perjantai 23. tammikuuta 2015

Paras olisi pysyä terveenä

Ei tahdo minun pieneen mieleeni mahtua, miksi terveydenhuolto terveyskeskuksissa ja yksityisellä puolella toimii niin kovin eritavoin. Loppiaisen jälkeen koitin useampana päivänä soittaa terveyskeskukseen varatakseni itselleni lääkärinajan. Aina piippasi varattua tai sitten miesääni kertoi, että kaikki vastaajat ovat varattuja ja lupasi että puheluuni vastataan kolmen minuutin kuluttua. Parikymmentä minuuttia kuuneltuani näitä kolmen minuutin lupauksia aloin epäillä että jollain on ajantaju pahasti pielessä. Lopulta soittoaika meni umpeen, enkä ollut saanut ketään langan toiseen päähän, paitsi sen kolmen minuutin miehen.
Lopulta sitten marssin sinne terveyskeskukseen ilmottautumisluukulle ja pyysin sitä lääkärin aikaa. Tytön ilme luukun toisella puolella kertoi minulle, että päivystysaikaa olisi turha pyydellä ja niin sitten heti kerroin että asiani ei ollut niin kiireinen, että heti pitäisi päästä. Hän selasi kalenteria ja ilmoitti, että joskus helmikuulla ehkä löytyisi. En nyt ihan niin pitkälle ollut valmis joustamaan, joten kysyin sittenkin sitä päivystysaikaa. No päivystysaikaa ei ollut, mutta akuutin ajan hän minulle lupasi jo viikon päähän. 
Siinä viikon aikana oireeni hieman pahenivat, mutta sitkeästi odotin. Lääkäri oli ystävällinen ja suhtautui minuun asiallisesti ja tunsin, että varmasti tästä hyvä tulee. Hän määräsi kilpirauhaskokeen, keliakiakokeen ja ylävatsan ultran ja käski näiden kokeiden jälkeen varata itselleen uuden vastaanottoajan. Terveyskeskuksesta näitä aikoja ei voinut varata, vaikka laboratorio siinä samassa käytävässä olikin, missä lääkärinkin vastaanotto. Laboratorioon piti aika varata netistä. Ensimmäinen verikoe piti ottaa ennen aamukymmentä. Kaikki sellaiset ajat olivat varattuja seuraavat kaksi viikkoa. Ensimmäisen verikokeen sain siis kahden viikon päähän, toisen sitä seuraavalle viikolle ja ultran reilun kuukauden päähän.
Muutama päivä lääkärikäynnin jälkeen minulla kuitenkin oireet vaan pahenivat, jatkuva huimausta aiheuttava ja kuuloa huonontava humina toisessa korvassa ja ajoittainen tinnitus siihen päälle alkoivat käydä hermoon, haitata nukkumista ja koko elämää. Eilen, torstaiaamuna sitten soitin Dextraan ja sain ajan lääkärin vastaanotolle puoli kymmeneksi samalle päivälle. Lääkäri kyseli ja tutki. Hän epäili Menierin tautia ja laittoi lähetteen korvalääkärille sekä kuulotutkimukseen. Vastaanotosta sain ajan kuulotutkimukseen perjantaiksi ja se korvalääkäri on maanantaina. 
Miten se voi olla niin vaikeata saada aikoja terveyskeskukseen kun yksityiselle pääsee puhelimella läpi miltei heti ja vastaanotolle noin tunnin päästä siitä kun on ajan varannut, laboratoriokokeet saa heti samana tai ainakin seuraavana päivänä ja erikoislääkärillekin pääsee alle viikossa? Kaikenlisäksi siellä terveyskeskuksen käytävillä oli huomattavasti hiljaisempaa kuin Dextran käytävillä. Kyllä jossain on kovasti jotain pielessä kun systeemi toimii näin. Tässä on kyse kuitenkin ihmisten terveydestä. Veromarkoillahan näitä terveyskeskuksia ylläpidetään, mistä niitä veromarkkoja sitten tulee, kun ihmisten terveyden annetaan mennä siihen pisteeseen, ettei pysty enää töitä tekemään? Kaikki eivät voi mennä sinne yksityisvastaanotolle ihan taloudellisista syistä ja toiset sitten periaatteellisista syistä. Mutta on se kumma kun yksityinen taho pystyy omaa systeemiään pyörittämään huomattavasti näppärämmin kuin julkinen taho. Ihan samasta asiasta kuitenkin on kyse ja ihan saman ammattialan ihmisistä, samoista opinahjoista tulevista hoitajista ja lääkäreistä. Yksityisellä puolella vaan pystytään samassa ajassa hoitamaan paljon enemmän asioita. Eikö tällöin ole kyse byrokratian rattaista?  Eli missä mättää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttien valvonta on otettu käyttöön. Blogin kirjoittajan on hyväksyttävä kaikki kommentit.