Pari viikkoa sitten ajattelin, ettei tule ruskaa ollenkaan. Taisin olla liian hätäinen, vaikka paljon on jo täysin lehtensä pudottaneita puita, niin kyllä sitä värikylläisyyttäkin löytyy, vaikka tänään on pilvinen ja harmaa ilma.
Myös minun mieleni oli varsin pilvinen. Huomasin nimittäin, että olen kadottanut yhden helmikirjaillun laukkuni. Sen turkoosin, jonka tekemiseen on mennyt päiväkausia aikaa. Ja hetken kuluttua tajusin, että sen laukun sisällä on myös pieni helmikirjailtu kukkaro. Mietin pääni puhki, missä olen sitä käyttänyt ja mieleeni piirtyi kauhukuvia siitä, kuinka olen jättänyt sen jonnekin vessan naulaan roikkumaan.
Muistelin paikkoja, missä se on minulla ollut ja viimeisin havainto tuntui olevan Helsingissä syyskuun puolessa välissä. Olin kuitenkin melko varma, että en sitä silloin siellä kuitenkaan käyttänyt. Olinko kenties jättänyt sen bensa-asemalle tankatessani, vai matkatavaroita purkaessani laskenut jonnekin ja nyt en vaan löydä sitä?
Ajattelin, miten voi olla mahdollista, että olen sen hukannut. Kävin tutkimassa autonkin, jos vaikka se olisi pudonnut penkin alle. Soitin pari puheluakin asian tiimoilta. Alkoi suorastaan ahdistamaan ja itkettämään.
Paikka, missä sen olisi pitänyt olla, on tässä työhuoneessani oleva vitriini kaappi. Näen sen tässä koneella istuessani, se on tuossa vastapäisellä seunustalla. Siellä ovat kaikki nämä suuritöisimmät helmityöni, ylähyllyllä kaikki laukut kauniissa rivissä.
Murehdittuani tätä asiaa aamupäivän, tulin purkamaan itseäni tänne blogiin. Mieli mustana istuin koneen ääreen, latasin ottamani kuvat kamerasta koneelle ja aloin kirjoittamaan. Aina välillä loin murheellisen silmäyksen vitriiniin. Noin kymmenennen vilkaisun jälkeen tajusin, että se laukku on siinä, missä pitääkin. Reunimmaisena ja vähän kallellaan.
Miten maailmassa, minä en sitä nähnyt!! Tai siis näin, mutta en vaan tajunnut, että se on se etsimäni laukku. Olen tehnyt tällaisia laukkuja kaksi. Se toinen ei koskaan päässyt tänne vitriinin asti vaan on jäänyt laatikonpohjalle, koska en ollut siihen ollenkaan tyytyväinen huonolaatuisen pohjakankaan vuoksi. Nyt jotenkin koko ajan ajattelin, että tämä vitriinissä oleva on se hylätty versio. Ehkä siksi, että tämä ei seisonut ollenkaan niin ryhdikkäänä vitriinissä kuin nuo muut laukut. En tiedä, ehkä olen vaan puupää itse. Olen kuitenkin huojentunut, että se löytyi. Vaikka ei siis kateissa ollutkaan.
Tässä tämä parivaljakko nyt on. Ajattelin ommella tähän nyt peyotetekniikalla tuon olkahihnankin, ehkä se näytti senkin takia silmiini siltä hylätyltä versiolta, kun tuo olkahihna ei ole samanlainen kuin noissa muissa. Ehkä tämän episodin tarkoitus olikin näyttää minulle, että laukku tarvitsee toisen olkahihnan.
Paikka, missä sen olisi pitänyt olla, on tässä työhuoneessani oleva vitriini kaappi. Näen sen tässä koneella istuessani, se on tuossa vastapäisellä seunustalla. Siellä ovat kaikki nämä suuritöisimmät helmityöni, ylähyllyllä kaikki laukut kauniissa rivissä.
Murehdittuani tätä asiaa aamupäivän, tulin purkamaan itseäni tänne blogiin. Mieli mustana istuin koneen ääreen, latasin ottamani kuvat kamerasta koneelle ja aloin kirjoittamaan. Aina välillä loin murheellisen silmäyksen vitriiniin. Noin kymmenennen vilkaisun jälkeen tajusin, että se laukku on siinä, missä pitääkin. Reunimmaisena ja vähän kallellaan.
Miten maailmassa, minä en sitä nähnyt!! Tai siis näin, mutta en vaan tajunnut, että se on se etsimäni laukku. Olen tehnyt tällaisia laukkuja kaksi. Se toinen ei koskaan päässyt tänne vitriinin asti vaan on jäänyt laatikonpohjalle, koska en ollut siihen ollenkaan tyytyväinen huonolaatuisen pohjakankaan vuoksi. Nyt jotenkin koko ajan ajattelin, että tämä vitriinissä oleva on se hylätty versio. Ehkä siksi, että tämä ei seisonut ollenkaan niin ryhdikkäänä vitriinissä kuin nuo muut laukut. En tiedä, ehkä olen vaan puupää itse. Olen kuitenkin huojentunut, että se löytyi. Vaikka ei siis kateissa ollutkaan.
Tässä tämä parivaljakko nyt on. Ajattelin ommella tähän nyt peyotetekniikalla tuon olkahihnankin, ehkä se näytti senkin takia silmiini siltä hylätyltä versiolta, kun tuo olkahihna ei ole samanlainen kuin noissa muissa. Ehkä tämän episodin tarkoitus olikin näyttää minulle, että laukku tarvitsee toisen olkahihnan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien valvonta on otettu käyttöön. Blogin kirjoittajan on hyväksyttävä kaikki kommentit.