Philippa Gregoryn kirjat Valkoinen kuningatar ja Punainen kuningatar on nyt luettu. Kaksi kirjaa ja sama tarina kuvattu kahden eri ihmisen näkökulmasta.Vaikka tarina pohjaa todellisuuteen ja siinä on oikeita historiallisia henkilöitä, se on kuitenkin paljolti kirjailijan mielikuvitusta kuten hän itse loppusanoissa kertoo.
Lukukokemuksena ihan kiva. Käytän tätä nuorisotermiä, koska se sopii kyllä nyt tähän.

Pidän todella paljon historiallisista romaaneista ja olen myös lukenut niitä paljon. Nämä olivat varsin kevyttä luettavaa, ihan sujuvaa tekstiä, mutta ei varsinaisesti koukuttavaa. Tavallaan mielenkiintoista lukea sama tarina kahdelta eri kantilta, mutta toisaalta tylsä kun juoni oli ensimmäisen kirjan jälkeen selvillä. Minua häiritsi lisäksi se, että olen lukenut jonkun kirjan -jonka nimi oli muistaakseni Katariina, kirjailijaa en muista- joka kertoi vähän samanlaisen tarinan. Minua häiritsi koko ajan, että kertoiko se tästä samasta ajasta vai oliko se joku toinen aika kuitenkin. Nyt on pakko mennä kirjastoon ja lainata se uudestaan ja tarkistaa asia. Joka tapauksessa siitä aiemmin lukemastani kirjasta jäi parempi maku suuhun kuin näistä. Se tempaisi silloin mukaansa ja sitä oli pakko lukea yömyöhäiseen. Siinäkin oli Plantagenet kuningas ja hänen veljensä ja taisteluita kuten tässä, mutta voihan olla että Englannin historiassa näitä kruununtavottelijoita on riittänyt ja taisteluita käyty samaan tyyliin vuosisatoja. Tarkistan asian kuitenkin heti huomenna.

Jälkikirjoitus
En sitten malttanut odottaa huomiseen, vaan oli pakko selvittää tätä Katariina mysteeriä heti. Se kirja sijoittui 1300-luvulle ja kertoi Katherina Swynfortista, josta tuli John Gauntin rakastajatar ja lopulta vihitty vaimo. Siten liittyi näihin kirjoihin niin että Punainen kuningatar, Margaret Beaufort oli Katherinan ja John Gauntin pojan pojan tytär. Edward III ja Edward IV ovat olleet samantapaiset kuninkaat ja se ilmeisesti aiheutti tätä sekaannusta ajasta.