Minulla on hukassa pieni mustapäinen keittiöpuukko, muistikirja, akvarellisivellin ja kansallispuku. Tiedän niiden olevan jossain tässä talossa, mutta en vaan löydä niitä. Ovat kyllä varsin mystisesti kadonneet. Ensin huomasin sen keittiöpuukon kadonneen. Se on ihan paras kuorimapuukko ja hain sitä kyllä kaikista mahdollisista paikoista ja muutamasta mahdottomastakin. Ei vaan löytynyt ja lopulta mieheni osti minulle uuden, mutta se uusi ei ole ollenkaan niin hyvä kun se kateissa oleva.
Luin sellaista blogia kuin http://sukkulallajaneulalla.blogspot.fi/ ja siinä puhuttiin kansallispuvuista. Sitä lukiessa tuli mieleen oma kansallispukuni, joka on äitini peruja, joka puolestaan on perinyt sen omalta äidiltään. Puvun pusero oli jo minun nuoruudessani hiutunut niin ohueksi, ettei kestänyt enää käyttöä. Tätä edellämainittua blogia lukiessani tulin ajatelleeksi, että olisi hienoa tehdä siihen pukuun uusi pusero. Mutta sitä pukua ei löydy nyt mistään. Tarkistin lapsilta, että hekin muistavat minun sitä sovitelleen muutama vuosi sitten, joten kyllä se täällä on jossain.
Viime viikolla olisin tarvinnut muistikirjaani. Se on sellainen pieni kirja, jossa on Marimekon kankaalla päällystetyt kannet ja se on aina ollut tässä tietokoneen viereessä pöydällä. Ei ole enää. Sitä hakiessa olen tutkinut kaikki tämän huoneen laatikot ja hyllyt, muualtakin talosta olen hakenut. Ei vaan löydy sitäkään.
Pari päivää sitten huomasin kadottaneeni yhden akvarellisiveltimen. Yhtä tuloksetonta hakemista kuin muillakin kadoksissa olevilla tavaroilla. Viikko sitten sillä vielä maalailin, mutta nyt se on kadonnut kuin maan nielemänä.
Onko talossamme salaperäinen musta-aukko? Vai onko kotitonttu lähtenyt kansallispukujuhliin kuorimaan perunoita ja tekemään muistiinpanoja siveltimellä?
Vai onko minun ymmärrettävä, että minun pitäisi tehdä täällä oikein perusteellinen suursiivous, joka kattaa kaikkien komeroiden jokaisen nurkan tyhjennyksen sekä kaapistojen taustoiden puhdistuksen. Ihan sillä tavanomaisella perussiivouksella kun eivät ole löytyneet. Joko tyydyn siihen, että kai ne joskus jostain eteen tulevat tai sitten ryhdyn tyhjentämään komeron kerrallaan, todennäköisesti sitten sieltä viimeisestä nurkasta ne löytyvät.