt ja valmiiksi kipeät niska- ja kaulalihakseni olivat siinä kipeytyneet entisestään. Ihmettelin, että miten olin yleensä niin alkeellisen virheen tehnytkin. En kuitenkaan pudottanut helmeä vesikippoon, vaan koitin sittenkin sulattaa sen särön ja pistin uuniin jäähtymään. Kun sen sitten jäähtyneenä uunista otin, huomasin ettei se nyt niin kaunis muutenkaan olisi ollut kuin miltä se siinä tehdessä tuntui. Tuon kuvan otin siitä paremmasta kulmasta.


Voinen olla onnellinen siitä, että olen täällä Suomessa tekemässä näitä pikku virheitä, enkä esimerkiksi Nepalissa yrittämässä vuorenvalloitusta maanjäristyksen keskellä. Kaikki on niin suhteellista.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Ratsastunti Starr-tallilla

Aluksi pieni varoituksen sana, tässä jutussa kuvat ovat isompia kuin blogissani yleensä, joten niiden aukeaminen voi olla hieman hitaampaa kuin yleensä.

Tyttäreni hevosharrastus on taas herätetty henkiin. Itseasiassa harrastus joutui uinumaan hänen polvivamansa vuoksi, mutta nyt on polvi paljon paremmassa kunnossa ja harrastusta on voitu taas jatkaa. Vuoden tauko siihen tuli ja mikä minusta on hassua, niin tämän tauon aikana kypärä ehti tulla pieneksi. Luulin että pää ei kasva enää 14 vuotiaana. Kypäräkaupoilla oli käytävä.


Löysin ystävättäreni kautta uuden paikankin tälle harrastukselle, olemme käyneet Starr-tallilla Sastamalassa. Meiltä on sinne jonkin verran matkaa, joten minua on tarvittu kuljettajana ja olen sitten notkunut kentän laidalla ratsastustuntien ajan. Talvella oli joskus vähän ikävä siellä seisoskella kun oli pimeää ja kylmää. Kentällä tietysti oli valot, tarkoitin sitä yleistä talven pimeyttä. Nyt lauantaina sain kentän laidalla ensimmäisen kerran nauttia keväisestä, lämpimästä auringonpaisteesta. Minulla oli tyttären kamera mukana ja kuvasin päivän esteharjoituksia.


Kentällä oli kaikkiaan viisi tyttöä harjoittelemassa ja ratsuja oli kaiken kokoisia. Harjoituksia oli mukava seurata ja tuli mieleen, kuinka mukava olisi itsekin osata.




Kentällä mentiin välillä melkoista vauhtia ja erityisesti tämän pienen ponin touhukasta menoa oli hauska katsella. Ei sitä voinut hymyilemättä olla kun pikku poni hyppäsi melkein itsensä korkuisen esteen yli.






Tässä on ratsastajan vaihto meneillään. Hevosilla ja opettajalla oli kaksi tuntia peräkkäin, tytöillä vain yksi.


Joillakin hevosilla oli lepopäivä. Mikäs siinä oli pihatossa lekotella keväisessä auringonpaisteessa.

torstai 23. huhtikuuta 2015

Taimikasvatusta

Huhtikuun alussa istuttelin siemeniä multiin ja nyt olen saanut koulia jo pieniä taimia isompiin purkkeihin. Uusi ikkunalauta kasvihuoneeni on käytössä. (Tästä rakennelmasta kerroin aiemmin täällä. ) Tällä kertaa olen jopa ollut niin näppärä, että teippasin purkin kylkeen nimilapun, että sitten myöhemminkin olen perillä siitä, mikä kasvi on kyseessä.


Basilika on jo melkoinen puska ja siitä on lehti poikineen jo syötykin. Paprikan taimet ovat makeita suippopaprikoita, joihin otin siemenet talvella syödyistä paprikoista. Näin olen tehnyt jo useampana vuonna ja hyvin on toiminut, joka syksy on saanut kerätä hyvän paprikasadon.  Nyt otin myös tomaatista siemeniä. Kyseessä oli Cherry niminen pieni tomaatti, josta erityisesti mieheni piti. Päätin kokeilla onnistunko kasvattamaan tätä lajiketta itse. Ainakin taimet ovat nyt hyvällä alulla. Kerron sitten myöhemmin kesällä jatkoa tästäkin. 


Viime kesänä sain kasvatettua kasvihuoneessa syötäväksi asti Suger-baby nimistä vesimelonia. Näitä siemeniä jäi muutama viime vuodesta ja ne ovat nyt myös hyvin lähteneet itämään. Nyt ajattelin sitten kokeilla myös verkko- ja hunajamelonin kasvatusta. Näihin otin siemenet talvella syödyistä hedelmistä. Jokainen siemen iti näistäkin. Kiva nähdä miten näiden kanssa käy.


torstai 16. huhtikuuta 2015

Tavoitegalleria eli Leijonan luola

Nyt on koulu Takk:ssa osaltani ohitse, se päättyi tiistaina Leijonan luolaan. Koulutuksesta kerroin syksyllä täällä. Leijonan luola oli se loppuhuipennus, missä jokaiselle oli varattu kymmenen minuuttia aikaa esitellä oma oppimispolkunsa ja yritystoimintansa kehittäminen, myös piti varautua aloittamaan esitys pitchauksella.
Tämä pitchaus oli mielestäni se vaikein osa, ja vaikka sen tekeminen on ollut mielessäni sieltä syksystä asti, niin en vaan ollut osannut sitä tehdä. Miten tahansa sen ajattelin, niin se tuntui aina tosi teennäiseltä ja jäykältä. Maanantaina sen sitten vähän pakon edessä laadin. Seisoin peilin edessä ja yritin esittää sen itselleni. Vaikutin naurettavalta ja teennäiseltä. Illalla esitin sen miehelleni, joka ei varmaan säälistä sanonut muuta kuin "ihan hyvä". Myöhemmin marssin tyttäreni huoneeseen ja hän meinasi tukehtua nauruunsa esitykseni jälkeen. Hänen kommenttinsa oli; "Sä et ole yhtään luonnollinen, koita olla oma itses ja puhu normaalisti."


Tämä oli lopulta ihan paras palaute ja vaikka minua illalla nukkumaan mennessä hirvitti koko ajatus seuraavan päivän esityksestä, niin jotenkin silloin tiistaiaamuna koululle ajaessani se jännitys oli kadonnut. Esitys meni hyvin, enkä enää tuntenut itseäni jäykäksi ja puhetta teennäiseksi, vaan se tuli niin sanotusti sydämestä ja sujuvasti. Saamani palautteen perusteella näin sen oli myös yleisö kokenut. "Leijonat" antoivat palautteen suullisesti ja muut yrittäjät keltaisilla lapuilla.
Esittelin sitten tietenkin myös tämän kehittämistavoitteeni, eli sen tuotteeni, josta kerroin aiemmin täällä. Siitäkin sain hyvää palautetta kuten; "yhdessä tekeminen kiva idea, hyvä tuote, kauniit helmet". Mutta kritiikkiä se sai hinnastaan. Lähes kaikki olivat sitä mieltä, että olin hinnoitellut sen liian halvaksi, reilusti alakanttiin. Minä en kuitenkaan antanut asiassa periksi, sillä olin mielestäni tämän hinta-asian testauttanut asiakkailla. Tietysti korkeammalla hinnalla minä saisin paremman katteen, mutta oman kokemukseni perusteella tehtyjen kauppojen määrä jäisi vähäiseksi. Tämä minun määrittämäni hinta oli se, jolla se menee kaupaksi. Otin tästä saamastani palautteesta kuitenkin sen verran onkeeni, että kokeilen nyt vielä kahden hinnan taktiikkaa. Myynnissä on avainkaulanauha paketti sillä minun määrittämälläni 12€:n hinnalla ja sitten sellainen luksus versio, johon voi valita hienommat helmet ja se on sitten kalliimpi.


Perusteena kalliimmalle hinnalle tässä saamassani palautteessa oli se, että helmet ovat käsityötä, ainutlaatuisia ja kauniita. Eräässäkin saamassani palautteessa luki "Aivan pakko nostaa hintaa kun on niin mahtavan hienot helmet." Onhan tämä tietysti mannaa korville ja voitelua itsetunnolle. Muutenkin tästä koulutuksesta jäi paljon käteen. Se ikäänkuin pakotti toimimaan ja kehittymään, lisäksi tutustui moneen uuteen ja mielenkiintoiseen ihmiseen ja yritykseen. Koulutuskaan ei minusta enää tunnu vain joidenkin toisten jutulta, vaan ihan oikeasti harkitsen jatkavani. Luovien alojen yrittäjätutkinto voisi olla seuraava askel.


maanantai 13. huhtikuuta 2015

Taidon ja Käsityön viikko

Nyt alkoi Taidon ja Käsityön viikko. Käsityökorttelin blogissa on siitä hyvä kirjoitus. Viikon teemana on pitsi ja tuossa blogitekstissä on sitten myös juttua Risakosta, joka käyttää tuotteissaan pitsiä. Siinä tekstissä on hyvä kuvaus siitä mitä on taito. En ollut ennen ajatellut asiaa noin, mutta juuri niinhän se on; vain harjoittelemalla voi tulla taitavaksi ja lopulta suoritus automatisoituu, jolloin katsojasta näyttää, että työ tai suoritus on helppo tehdä. Joskus olen jostain lukenut että tarvitaan 10 000 toistoa, jotta saavuttaa tämän automatisoitumisen. Kai se riippuu vähän siitäkin, mitä tekee ja kuka tekee.


Tänä keväänä tulee täyteen 12 vuotta kun olen helmiä tehnyt. Mietin, että olen tehnyt kukkahelmiä sieltä alusta asti. Ensimmäisissä kukkahelmissäni oli vain kolme terälehteä, kerrottuja kukkia ei olisi tullut mieleenkään tehdä. Sitten lisäsin niihin neljännen terälehden ja sillä menin pitkät ajat. Itseasiassa en ole tehnyt näitä kerrottuja kukkia kuin ehkä kaksi vuotta, mutta olen aika varma, että kymmenentuhatta kertaa olen jonkinlaisen kukan tehnyt. Nyt olisi kiva tietää, näyttääkö katsojasta, että sen tekeminen on helppoa kun minä sen kukan siihen helmeen teen. Eli voinko sanoa olevani taitava?

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Läppäriostoksilla

Minun piti eilen lähteä Tampereelle heti aamiaisen jälkeen. Minä en yhden asian vuoksi lähde, vaan nytkin olin saanut kerättyä useamman syyn. Piti ostaa tyttärelle uusi läppäri, edellinen tuli tiensä päähän jo jokin aika sitten.  Kävisin myös poikani luona Kangasalla. Hän on sairaana ja olin hieman huolestunut hänen voinnistaan, samalla hän voisi tehdä siihen läppäriin ne välttämättömät käyttöönotto säädöt. Kolmanneksi sitten kävisin ostamassa muutamia juttuja, mitä täältä maalta ei saa, kuten sen 1,5kg Vanish purkin. Minä luotan pinkkiin ja täältä saa vaan niitä pieniä purkkeja.
Tyttäreni oli ottanut valmiiksi selvää mahdollisista läppärivaihtoehdoista ja minulla oli muistilappu mukana kun astuin Lielahden Gigantin ovesta sisään. Löysin heti myyjän, mutta hänellä oli rupatteluhetki kesken, joten jäin odottelemaan. Jonkun ajan kuluttua näin toisen myyjän hieman kauempana ja ja käännyin hänen puoleensa. Hän oli kuitenkin kännykkämyyjä ja kehotti kääntymään tämän jo mainitsemani myyjän puoleen. Aikani odoteltuani hänen juttukaverinsa siitä lähti ja minä sain esittää asiani. 
Tyttären ehdotus oli sellainen tarjouksessa oleva norm. 499€ ja nyt 349€. Olin täysin valmistautunut vain ottamaan laitteen mukaani ja tuomaan sen Kangasalan kautta kotiin. Myyjä kuitenkin huomautti, että koneen päivittämisessä käyttökuntoon menee ainakin viisi tuntia ja lisäksi siihen olisi tarvinnut ostaa joku viidenkympin lisäosa ja toinen kolmenkympin lisäosa ja mieluiten vielä joku kolmaskin liitännäinen, jotta kaikki toimisi. Hiukan ihmettelin, että miten se nyt niin vaikeaa on ja totesin että hintakin on siis paljon kalliimpi kuin siinä hintalapussa. Sanoin kuitenkin, että jos nyt vaan ostan sen ja sitten jos poikani ei osaakaan laittaa sitä käyttökuntoon niin palaan sitten heille ja annan sen heidän asennettavakseen. Myyjä valaisi minua, että asennus on paljon kalliimpi jos sitä ei tee siinä oston yhteydessä. Ajattelin kuitenkin että on tosi tyhmää jos joudun sitten taas seuraavana päivänä tulemaan takaisin sitä hakemaan ja silloin se hintakin on pompannut jo ihan eri hintaluokkaan. 
Niin sitten soitin pojalleni ja kysyin että onko hän tietoinen että se asentaminen kestää niin monta tuntia. Hän kehotti minua lähtemään Gigantista ja menemään vaikka siihen lähellä olevaan Prismaan ja ostamaan sen koneen sieltä. Saman hintaluokan koneita on kuulemma sielläkin ja sellaisia missä kaikki on valmiina. Marssin siis Prismaan. 
Siellä oli taas nuori mies kodinkoneosastolla, jolta kysyin läppäriä. Hän hymyili ystävällisesti, katsoi silmiin ja kysyi millaiseen käyttöön. Minä selitin ja hän ohjasi minut laitteen eteen joka maksoi 395€. Kysyin kuinka kauan sen käyttöön asentaminen kestää. Ei montaa hetkeä, siinä oli kaikki valmiina, virustorjuntaohjelmaksi hän sanoi tässä tapauksessa riittävän joku netistä ilmaiseksi ladattava. Hän näytti mallikoneelta miltä Windows 8.1 näyttää ja hetken katsoimme yhtä videota Youtubesta jotta näkisin kuinka ohjelma pyörii, halvassa koneessa toiminnat kun ovat hieman hitaammat kuin kalliissa laitteessa. En huomannut mainittavaa eroa. Tämän laitteen hinta oli ihan sama sitten kassallakin kuin hyllyssä, siihen ei tarvinnut ostaa mitään lisiä. Lisäksi näillä kahdella myyjällä oli eroa kuin yöllä ja päivällä. Ainoa yhtäläisyys oli, että molemmat olivat nuoria miehiä. 
Kuulin sittemmin, että gigantin myyjät ovat provisiopalkalla. Toisin sanoen sellaisen halvan tarjouskoneen ostaja ei ole hyvä asiakas ja siksi hän koitti myydä siihen minulle kaikenlaisia liitännäisiä. Ilmeisesti ajatellen, että olen asioista perilläolematon vanhempi naishenkilö, jolle tämä kaikki menee läpi. Periaatteessa hän olikin oikeassa, enhän minä näistä koneista mitään tiedä, mutta tiedän kyllä koska minua kohdellaan jotenkin huonosti ja siellä Gigantissa tunsin kyllä olevani todellisen vedätyksen uhri. Prismassa taas olin asiakas, jota ei pidetty tyhmänä vaan sain oikeasti hyvää palvelua ja vaikka myyjä tiesikin kaikesta paljon enemmän kuin minä, hän ei kuitenkaan saanut minua tuntemaan itseäni mitenkään huonommaksi. Ensimäisen kerran jätin myös asiakaspalautetta hyvästä palvelusta sinne Prisman infoon. 
Lopulta poikani käytti muutaman hetken laittaessaan läppärin sisarelleen käyttökuntoon ja tytär oli illalla hyvin tyytyväinen uuteen koneeseensa. Minä olin tyytyväinen, että olin saanut edullisen koneen. Lisäksi mieleni oli hyvä siitä, että olin jättänyt sen positiivisen asiakaspalautteen ja ihan oikeasti toivon sille nuorellemiehelle hyvää tulevaisuutta. Hän pelasti minun päiväni.
Tästä tuli mieleeni elokuva Pretty Woman, jossa Julia Roberts palaa ostostensa kanssa vaatekauppaan, missä häntä on kohdeltu huonosti ja kysyy myyjältä onko tämä provisiopalkalla. Myyjä vastaa olevansa ja Julian repliikki tähän on :"You made a mistake, huge mistake." 

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Ikkuna

Ensimmäiset siemenet on istutettu multaan, basilika rehottaa jo ruukussa, jalohortensia on tuotu kellarista autotalliin, missä se on tehnyt jo pienet vihreät lehdet ja pelakuusta on otettu pistokas emokasvin viereen ja molemmat ovat jo hyvässä kasvuvauhdissa. Kaikennäköisiä puutarhahaaveita pyörii mielessä. Ulkona vaan on edelleen talven jäljiltä lumikasoja, maa on jäässä ja ilma aivan liian kylmä jotta mitään kannattaisi ryhtyä toteuttamaan. Täytyy siis toistaiseksi tyytyä näihin ikkunanlauta istutuksiin.


Minä sain tänä keväänä vähän lisää ikkunalautaa. Tämä "toimistohuoneeni" ikkuna antaa etelään, eikä sen edessä kasva varjostavia puita, joten tämä on siis paras ikkuna odotella siemenistä taimia. Ikkuna vaan ei ole kovin iso ja siinä on varsin kapea ikkunalauta. Normaalisti tämä pieni tietokonepöytäni on täyttynyt taimipurkeista, ja se on lievästi sanoen haitannut kaikkea muuta toimintaa tässä huoneessa. Nyt kattoon ruuvattiin tukevat koukut ja niistä roikkuu nyt ketjujen varassa 50cm leveä, 5mm paksu lasilevy. Lasi on reilun metrin pituinen, joten se kattaa koko ikkunan levyden. Se roikkuu tuossa ikkunan puolivälissä. Koska se on lasia siitä pääsee valo läpi, eikä se pimennä tuota alkuperäistä ikkunalautaa ja siihen mahtuu nyt kyllä istutuspurkki poikineen.


Siinä lasilevyn alla on tuollainen metallilevy. Levyn ja lasin välissä on kaksipuoliteippiä siltä varalta, että lasia tulisi jossain kohtaa tönäisseeksi, niin ei tarvitse pelätä sen putoavan ainakaan ihan helposti. Vaikka se tulee huoneen puolelle sen puolimetriä, niin enimmäkseen se on tämän tietokonepöydän päällä, joten se ei haittaa mitään.


Nyt siinä on vasta muutama pienoiskasvihuone viinirypäle ja tomaattirasioista tehtynä ja rahapuun pistokkaat. Nuo viinirypäle ja tomaattirasiat ovat oikein käteviä tässä siemenistutusvaiheessa. Olen taitellut niiden pohjiin foliosta vesilautasen, jos tulee kasteltua vähän reilusti, niin ei sitten vesi valu lasille ja siitä tähän koneen päälle.


Niin ja ne omenapuun oksat, jotka toin sisälle pari viikkoa sitten kun leikkelin omenapuita, ovat nyt kukassa. Sellaiset pääsiäiskukat tänä vuonna.