Joskus iskee salaperäinen melankolia. Ilman mitään näkyvää syytä. Tänään on ollut sellainen päivä. Tai aamupäivällä oli pari hyvää tuntia kun tein helmiä, mutta ennen sitä ja sen jälkeen olen kieriskellyt mielialan matalapaineessa. Jotta melankolia ei niin vain häipyisi, vertailin itseäni vielä muihin itseäni parempiin ja menestyvämpiin ihmisiin. Fyysisestikään tämä ei ole mikään huippu päivä, korvat ovat niin tukossa, että kuulenkin huonosti.

Flunssaa vastaan yritän sentään taistella. Vitamiinia kehiin. Tässä on turkkilaista jugurttia, tyrnimarjoja, karpaloita, nokkosensiemeniä ja hunajaa. Kuvan ottamisen jälkeen lisäsin tähän vielä kourallisen fitness muroja. Onneksi tuli syksyllä kerättyä näitä vitamiineja purkkiin.

Eilen kävi pianonvirittäjä. Nyt se taas soi kauniisti. Ainakin silloin kun sillä soittaa, joku joka osaa soittaa.



Huomenna pitää mennä ulos. Mieluiten metsään kävelemään ja olla ainakin tunti. Tai tunti ei ehkä riitä, pitää olla ehkä kaksi. Kaikki johtuukin ehkä siitä, että en ole päässyt metsään moneen päivään. Metsällä on aina minuun parantava vaikutus. Syksyisin kun on marja aika, niin metsään tulee mentyä melkein joka päivä. Syksyllä ei vaivaa flunssa eikä melankolia.

Huomiseen siis!