Perjantaina kävin kirjastossa samalla kun hain tytärtä koulusta. Minulla on siellä pari kirjaa tilauksessa, mutta niitä joutuu varmaan odottamaan hetken aikaa. Oli vähän sellainen olo, etten tiennyt mitä hain, mutta jotain täytyisi mukaan saada. Mieli oli niissä tilatuissa kirjoissa ja siinä vielä suomentamattomassa, mistä aiemmin jo kerroin. Haahuilin siellä hyllyjen välissä ja käteen tarttui sitten Tuula Rotkon Rakkautta vainon aikaan.
Takakannen tekstissä luki, että se on vangitseva romaani isonvihan aikaisesta Suomesta. Kannen kuva ei minua houkuttanut, mutta otin sen kuitenkin kun kerran oli käteen sattunut.
Perjantai-iltana sitten sen myös vähän pitkin hampain aloitin. Jotenkin oli sellainen olo, että olisin niin mielelläni jatkanut viikinkiseikkailuja eikä isonvihan aikainen Suomi tuntunut ollenkaan houkuttelevalta. Niin vain kuitenkin kävi, että upposin kirjan syövereihin heti ensi sivulta.
Tämä oli kyllä positiivinen yllätys. Täytyy tunnustaa sekin, että Tuula Rotko oli minulle uusi tuttavuus, en ollut hänen kirjojaan ennen lukenut. Nimen olin kuullut, mutta tuotantoon en ollut tutustunut. Nyt kyllä aion lukea ne muutkin kirjat.