Lauantaina olin siis vähän kouluttautumassa ja sain myös runsaasti palautetta omasta yrittäjyydestäni. Osa oli sellaista, minkä hyvin tiesin etukäteenkin, mutta en vaan ole tehnyt asioille mitään. Osa oli ihan uutta, mitä en ollut itse ymmärtänyt ottaa edes huomioon.
Yleisesti ottaen risujen saaminen ei ole kovin mukavaa, mutta tällä kertaa ne ojennettiin kauniilla kädellä ja olen niistä hyvin kiitollinen. Nyt pitää sitten ryhtyä toimeen ja alkaa korjaamaan näitä virheitä. Ensimmäinen lienee nuo kotisivut. Ne hakkeroitiin viime syksynä ja niiltä jäljiltä siellä on edelleen ääkköset päin mäntyä. Hakkerointi masensi minut silloin ja jotenkin vaan en ole halunnut mennä korjaamaan näitä sen seurauksena jääneitä virheitä.
On siellä sitten muutakin vikaa. Ihan ensimmäiseksi pitänee korjata se etusivun kuva. Siitä on minulle ennenkin huomautettu, että se on liian iso, eikä siitä tahdo ymmärtää mitä se esittää. Kerrottakoon nyt, että siinä on halkaisijaltaan kolme senttinen helmi, joka on pienistä helmistä punotussa kaulanauhassa.
Tekstiosakaan ei ole hyvä. En ole esitellyt itseäni minä muodossa. Tätä kohtaa itsekin ihmettelen, että miksi ihmeessä olen kirjoittanut sen kolmannessa persoonassa. Olenkohan ollut jotenkin itseni ulkopuolella sitä aikoinaan kirjoittaessa?? Muutenkin siellä oli paljon pientä huomautettavaa. Pitänee kirjoittaa uusiksi koko homma.
Verkkokauppa sai sitten ihan ala-arvoisen arvosanan, mitä en ihmettele yhtään. Kuten olen joskus aiemmin kertonut, muutin verkkokaupan sellaiseksi ilmaisversioksi koska se maksullinen versio meni miinukselle. Tällaisessa minikaupassa ei sitten tietenkään ole mahdollisuutta laajaan valikoimaan, eikä muutenkaan muokkausmahdollisuuksia. Pitänee muuttaa koko kauppa.
Facebook sivut sentään saivat niitä ruusuja ja tämä blogi. Ehkäpä se kielii siitä, että karsastan kaupallisuutta, mitä pitäisi painottaa kotisivuilla ja erityisesti kaupassa, kun taas facebookissa ja täällä blogissa olen enemmän oma itseni.
Sellainenkin päätös tässä nyt alkoi kypsymään, että ihan oikeasti taidan jättää nämä korun teot muille ja keskityn helmien tekemiseen. Helmistä tuli niitä ruusuja ja korut eivät paljon kiitosta niittäneet. Tottahan se on, että helmiä tehdessä minä nautin aina ja korut ovat joskus vähän pakkopullaa.

Viikonloppuna pystytin myös sen akvarelleista ja tarinoista koostuvan näyttelyn Keuruun kirjastolle. Siellä se nyt odottaa katselijoita ja lukijoita helmikuun loppuun asti.
Siellä on neljätoista akvarellia ja tarinaa. Luonnossa liikutaan, kuten minulla on tapana.  Ne eivät kuitenkaan muodosta mitään yhtenäistä tarinaa, vaan jokainen on ihan oma juttunsa. Yhtenäisyys tulee luonnosta ja luonnon elämisestä vuodenaikojen mukaan. Kaikki vuodenajat ovat mukana. Kuvia kannattaa myös katsoa läheltä, niissä on yksityiskohtia.

Kaiken kaikkiaan viikonlopusta jäi erittäin hyvä mieli!