Eilen oli ihana päivä. Ensinnäkin nukuin todella pitkään. Monen lyhyeksi jääneen yön jälkeen se teki todella hyvää. Sitten sain erittäin mieluisan, vaikkakin harvinaisen vieraan heti aamupäivästä ja hän viipyikin sitten pitkälle iltaan. Päivä kului kuin siivillä. Siitä oli vierähtänyt kolme vuotta kun viimeksi näimme, mutta sillä ei ollut mitään merkitystä. Se on jännä juttu, kuinka toisten ihmisten kanssa on niin samalla aaltopituudella ja sillä ei ole mitään merkitystä ystävyyden kannalta, näkeekö päivittäin, kerran vuodessa vai vielä harvemmin. Erästä ystäväni, jonka olen tuntenut lapsuudesta asti en ole nähnyt vuosikausiin, luultavasti edellisestä tapaamisestamme on kulunut jo viisitoista vuotta, mutta me soittelemme suunnilleen kerran viikossa. Minulla oli pitkään Soneran euron sunnuntai puhelimessa ja silloin soitin hänelle aina sunnuntaipuhelun ja puhuimme aina pitkään. Nykyään juttu on kääntynyt toisinpäin ja hän soittaa minulle sunnuntaisin. Joskus harvoin puhelu jää väliin, mutta sitten soitetaan pikapuhelu viikolla tai vaihdetaan kuulumiset facessa. Oikeastaan minulla on enemmän näitä ystäviä, joita tapaan harvoin kuin niitä joita näen useammin. Pääasia, että on ystäviä, nimenomaan näitä oikeita ystäviä!

Tuttavapiirini on viimeisen vuoden aikana laajentunut kun olen liittynyt Suomen käsityöyrittäjiin. Sieltä olen löytänyt paljon hengenheimolaisia ja saanut vertaistukea tähän joskus hieman yksinäiseen yrittäjyyteeni. Tämä hurmaava joukko tarmokkaita naisia ja miehiä järjesti nyt keväällä esimerkiksi käsityökorteli kiertueen, josta kerroin tässä blogissani aiemmin. Nyt olemme virittäneen käsityökortteli blogin uudelleen henkiin. Minä olen yksi kirjoittajista. Mikäli on hiukankaan käsityöstä kiinnostunut, niin kannattaa kirjautua sinne lukijaksi, niin saa sieltä kaikenlaisia vinkkejä asiaan liittyen. Voi tutustua eri alojen yrittäjiin, yrityksiin, tuotteisiin, niiden tekotapoihin ja tietää, mistä meidät löytää. 

Näinä päivinä moni yrittäjä on pystyttänyt kojunsa Turkuun Keskiaikamarkkinoille tai sinne joen toiselle puolelle samaan aikaan järjestettäville Käsityömarkkinoille. Minä olin useampana vuonna peräkkäin Turun Vanhalla Suurtorilla Keskiaikamarkkinoilla myymässä helmiäni. Todella kiva tapahtuma, tykkäsin kovasti. Minulla oli sellainen keskiajan henkeen tehty pukukin, se oli pakollinen kaikilla Suurtorin myyjillä. Tunnelma oli hyvin keskiaikainen kaikkien yleisön keskellä pyörivien näytelmän pätkien ansiosta ja koska kaikki kojut, tuotteet ja myyjät olivat sonnustautuneet ajan hengen mukaisesti. Parin vuoden tauon jälkeen voisin taas ensi vuonna ajatella lähteväni Turkuun. Oli siellä aina niin mukavaa ja nyt siellä olisi monta uutta tuttavuuttakin jakamassa tätä kokemusta kanssani.