Silmälasit

Kävin tänään Tampereelta hakemassa elämäni ensimmäiset moniteholasit. Viimeiset kymmenen vuotta olen pärjäillyt pelkillä lukulaseilla, mutta keväällä huomasin että telkkarin kuva oli alkanut jotenkin heikentyä. Syytin vanhaa laitetta. Vanha laite olivatkin omat silmäni. Pakko oli lähteä kaupunkiin näöntarkastukseen ja laseja valitsemaan.
Kiertelin ensin silmälasiliikkeitä sovittelemassa pokia. Lopulta päädyin Silmäasemalle, missä näöntarkastus sitten tehtiin. Siellä oli oikein ihana nuori nainen optikkona ja hän myös valitsi lasit minulle. Tai yhdessä valitsimme, mutta pakko oli luottaa tuossa ulkonäöllisessä puolessa hänen sanaansa kun en itse kunnolla nähnyt miltä näytin. Se onkin vähän kimurantti juttu kun ensin pitäisi olla ne lasit, jotta näkisi millaiset lasit ostaa.
Eilen sitten vihdoin kahden viikon ja viiden päivän odotuksen jälkeen puhelimeen tuli tekstiviesti että silmälasi ovat valmistuneet ja noudettavissa. Heti tänään sitten lähdin niitä hakemaan. Myyjä sovitteli niitä päähäni ja väänsi hieman sankoja parempaan asentoon ja kehui, kuinka kauniit lasit ja sopivat minulle. En viitsinyt sanoa että jos olen juuri ostanut 700€ maksavat lasit niin myyjän on pakko sanoa että ne sopivat. Siinä kohtaa olisi aika noloa nyrpistää nenää ja todeta että eivät ne kyllä oikein istu noihin kasvoihin. En siis voinut vieläkään varmaksi tietää sopivatko vai eivät.
Oikeastaan tässä kohtaa on ihan sivuseikka, miltä ne nenälläni näyttävät, pääasia on tämä näkemisen ihme. Kyllä tuntuu hyvältä kun maailma kirkastui, tai lähinnä terävöityi.
Joskus vuosia sitten yhteen minun näyttelyyni tuli vanhempi rouva, joka ihastui omasta mielestänikin näyttelyni parhaaseen tauluun. Se oli öljyvärityö, missä oli pieniä vaaleanpunaisia ruusuja maljakossa. Olin laittanut sille korkean hinnan, osin siksi että en olisi siitä oikeastaan halunnut luopua. Rouva halusi sen ja vaikka koitin esitellä muitakin vaihtoehtoja hän sanoi että oli juuri selvinnyt silmäleikkauksesta oltuaan vuosikausia lähes sokea niin nyt hän haluaa lopun elämäänsä katsella vain kauniita asioita ympärillään. Tämä oli tietysti minulle suuri arvostus ja kaupat tehtiin. Nyt ymmärrän vielä laajemmin, mitä hän tarkoitti.

Hymy on kyllä nyt herkässä, niin hienoa on kun näkee taas kunnolla.
Totta puhuen huomasin vasta kotiin tultuani että näissä sangoissa on kevyt rosahtava sävy ja sekä sangoissa että linssien ulkoreunassa on metallia joka on tumman kullan väristä. Luulin että sekä kehykset että sangat ovat kokonaan kirkasta muovia.