Osallistun facebookissa olevaan Lukuhaasteeseen. Pitää siis lukea 30 sivua per päivä. Minulle tosi helppo haaste, koska tekisin sen joka tapauksessa. Ainahan minulla joku kirja on menossa, vaikka en niistä täällä aina kerrokkaan. (Jos haluat katsoa, mistä olen kertonut aiemmin niin tuossa oikealla, kun rullaa alaspäin, tulee valikko, mistä löytyvät tämän blogin tunnisteet. Sieltä kun klikkaa sanan kirja, niin tulee kaikki kirjoista kertovat postaukseni.)
Viime vuonna luin Diana Gabaldonin Matkantekijä sarjaa. Sarjan ensimmäinen kirja on nimeltään Muukalainen. Se alkaa toisen maailmansodan päättymisestä ja sijoittuu Ylämaalle, Skotlantiin. Heti kohta kirjan alussa päähenkilö Claire astuu muinaiseen kivikehään ja tupsahtaa keskelle 1700-luvun Skotlantia. Matkaa tehdään siis ajassa, tosin kirjojen edetessä sitä tehdään aina Amerikkaan asti. Nämä ovat tiiliskiviromaaneja ja ärsyttävän koukuttavia.
Oikeastaan en voi ymmärtää, miten näihin voikin jäädä koukkuun. Tällä kirjailijalla on kyllä jonkinlainen taito hyppysissään. Mitään korkeatasoista kirjallisuutta tämä ei ole, oikeastaan lähempänä saippuasarjaa, mutta niin vaan täytyy tunnustaa, että kaikki tuli luettua yhteen pötköön. Viimeisin oli Luiden Kaiku, jonka sain loppuun muistaakseni joskus viime syksyllä. Jokainen näistä kirjoista oli sellainen, että sarjan lukemisen olisi voinut päättää siihen. Joka kirjan lopussa ajattelin, että enää en tätä jatka, mutta sitten kun tiesin siihen olevan jatkoa, niin palauttaessani edellistä kirjastoon, en vaan voinut jättää lainaamatta sitä seuraavaa. Niin pääsin siihen vihonviimeiseen Luiden Kaikuun, ja sehän sitten loppuikin niin, että tarina jäi aivan kesken vähän joka rintamalla ja melkoisen jännittävään kohtaan. Tyrmistykseni voi kuvitella, kun minulle selvisi, että jatkoa ei ollut vielä edes kirjoitettu. Googlettamalla tosin sain selville, että jatko-osa ilmestyisi englannin kielisenä kesällä 2014.
Nyt huomasin sen ilmestyneen ja heti kirjastoon kyselemään. Ei ollut vielä kirjastossa, mutta jo parin päivän jälkeen sain puhelimeeni tekstiviestin, että kirja on saapunut. Reilut 1200 sivua luettavaa. Muutama päivä meni, mutta nyt se on luettu ja palautettukin. Ja voin tyytyväisenä kertoa, että tämä kirja taas loppui, kukaan ei jäänyt minnekkään jumiin, eikä kohtalokkaita sanoja sanottu viimeisellä sivulla. Jatkoa ei ole pakko kirjoittaa, eikä lukea. Muutamia asioita kirjailija tietenkin jätti mukavasti vaiheeseen ja muutenkin juoni on sen kaltainen, että kyllä tähän varmaan joskus jatkoa saadaan. Minä nyt vaan ajattelin lopettaa tähän. Toivottavasti.
Yleisesti ottaen voi sanoa, että pidän eurooppalaisesta kirjallisuudesta ja elokuvista paljon enemmän kuin amerikkalisista. Tämä on varsin amerikkalinen, vaikka pitkälti Skotlantiin ja Ranskaan sijoittuukin. Joka kirjassa, ja varsinkin mitä uudempiin tultiin, oli säännöllisin välein upotettu seksikohtauksia, joiden tarkoitus oli varsin läpinäkyvästi kaupallinen. Seksihän myy. Onhan seksiä jo Decameronen tarinoissakin, mutta tarkoitan tässä sitä tyyliä, millä ne on kirjoitettu. Sen voi kirjoittaa paljon korkealentoisemminkin ja tyylikkäämmin. Näiden kirjojen koukutus ei kyllä perustunut niihin, ainakaan minun kohdallani. Tunnustan, että loikin monessa kohdassa pikalukuna sivuja eteenpäin, en vaan viitsi kuluttaa aikaa huonoon tekstiin, mutta juonen käänteet olivat sen laatuiset, että oli vaan pakko selvittää kuinka käy ja kahlata kirjat loppuun. Ainakin minulle se juoni tässä koukuttava oli.
Jos ei halua koukuttua tuhansiksi sivuiksi, niin parasta jättää se ensimmäinenkin hyllyyn, mutta kyllä tämä ihan käypää viihdettä on pitkille talvi-illoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien valvonta on otettu käyttöön. Blogin kirjoittajan on hyväksyttävä kaikki kommentit.