Vanhat esineet ovat kauniita. En tiedä ovatko nämä alunperin tarkoitettu teekannuiksi vai kenties kahvia varten. Toisessa kannussa on pieni särö reunassa, mutta toinen on aivan ehjä. Luulen, että kahvi maistuisi paremmalta jos sen kaataisi tällaisesta kannusta. Tietysti se pitäisi sitten kaataa myös arvoiseensa kuppiin.

Mikä siinä onkin, ettei raskitse käyttää näitä vanhoja kauniita astioita? Käyttöä varten ne on kai alunperin tehty. Luulen, että niitä on myös ahkerasti käytetty. Joskus harvoin olen ottanut esille nämä isotädiltäni perimät kahvikupit. Ihan vain erityisten ihmisten kanssa. Joskus tyttäret ovat pyytäneet, että käytetään näitä kuppeja. Kuppi on niin ohutta posliinia, että pelkään hajottavani sen. Todennäköisesti turhaan, jos se on kestänyt näinkin kauan niin kyllä se varmaan kestää vielä tästä eteenkinpäin. Käsin nämä on tiskattava, konepesua ne eivät kestäisi, tai konepesuaineita lähinnä. Mutta ihan oikeasti kahvihetken luonne muuttuu sen mukaan, mistä kupista sen juo.
Huomenna on loppiainen. Sitä voisi nyt juhlistaa kauniilla astioilla. Kattaa pöydän ja nauttia samalla myös silmänruokaa.