Luin joulunpyhinä Bernard Cornwellin kirjoja. Ennen joulua olin jo lainannut kirjastosta kirjat Viimeinen kuningaskunta ja Kalpea ratsastaja. Kirjat sijoittuvat 800-luvun lopun Englantiin -joka ei siis vielä silloin ollut nimeltään Englanti, vaan koostui neljästä kuningaskunnasta Northumbriasta, Wessexixtä, Merciasta ja Itä-Angliasta- ja kirjojen puitteet perustuvat historiallisiin tosiseikkoihin ja muutamaan historialliseen henkilöön. Kirjojen päähenkilö on kirjailijan mielikuvituksen tuotetta. Tuohon aikaan tanskalaiset viikingit ryöstelivät ja yrittivät valloittaa näitä kuningaskuntia ja pitkälti siinä onnistuivatkin.
Viimeinen kuningaskunta on sarjan ensimmäinen kirja. Ei se minusta niin kauhean hyvä ollut, mutta koska olin lainannut sen jatko-osankin, joka on Kalpea ratsastaja niin luin senkin. Siinä tarina jotenkin tempaisi mukaansa heti ensi lehdiltä ja sitten olinkin koukussa. Juuri ennen kuin kirjasto jäi joululomalle kävin hakemassa Pohjoisen valtiaat, Miekkojen laulun ja Palavan maan. Eilen illalla -tai oikeammin yöllä- sain Palavan maan loppuun luettua ja selvisi, että sillekin on vielä jatkoa. Pitää mennä siis taas kirjastoon.
Nämä ovat hyvin miehisiä kirjoja, onhan kirjailijakin mies. Kirjojen päähenkilö, Uthered on soturi sanan varsinaisessa merkityksessä ja kirjoissa on paljon taistelukuvauksia. Miekat viuhuvat, päitä lentää ja suolia pursuaa. Luulisi siis, että ei minulle sopivia kirjoja laisinkaan ja tunnustan, että ihan joka sanaa näistä taisteluista en ole lukenut. Silmäilin muutamat yksityiskohdat pikalukuna. Joka tapauksessa kirjoitustyyli ja tarina on niin mukaansa tempaavaa, että en meinannut malttaa kirjoja käsistäni laskea. Onneksi oli joulunpyhät ja hyvin aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien valvonta on otettu käyttöön. Blogin kirjoittajan on hyväksyttävä kaikki kommentit.