Ne Suomen suurimmat käsityömessut ovat sitten kohta käsillä. Kaikki kynnelle kykenevät, käsityökärpäsen saaneet suunnistavat Tampereelle Suomen Kädentaidot messuille 14-16.11. Tänä vuonna minun yritykseni pitää välivuotta näistä messuista. Nyt kun ne alkavat olla näin lähellä ja kun olen tässä sivusta seurannut meidän käsityökortteli porukan yhteisiä ponnisteluja messujen hyväksi, niin tavallaan on pieni haikeus kun en itse ole mukana tänä vuonna. Toisaalta sitten on suuri helpotus, että en ole, se on melkoinen ponnistus pienelle yrittäjälle kuitenkin. Ei messuille niin vaan mennä, pistetä kojua pystyyn ja myydä pöydät tyhjiksi ja lähdetä kotiin kassa täynnä.
Pitää olla paljon sitä myytävää ja esille laitettavaa. Pitkiä päiviä saa tehdä kun valmistaa tuotteita messuja varten. Sitten pitää suunnitella esillepanoa. Vaikka kuinka olisi kiva ja kätevä tuote, mutta jos sen esillepano tökkii, niin ei sitä välttämättä kukaan huomaa, saati sitten osta tai ota jälleenmyyntiin. Pitää myös muistaa mainostaa, että on siellä. Näin suurilla messuilla on niin paljon näytteilleasettajia, että sinne hukkuu jos ei ole tehnyt edes omille asiakkailleen selväksi, missä hallissa ja millä paikalla se oma koju seisoo. Eikä se paikka ole ilmainen, tai edes edullinen. Paljon saa myydä, että paikka on maksettu. Ihan siitä pienimmästäkin tilasta saa aika pitkän pennin pulittaa ja sitten jos haluaa valaistuksen osastolleen, niin se maksaa lisää tai jos haluaa sinne nettiyhteyden, niin sekin tulee vielä siihen päälle. Parkkipaikka sentää sisältyy paikkamaksuun, mutta maksavat ne bensatkin sinne ajettaessa ja monet tulevat vielä Tampereen ulkopuolelta, joten pitää maksaa myös yöpyminen.
Aikaakin pitää varata enemmän kuin, mitä messut ovat auki. Paikka pitää mennä pystyttämään jo torstaina. Messuhallissa onkin melkoinen kuhina koko torstai päivän. Sitten on kolme pitkää päivää itse messuilla ja sunnuntai-iltana kun messut sulkeutuvat ja asiakkaat poistuvat alkaa purku. Purku sujuu yleensä aina paljon nopeammin kuin pystytys, mutta aikaa siihenkin menee ja joillakin se jatkuu vielä maanantainakin. Sitten on vielä kotimatka edessä ja joillakin se on todella pitkä
.
Varmaa on, että ensiviikon alussa on monta kaikkensa antanutta ja varsin uupunutta käsityöyrittäjää Suomen maassa. Messuväsymys painaa hartioita ja ainakin yksi päivä menee, että ei oikein tiedä mistä aloittaisi ja mitä pitäisi tehdä. Hartaasti toivon, että messuväsymystä ei lisää huono myynti messuilla vaan, että kaikki selviytyisivät ainakin plussan puolelle, mieluiten hyvään myyntiin. Tällaisen rutistuksen jälkeen on rankkaa, jos siitä ei saa edes minkäänlaista palkkaa, pelkällä kiitoksella ei kissakaan elä.
Jos nyt joku messuille haluaisi yrittää arpaonnella saada liput, niin laitan tähän linkin Käsityökorttelin blogiin, missä on mahdollisuus voittaa liput linkki *klik*. Vaikkakaan en mene sinne nyt näytteilleasettajana, niin menen ihan vaan katselemaan, tapaamaan tuttuja ja jouluostoksille. Minulla nimittäin kävi arpaonni ja voitin lipun Minttumaan ja SiriSanin yhteisarvonnassa. Olen oikein iloinen, sillä kerrankin nyt pääsen sinne aivan rauhassa kiertelemään ja katselemaan koko tapahtumaa asiakkaan näkökulmasta. Toivottavasti saan siitä jotain omiin tuleviin messutapahtumiinikin ongittua.
Hyviä messuja kaikille toivotan, nähdään siellä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien valvonta on otettu käyttöön. Blogin kirjoittajan on hyväksyttävä kaikki kommentit.