Parina edeltävänä päivänä olen kierrellyt soilla hakemassa karpaloita. Karpaloiden poimiminen on hidasta. Sitä paitsi soilla on kylmä näin lokakuussa. Aiemmin viikolla ei vielä ollut pakkasta, mutta suo hohkaa silti kylmää kosteutta ja jotenkin tuntuu, että kaikki tuuletkin sinne sopivat. Karpalot ovat kuitenkin hyviä ja terveellisiä, joten en yhtään valita olosuhteista. Olenpahan saanut runsaasti raitista ilmaa ja hyvää liikuntaa, sekä roppakaupalla vitamiineja talveksi.
Suon ja tien välissä on aina metsä, joten siitä metsän läpi kulkiessani olen myös poiminut suppilovahveroita. Se on niin helposti tunnistettava sieni, että sitä on mukava poimia. Suurin osa näistä poimimistani suppiksista kylläkin menee ystävilleni. Meillä kun ei erityisemmin pidetä sieniruuista. Tai minä kyllä syöisin, mutta ei sitä viitsi vain itseään varten tehdä. Paitsi tänään tein.
Nyt on sateinen, sumuinen ja kylmä päivä. Oikein tyypillinen lokakuun päivä, sopi siis lämmittää leivinuuni. Se tuo mukavaa lämpöä ja samalla siellä voi tehdä ruokaa. Tänään tein siellä uunipannarin, omenapiirakan ja sienipiirakkaa. Sienipiirakan reseptin sävelsin sen mukaan, mitä nyt sattui kaapeissa olemaan.
Pohjataikinaan tuli voita, vehnäjauhoja, juustoraastetta ja vettä. Ihan siis peruspohja. Koska tämä herkku tuli vain minulle, niin tein sen kahteen pieneen annosvuokaan. Samoja vuokia olen käyttänyt tässä ohjeessa.
Täytettä varten pienensin suppilovahverot ja pienen sipulin. Kevyesti paistoin nämä pannulla. Sillä välin kun nämä hieman jäähtyivät voitelin vuoat -tein kaksi annosta- ja painelin taikinan ohueksi vuoan pohjalle ja reunoille. Sitten sekoitin vielä pakkasesta ottamiani purjorenkaita sieni-sipuliseokseen. Purjot ovat niitä itsekasvattamiani. Silloin kun nostin ne maasta silppusin ne renkaiksi ja laitoin pakkaseen pienissä minigrip-pusseissa.
Seuraavaksi vatkasin munan kermatilkan kanssa sekaisin ja mausteeksi laitoin kuivattua persiljaa, nokkosensiemeniä ja ripaus suolaa, sekä juustoraastetta. Sitten vaan sieni-sipuliseos vuokaan ja munakerma päälle. Uunissa oli tässä vaiheessa vähän reilut 200 astetta. Leivinuuni ei ole niin tarkka näissä lämpötiloissa kuin on sähköuuni. Leivinuunissa lopputulos on muutenkin yleensä mehevämpi kuin sähköuunissa. Tai ehkä se johtuu siitä, että en ole mitenkään ammattitaitoinen näissä kokkausasioissa ja muutenkin olen varsin suurpiirteinen kokatessani -ja vähän muulloinkin.
Erittäin maistuvan sienipiirakan se uuni joka tapauksessa taikoi. Väriltäänkin tuli niin kauniin keltainen, mikä taas johtuu käyttämästäni kananmunasta. Joku viisas kertoi että se keltaisuus keltuaiseen tulee siitä, kun meidän kanat saavat niin paljon ruohoa ja salaattia. Näissä omissa munissa se keltuainen on melkein oranssi ja siitä tulee kyllä kaunis väri kaikkiin leipomuksiinkin. Ei tarvitse sahramia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien valvonta on otettu käyttöön. Blogin kirjoittajan on hyväksyttävä kaikki kommentit.