Viime viikon keskiviikkona pakkasin auton ja lähdin vähän reissuun. Tiedossa oli töitä, huvia ja ystäviä. Juttu sai alkunsa siitä, että ystäväni Monica ehdotti minulle paria myyntipäivää Porvoossa. Hän itse olisi nuo kaksi päivää myymässä Jokikadulla Nelly's art & craft myymälässä ja minä voisin pystyttää myyntipöydän liikkeen eteen kadunvarteen. Kolme kesää sitten olin myös ollut siellä ja koska se oli niin hauska reissu silloinkin niin päätin lähteä nytkin. Kassakin tarvitsisi hieman täytettä eikä se itsellään täyty, vaan sen eteen pitää hieman töitäkin tehdä, sen lisäksi olisi kiva nähdä Monicaakin pitkästä aikaa.
Meiltä Porvooseen on kuitenkin jonkinmoinen ajomatka ja helteet olivat alkaneet ihan tosissaan, eikä minun autossani ole ilmastointia. Niin sitten lähdin matkaan keskiviikko iltana kun aurinko alkoi painua mailleen. Olin ottanut välietapiksi Lahden, siellä pääsen sukulaisiin yöksi. Nyt siihen oli toinenkin syy, sillä otin nuorimman tyttäreni mukaan ja hän jäi sitten Lahteen pikkuserkkunsa rippijuhlia valmistelemaan ja varamummunsa uima-altaan iloista nauttimaan.
Torstaiaamuna ajoin Porvooseen, jonne on kätevän lyhyt matka Lahdesta. Helteinen päivä oli jälleen tiedossa. Aurinko paistoi Jokikadun oikealle puolelle, joten pystytin pöytäni vasemmalle puolen katua varjoon. Puolelta päivin aurinko käänsi kasvonsa sinne vasemmalle puolen ja minä siirsin pöytäni oikealle laidalle.
Päivät kuluivat vauhdikkaasti. Helteisessä Porvoossa vaelteli uskomaton määrä turisteja ja kadulla vallitsi välillä melkoinen kielten sekamelska. Monica oli antanut minulle Porvoon opaskirjasen jossa oli myös kartta ja koska olin kätevästi siinä kadunvarressa moni pysähtyi kysymään minulta tietä. Sain toimia turistioppaana ja verytellä hieman kielitaitoani. Se oli oikein mukavaa. Minulla kävi myös mukavasti asiakkaita ja ensimmäisenä päivänä oli matkarahat tienattu ja hieman jäi palkkaakin.
Nämä kuvat ovat Jokikadulta. Koko katu täynnä ihania vanhoja taloja kauniisti kunnostettuina. Vanha Porvoo on kyllä kaunis ja sinne kannattaa joskus suunnistaa. Siltä löytyy paljon katseltavaa, tuliaisiksi voi ostaa käsitöitä, antiikkia tai vaikka suklaata. Minä ostin Brunbergin lakritsia, koska tällaisen helteen ja ilmastoimattoman auton yhdistelmään suklaa ei oikein istunut.
Yöksi ajoin Sipooseen vanhan ystäväni luokse. Oli niin ihana nähdä taas pitkästä aikaa häntä ja hänen perhettään. Ilta sujui mukavasti verannalla rupatellessa.
Perjantai-iltana käänsin sitten auton nokan kohti Kouvolaa ja sieltä Taavettiin. Taavetissa asui toinen vanha ystäväni, jonka edellisestä tapaamisesta oli kulunut luvattoman kauan. Tosin me puhumme joka viikko puhelimessa, mutta kun nyt vihdoin näimme niin siinä kyllä kihosi kyynel silmänurkkaan.
Yöksi ajoimme hänen mökilleen ja siellä vietimme koko lauantaipäivän. Ilma oli paahtavan kuuma, mutta me tytöt vaan lähdimme metsään mustikoita poimimaan. Saalis jäi kyllä heikonlaiseksi ja puserosta sai vääntää hikeä, mutta paarman pörinästä huolimatta minä viihdyn kyllä metsässä. Iltapäivällä ilma hieman raikastui ukkosmyrskyn ansiosta.
Illalla sitten taas autoon ja takaisin Lahteen. Automatka oli ollut kyllä jälleen hikeä irrottava, mutta perillä tätini luona vasta kuuma oli. Siellä oli koko päivä pidetty uuni kuumana kun oli valmistettu tarjottavia rippijuhliin. Yöllä en paljon nukkunut kuumuuden vuoksi ja taisin olla vähän mörkö sunnuntaiaamuna noustessani. Kirkossakin oli aika helteiset olotilat, mutta muuten päivä sujui mukavasti ja juhlat olivat onnistuneet.
Iltapäivällä sitten tyttären kanssa pulahdimme tädin uima-altaaseen vilvoittelemaan ennen kotiin lähtöä. Oli kyllä pakko saada hieman kroppaa jäähtymään ennen kuin taas istui autoon. Illalla olimme kotona ja minua odotti kasvihuone, josta oli sillä välin tullut viidakko, mutta siitä kerron lisää seuraavassa postauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien valvonta on otettu käyttöön. Blogin kirjoittajan on hyväksyttävä kaikki kommentit.