Sastamala Gregoriana

Eilen kävin pitkästä aikaa konsertissa. Tähän aikaan kesästä mietin aina, että pitäisi mennä kuuntelemaan Sastamala Gregorianan konsertteja Pyhän Marian kirkkoon. Minulla on sinne naurettavan lyhyt matka, mutta aina se vaan on jäänyt suunnitelman asteelle. Tänä vuonna ei jäänyt.
Pyhän Marian kirkossa on maalattia ja puheiden mukaan mahtava akustiikka. Nyt voin sanoa kokemuksen perusteella, että tosi on, akustiikka oli suorastaan uskomaton. Valitettavasti ohjelmalehtiseni jäi ystävieni asunnolle, joten nyt en ulkoa muista soitettuja kappaleita niitä tässä kertoakseni. Soitettu musiikki oli kuitenkin barokkimusiikkia ja akustiikan ihmeellisyyden saattoi havaita esimerkiksi cembalon soitossa. Cembalon ääni ei ole voimakas eikä kovin kantava, mutta kaikki hienot vivahteet ja musiikin herkkyys kaikkine hiljaisinekin kohtineen tulivat suoraan sieluun takapenkille asti.
Tätä kirjoittaessani pistin soimaan Mancinin musiikkia, sillä sitä siellä eilen ainakin soitettiin. Nyt harmittelen, että unohdin ne esitteet, niissä oli kaikki soitetut kappaleet ja esiintyjien nimet. Heidän nimensä kyllä ansaitsivat tulla tähänkin julkaistuiksi.
Kun konsertti loppui, niin aplodit olivat valtavat ja saimme vielä lahjaksi yhden ylimääräisen. Minulle nousivat kyyneleet silmiin kun kaikki oli niin kaunista. Se oli aivan uskomaton kokonaisuus. Ei pelkästään se hienosti soitettu musiikki ja upea akustiikka, vaan myös se paikka sinällään, vanhan keskiaikaisen kivikirkon uskomaton kauneus. Kaikki tämä yhdessä ja tuntui, että olin kauneuden sisällä.

Kirkossa oli myös välitön muistutus kauneuden katoavaisuudesta. Siellä oli vanhat ruumispaarit. Haluaisinpa tietää tarinan niiden molemmissa päädyissä oleviin kirjoituksiin. Kuka lienee tekstit kirjoittanut ja kenen kuolema on siihen kirvoituksen antanut. Kovin on asian ytimeen kirjoittaja kuitenkin osunut, enkä voi olla ajattelematta, että vaikka teksti sopii kenelle vaan, niin jollekin tietylle henkilölle se on aikoinaan piikiksi lihaan näihin ruumispaareihin kirjoitettu.