Kukkakimppuja

On tällä koleallakin kesällä puolensa, kukat kukkivat kauemmin. Sadekin on saanut kaiken rehottamaan runsaana, eikä ole tarvinnut itse tarttua kastelukannuun kertaakaan. Sade on myös opettanut minua tekemään kukkakimppuja maljakkoon.

Aiemmin en ole raaskinnut taittaa juuri yhtään kukkaa sisälle maljakkoon. Ensinnäkin kukat kestävät ulkona kauemmin ja toiseksi minusta on aina tuntunut, että jos yksikin varsi on poissa kukkapenkistä sen huomaa hirveänä lovena heti. Tämä viimeinen kuvitelma on nyt osoittautunut todellakin kuvitelmaksi, ei sitä huomaa, niitä kukkia on kuitenkin niin paljon.

Erityisesti olen tänä kesänä tehnyt kimppuja ruusuista ja pioneista. Pioneista siksi että sade on tehnyt ennestäänkin painavat kukat vielä painavammiksi ja saaneet varret tuesta huolimatta taittumaan, jopa katkeamaan.

Minun kaikki ruusuni ovat pensasruusuja, koska ne kestävät parhaiten näitä Suomen talvia. Pensasruusut ovat sitten huonoja maljakkoruusuja. Ne eivät kestä maljakossa kuin päivän pari, parhaimmillaan ehkä kolme päivää. Olen kuitenkin napsinut niitä sellaisina juuri avautuvina nuppuina ja silloin ne aukeavat sisällä maljakossa ja kestävät kolme, neljä päivää. Lakastuneet kukat pistän kompostiin ja haen taas pihalta uudet.

Minulla kasvaa neljää erilaista pionia, kymmenessä eri puskassa ja pensasruusuja on kymmenen eri lajia, yli kahdessakymmenessä pensaassa. Että kyllä siinä pitäisi poimittavaa riittää. Pioneista osa on kyllä vielä kovin nuoria ja näin ollen niissä ei kovin runsasta kukintaa ole, neljä on sellaista, että niissä ei ole vielä kukkia ollenkaan. Pensasruusut ovat kaikki jo useamman vuoden vanhoja, ja kaikissa on tänä vuonna hyvä kukinta. Johtunee leudosta talvesta ja riittävästä kosteudesta.

Lämpöisinä kesinä ruoka katetaan aina ulos ja kahvit nautitaan pihakeinussa. Nyt kun joutuu olemaan enemmän sisällä, kukat maljakoissa tuovat palan puutarhaa sisällekin. Ja ovathan ne minulle myös se ehtymätön inspiraation lähde, kaikkein mieluiten kun teen niitä kukkahelmiä.