Puolukoita on nyt aivan valtavasti. Sunnuntaina lähdin ensimmäisen kerran puolukkaan. Minulla on eräs ystävä, jonka kanssa käymme joka vuosi ja meille molemmille marjojen lisäksi se itse metsässä olo on yhtä tärkeää kuin ne puolukat. Puolukkaan lähdemme yleensä mahdollisimman syvälle metsään, jonnekin minne kukaan muu ei vahingossa eksy. Autolla ensin kilometrejä metsäautotietä ja sitten kävelyä metsätaipaleen halki, kunnes vihdoin edessä on todellinen apaja. Nytkin marjoja oli niin paljon, että ei oikein tiennyt minne olisi jalkansa laittanut, ettei sotke niitä.
Kahdessa tunnissa olimme molemmat keränneet kaksi ämpärillistä puolukoita. Ainoa hieman työläs vaihe näillä reissulla onkin sitten se paluumatka. Molemmissa käsissä kymmenen litran ämpärilliset puolukoita, louhikkoisessa maastossa ei ole ihan kevyt juttu. Se käy kuntoilusta ja tasapainoharjoittelusta. Maastossa kävelynhän on todettu olevan hyväksi tasapainolle.
Toissapäivänä menimme toisen kerran ja yhtä hyvällä menestyksellä. Nyt olen jo saanut 40 litraa puolukoita, mutta se ei vielä riitä, joten innolla odotan kun taas mennään. Mitäkö sitten teen tällaisella määrällä puolukkaa? Minä teen tuoremehua. Se on niin hyvää, että sitä pitää olla koko talveksi ja siksi niitä puolukoitakin pitää olla runsaasti.
Minun ohjeessani, jonka olen jostain jo vuosia sitten saanut, on 8 litraa puolukoita ja 4 litraa vettä. Puolukat survotaan hyvin ja siihen lisätään kylmä vesi. Kymmenen litran kattilaan tämä seos mahtuu hyvin. Se 8 litraa puolukkaa kun kutistuu survottuna. Alunperin siinä minun ohjeessani oli myös viinihappoa tai sitruunahappoa, mutta kumpaakaan en ole enää vuosiin käyttänyt, vain puolukoita ja vettä. Tämä vedellä jatkettu puolukkasurvos saa sitten seistä 2-3 päivää ihan huoneenlämmössä. Sitten se siivilöidään. Minä siivilöin sen niin, että otan mehumaijan keskimmäisen ja yläosan, laitan sideharson siihen mehumaijan siiviläosaan ja kauhon kaiken puolukan siihen. Kirkkaan mehun saa sitten kätevästi päästää letkua pitkin kattilaan. Lopuksi mehu sokeroidaan ja suhde on n. 1/2 kg sokeria mehulitraa kohti. Kun sideharsolla vuoratussa siivilässä on enää melko kuiviin valunut puolukankuorimäski, niin sitten siivilä pois ja sokeroitu mehu kattilasta maijaan, josta sen saa kätevästi valuttaa pulloihin. Minä valutan sen pulloihin, jotka voi pakastaa. Toki siinä käy aina niin, että niitä pulloja tulee niin paljon, että ei mahdu pakastimeen ja tämä mehu kyllä säilyy aivan hyvin ainakin vuodenvaihteeseen kellarissa tai jääkaapissa. On minulla joskus unohtunut joku pullo jonnekin kellarin nurkkaan ja se on ollut aivan priimaa vielä seuraavana kesänäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien valvonta on otettu käyttöön. Blogin kirjoittajan on hyväksyttävä kaikki kommentit.