perjantai 29. toukokuuta 2015

Rakukeramiikkaa

Ilmottauduin rakukeramiikka kurssille. Se oli Sastamalan opiston kurssi ja kokoontui Tainan Savipajalla kolmena peräkkäisenä torstai iltana. En ollut koskaan aikaisemmin tehnyt savesta mitään, jollei jotain lapsuuden savileikkejä lasketa. Ihan outo materiaali minulle ja vielä oudompi tekniikka. Olin kuitenkin jo monta vuotta haaveillut, että meillä olisi pihalla pieniä patsaita siroteltuna sinne tänne. En vaan kaupoista ollut löytänyt mieleisiäni ja nyt ajattelin, että ne voisi kenties tehdä itse. Kurssille mars!


Kun en tekniikasta, enkä materiaalista mitään tiennyt, niin en osannut oikein etukäteen suunnitella, mitä tekisin. Tainan pajalla oli joku tehnyt pöllön ja kysyin onnistuisiko sellainen minulta. Taina antoi minulle muotin ja köntän savea ja neuvoi kuinka alan täyttämään muottia. Ensin tehtiin puolipallo noin sentin vahvuisena, sitten pallo käännettiin niin, että muotista jäi puolet tyhjäksi ja täytettiin se, jolloin pallosta puuttui enää neljännes. Muottia hyväksi käyttäen tein valmiin pallon, joka oli siis ontto ja jonka silottelin lopuksi lastalla.


Sitten otin lisää savea ja muovailin siitä pöllölle muut tunnusmerkit. Silmät, siivet, nokka ja sarvet liimattiin palloon niin, että haarukalla hiukan rikottiin pallon sileää pintaa, siihen laitettiin märkää savimössöä liimaksi ja sitten osat paikoilleen. Silmiin piti painaa tikulla reiät, koska umpinaista ei voi tehdä.


Seuraavaksi kerraksi Taina olikin pöllöni sitten raakapolttanut ja nyt oli vuorossa lasitus. Lasitus määrittäisi pöllön värin. Valitsin sellaisen vähän metallisen, kaakaon ruskeaan taittuvan lasitteen. Se oli harmaata litkua, joka sudilla siveltiin pöllön pintaan ja annettiin kuivua.


Sen jälkeen pöllö joutui ulos uuniin. Siellä se kärvisteli punaisessa hehkussa ja sen pinta kupli. Jonkin ajan kuluttua se nostettiin pitkillä pihdeillä uunista ja laskettiin hiekkakumpareelle, jossa oli päälimmäisenä jyviä ja sahanpurua. Sahanpuru syttyi palamaan ja siinä se pöllö istui liekkien keskellä kauhistuneen näköisenä, kunnes sen päälle laitettiin metallinen pönttö ja sinne se jäi hautumaan. Seuraavaksi se taidettiin vielä kastaa vesisaaviin ja sitten se jäi siihen hiekalle jäähtymään.


Kun se sitten oli jäähtynyt käsinkosketeltavaksi, niin pesin siitä savut ja tuhkat pois. Alta paljastui melko vihreä pöllö. 


Vatsapuolella siinä on hiukan tummaa ruskeaa, mustaa ja kuparia, jota on myös silmien välissä, mutta enimmäkseen sinä on vihreän eri sävyjä.


Minusta se on aika hieno pöllö. Minun ensimmäinen savityöni. Olen varsin tyytyväinen siitäkin, että se pysyi ehjänä, koska työ saattaa mennä rikkikin erityisesti siinä kohden kun kuuma työ kastetaan veteen. Nyt vaan etsin sille sopivan paikan, missä se saa tämän kesän pitää vahtia.



4 kommenttia:

  1. Tulipa kiva väri! Ja hauska pöllö puutarhan vartijaksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin tykkään värityksestä, vaikka se ei ole ollenkaan sellainen kun lasitteesta piti tulla. Näitä yllätyksiä lasitteen kanssa voi kuulemma tulla ja tämä oli ihan kiva yllätys.

      Poista
  2. Yllätyksiä ei vain voi tulla, vaan tulee mekein aina. Rakun kanssa on vähän vaikea etukäteen miettiä väriä, se ei kuitenkaan osu kohdalle. Nakuraku on myös mielenkiintoista. Kokeile joskus. t. elina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin opettajakin sanoi! Nakuraku kuulostaa hassulta :) ehkä sellainenkin kurssi joskus eteen tulee.

      Poista

Kommenttien valvonta on otettu käyttöön. Blogin kirjoittajan on hyväksyttävä kaikki kommentit.