Maanantaina pääsin saamaan vähän tuntumaa minulle aivan uuteen materiaaliin. Nimittäin saveen. Olin ilmottautunut yhdelle kansalaisopiston kurssille, missä siirretään kuvia savitaululle. Harmitti vaan kun selkä ei ole vieläkään oikein kunnossa ja en pystynyt oikein kunnolla savea käsittelemään. Opettaja sitten sen minulle kaulitsi levyksi, mistä vain leikkasin sopivan kokoiset palat. Nämä kehykset sitten sai koristella ja lopuksi siihen keskelle siirrettiin kuva. Se ensimmäinen kuva, minkä opettaja siihen malliksi siirsi onnistui hienosti, mutta ne kolme muuta mitkä minä sitten laitoin eivät niin terävinä siirtyneetkään.
Olin niin sen uuden tekniikan lumoissa, että en huomannut ottaa yhtään valokuvaa. Ne savikiekot jäivat nyt sinne kurssipaikalle, missä opettaja ne polttaa ennen seuraavaa tuntia, jolloin niihin laitetaan lasitus. Seuraavalla tunnilla myös siirretään kuvia lasille. Ensi kerralla otan kuvia ja kerron tarkemmin tästä kurssista.
Muutenkin tämä viikko on ollut sellaista kärsivällisyyden oppimista. Niin paljon olisi kaikkea puuhaa, mitä ei nyt voikaan tehdä tuon selän takia. Pihalla on ihan sama minne suuntaan katsoo, kun aina olisi jotain laitettavaa. Kasvimaa on aivan käsittelemätön, kasvihuone levähtänyt, taimet kasvavat ulos purkeistaan ja visiot uusista kukkapenkeistä ovat yhä visioita. Lapioon en uskalla tarttua vielä.
Eilen posti toi laatikon uusia, ihanan värisiä lasitankoja. Niitä nyt himoitsisin päästä helmiksi muokkaamaan. Toistaiseksi täytyy tyytyä ihailemaan näitä viime viikolla valmistamiani kukkahelmiä. Ensimmäisen kerran hoksasin tehdä näihin kolmiulotteisuutta kerroksina. Ihmettelen vaan, miten en sitä aiemmin ole tullut ajatelleeksi. Huomenna uskon kyllä pystyväni jo ainakin tovin polttimen ääressä istumaan, lapiohommia pitänee odotella ensi viikkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien valvonta on otettu käyttöön. Blogin kirjoittajan on hyväksyttävä kaikki kommentit.