keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Maailman menoa

Maailma yrittää nyt nitistää pieniä kulkijoitaan. Melkein masennuin eilen kun luin muiden pienyrittäjien aatoksia. Viime vuoden heikko taloustilanne näkyy nousevina työttömyyslukuina isommissa yrityksissä ja ihan vaan tällaisen uhan allakin ihmiset kiristävät kukkaronnyörejään. Joulumyynti on useille isoille ja pienille yrityksille se, joka tasapainottaa vuoden tulot, mutta viime jouluna ollaan oltu tavallistakin tarkempia ostosten suhteen. Sen sain kyllä itsekin ihan konkreettisesti todeta kaikissa niissä myyntitapahtumissa, missä olin. Valitettavasti siitä seurasi sitten se, että itsekin olin varsin niukka lahjojen ostaja.
Minun yritystoimintani on muutenkin varsin pientä ja joulu meni mukavasti, joten en isommin asiaa silloin edes ajatellut, saati murehtinut. Sitä paitsi minulla on tuon koulun puitteissa nyt ihan uusi juttu kehitteillä ja sekin saa minut uskomaan parempaan huomiseen. Oli kuitenkin todella ikävä huomata, että moni muu miettii juuri nyt lapun luukulle laittamista. Myynti on ollut keskinkertaista, tai jopa huonoa koko vuoden ja joulumyynti ei ole siihen tuonut toivottua helpotusta. Alkuvuodesta yrittäjälle lankeaa monta pakollista maksua maksettavaksi ja siinä voi tili mennä miinukselle, siinä alkavat sitten hernekeitto ja kaurapuuro viikot. Kaikenmaailman flunssat ja vatsatuditkin tuntuvat nyt riehuvan ja muutenkin ikäviä asioita tuntuu kasaantuvan sinne sun tänne. Kaikenlisäksi byrokratian holhoustoimet joskus aivan käsittämättömine säännöksineen tuottavat harmaita hiuksia yhdelle jos toiselle.
Tässä tuntuu hieman syntiseltä olla itse innostunut omista suunnitelmistaan ja odotuksistaan. Kuten sanottu eilen meinasin jo vajota itsekin siihen masennukseen, mutta sitten päätin tiukasti kieltää itseltäni tämän "ylellisyyden". Jonkun pitää roikkua innostuksen helmassa ja sitkeästi hakea niitä hyviä puolia. Nauraa ainakin kerran päivässä vaikka väkisin ja kaivaa se päivän hyvä asia esille, on se sitten kuinka pieni ja mitätön hyvänsä. Se kasvaa, mihin keskittyy. Pitää siis keskittyä ja miettiä tarkasti mihin keskittyy. 



4 kommenttia:

  1. Hienoa kun jaksat ottaa uuden vuoden vastaan valoisasti ja uskoa luoden, vaikka taantuma koetteleekin niin pieniä kuin vähän suurempiakin yrityksiä. Tsemppiä sinulle tällä vuodelle!

    VastaaPoista
  2. Hienosti todettu meinasit vaipua alhoon, mutta kielsit itseltäsi tämän "ylellisyyden". Tuumailen aina alhon hetkillä, eritoten jos vellon niissä, ettei entisajan ihmisillä ollut aikaa varmastikaan masennella.

    Ja onpahan upea kisu. Meillä latvialainen pikimusta Onni ja suomipoika Osku joka on ahmatti. <3 <3 Kissan kehräys lohduttaa alhoon kuin alhoon. <3

    VastaaPoista
  3. Vähän luulen, että sanaa masennus ei vanhempina aikoina edes tunnettu. Tuon kissan-asenteen kun saisi sisäistettyä, niin elämä sujuisi paljon lunkimmin.

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta on otettu käyttöön. Blogin kirjoittajan on hyväksyttävä kaikki kommentit.