Nolojen tilanteiden nainen

Joitakin vuosia sitten töppäilin yhdessä levyliikkeessä ja kun kerroin tätä levykauppaepisodiani kotona, poikani tokaisi minulle; "Onneksi se äiti sattui sulle, kun sähän olet tottunut noihin noloihin tilanteisiin." Niinpä niin, tiedä sitten olenko minä tottunut vai tuttavapiirini, mutta aika usein löydän itseni enemmän tai vähemmän nolosta tilanteesta.
Esimerkiksi tämä minun tänä syksynä alkanut opiskeluni lähti vähän nolosti käyntiin sekin. Kun kerroin eräälle tuttavalleni joutuneeni vahingossa tähän koulutukseen, hän kysyi ihmetellen, kuinka on mahdollista alkaa vahingossa opiskelemaan. No juttu meni niin, että meidän Suomen käsityöyrittäjien foorumilla eräs yrittäjä kyseli olisiko halukkaita tulemaan Tampereella alkavaan pienyrittäjien koulutuspajaan, koulutus olisi Pirkanmaalaiselle yrittäjälle ilmainen. Minä poimin tästä lauseesta sanat paja ja ilmainen. Paja tarkoitti mielestäni askartelua ja ilmainen on tietysti ilmainen. Hän laittoi linkkejä koulutussivustolle ja sinne ilmottautumislomakkeeseen. Minä tietysti hyppäsin suoraan siihen ilmottautumiseen ja täytin lomakkeen samantien ja lähetin matkaan. Aika pian minulle soitettiin sieltä opinahjosta ja kyseltiin lisäkysymyksiä. Vastailin tietysti ja puhelun loputtua tämä soittaja -jonka nimeä en tietenkään pistänyt mieleeni saati sitten ylös- sanoi jäävänsä kesälomalle ja että saisin sitten sähköpostia koulutuksen alkamisesta syksymmällä. Tyytyväisenä unohdin koko asian kesän ajaksi.
Sitten elokuun lopussa sain ison kirjeen jostain Tredusta. Avasin kuoren ja havaitsin saaneeni jotain mainoksia jostain koulusta, pistin paperit takaisin kuoreen niitä sen kummemin lukematta ja kuoren jätepaperikoriin. Seuraavana päivänä sain sähköpostia, missä minut toivotettiin tervetulleeksi oppisopimuskoulutukseen, joka alkaisi syyskuussa ja päättyisi seuraavana keväänä. Hiukan siinä leuka loksahti, kun ihmettelin, että mitäs tämä nyt on, samantien menin hakemaan sen saamani kolutusmainoksen jätepapereista, joka ei siis ollutkaan mainos. Ei se paja mitään parin illan askartelua tarkoittanutkaan, kyseessä oli ihan oikea koulutus, en vain oikein vieläkään tiennyt mitä se koski, enkä totta puhuen kehdannut keneltäkään kysyä. Arvelin että asia selviää kun menen täyttämään ne oppisopimuspaperit. Sähköpostissa oli nimittäin paikka ja aika minne mennä ne täyttämään.
En ollut koskaan kuullutkaan Tredusta, mutta katsoin kartasta paikan ja sähköpostista pistin paperille ylös rakennuksen kirjaimen, kerroksen ja tapaamisen kellonajan. Nolous alkoi varsinaisesti siellä L-rakennuksessa, jonne menin tietysti takaovesta. Kiipesin sinne neljänteen kerrokseen ja ihmettelin käytävillä reput selässä pyörivää nuorisoa. Minulla ei ollut hajuakaan minne siellä neljännessä kerroksessa pitäisi mennä. Lopulta huomasin erään naisen, jolla oli tunnistekortti kaulassa, arvelin hänen kuuluvan henkilökuntaan joten kysyin häneltä minne minun pitäisi mennä. Hän tietysti kysyi, kenen kanssa minulla oli tapaaminen. No, enhän minä sitä sähköpostissa ollutta nimeä ylös ottanut. Eikä tilanne yhtään helpottunut kun hän seuraavaksi kysyi että mihin koulutukseen olin tulossa. Sekään ei lukenut siinä muistilapussani. Onneksi hän huomasi kysyä, että oliko kyseessä oppisopimuskoulutus, siihen osasin vastata.
Ohjattuaan minut oikealle ovelle, soitin summeria ja oven tuli avaamaan nuori nainen, joka taas esitti minulle samat kysymykset, joihin en osannut vastata. Kuka tomppeli lähtee tapaamiseen laittamatta muistiin kenen kanssa tapaaminen on! Minun käskettiin odottaa oven ulkopuolella kun nainen lähti selvittämään, kenen kanssa minulla mahdollisesti oli tapaaminen.
Jos olisin ollut vaikka 14v niin tämä ei olisi ollut niin noloa, mutta kun ikää on jo neljäkymmentävuotta enemmän, niin kyllä se on noloa. Tosin tämä juttu on antanut minulle suuresti hupia, olenhan sillä saanut monet naurut kertoessani siitä ystävilleni jälkeenpäin, vaikka juuri silloin se ei niin naurattanutkaan.
Tänään tunnen taas kerran olevani mainio lähde näille blondivitseille, sen verran olen taas hölmöillyt parin viimepäivän aikana. Episodi on vielä vähän kesken, mutta toivottavasti taas osaan tällekin nauraa hetken päästä. Sen verran on nolous vielä lähellä, etten kehtaa kertoa.