Mietteitä käsityöyrittäjyydestä

Käsityöyrittäjänä joutuu aina joskus tilanteeseen, missä asiakas ensin katselee ja ihastelee tuotetta -siis sitä suomalaista käsityötä- sitten hän kysyy hintaa ja seuraava lause onkin jotain sen suuntaista, että tuollaisen samanlaisen saa paljon halvemmalla halpahallista. Siihen on oikeastaan ihan turha huomauttaa, että tämä on suomalaista designia, käsityötä, mikä tekee siitä uniikin, ja tällaista samanlaista ei todellakaan saa parilla eurolla halpahallista.
Joskus käsityöyrittäjyyteni alkuvuosin koitin näihin jotain kommentoida tai ainakin pahoitin mieleni. Jossain kohtaa opin, ettei minun kannata mennä paikkoihin, missä vieressä myydään aasiasta tuotuja halpistuotteita. Järkevintä on pitäytyä tapahtumissa, mitkä on tarkoitettu nimenomaan käsityöyrittäjille. Sekään ei kyllä aina auta, koska paikalla saattaa olla myös joku käsitöitä harrastava henkilö, joka on tullut myymään vuosien varrella tekemiään käsitöitä.
Tuttu tilanne ehkä monellekin käsitöitä harrastavalle, tulee tehtyä yhtä ja toista ja sitten nurkat ovat täynnä tumppuja, villasukkia, koruja, kortteja tms. Osa on annettu lahjaksi sukulaisille ja ystäville, osaa käyttää itse, mutta aina tekee mieli tehdä jotain uutta. Siispä herää ajatus lähteä myymään tätä kertynyttä käsityövuorta, niin on mielekkäämpää taas tehdä uusia. Eikä siinä mitään, sinänsä hyvä idea. Ongelma onkin siinä, että on joku, joka tekee näitä samanlajin käsitöitä yrittäjänä ja koittaa näin ansaita jokapäiväisen leipänsä. Tämä yrittäjä maksaa kaikesta myymästään 24% arvonlisäveroa, lisäksi hänen on maksettava työeläkemaksuja, vakuutuksia yms. Kaikki nämä lakisääteiset maksut hänen on huomioitava myymänsä tuotteen hinnassa ja sen lisäksi siitä olisi saatava jonkin näköinen palkka, millä sitä leipää sitten ostetaan ja joskus olisi hyvä saada vielä särvintä siihen leivän päälle. Sitten nämä kaksi kohtaavat toisensa myyntitapahtumassa, missä samantapaisesta tuotteesta toinen pyytää vain ehkä materiaalikulut ja toinen on hinnoitellut tuotteeseensa kaiken edellä mainitsemani. Kummalla käy kauppa? Harrastaja lähtee ostamaan uusia tarvikkeita onnellisena hienosta myynnistä ja yrittäjä lähtee kotiinsa miettimään millä maksaa seuraavan kuun laskut.
En usko, että tämä harrastaja tahallaan haluaa viedä leivän toisen suusta, vaan hän ei tule yksinkertaisesti ajatelleeksi asiaa yrittäjän näkökulmasta. Todennäköisesti hän ei edes tiedä kaikista näistä maksuista minkä pohjalta hinta muodostuu. Eikä mielestäni ole mitenkään väärin, että myös harrastajat myyvät kättensä töitä. Vääryys on siinä hinnottelussa, myös harrastajan pitäisi laskea itselleen palkka tehdystä työstä. Sitä myöten myös kasvaisi sen käsityön arvostus.
Tällaiset mietteet minulla heräsivät kun seurasin paria keskustelua asian tiimoilta. Voisin tästä jatkaa vielä pitempäänkin, mutta jääköön toiseen kertaan.

Jotta ei jäisi nyt synkkä mieli niin muistelen vielä tätä päivää. Kävin nimittäin jo kolmannen kerran tänä syksynä suolla poimimassa karpaloita. Hirveän hidasta hommaa -kuten myös käsitöiden tekeminen- mutta ehdottomasti vaivan arvoista. Saa raitista ilmaa, liikuntaa ja terveellisiä marjoja. Erityisesti reisilihaksille hyvää jumppaa; kyykkyyn, ylös, askel, askel, kyykkyyn, ylös....

Jälkikirjoituksenä lisään tähän linkin, missä käsitellään tarkemmin tätä otsikkoni aihetta.
http://susannantyohuone.blogspot.fi/2013/10/kasityon-hinnoittelu.html