Näen punaista

Punainen on sitten hankala väri. Ainakin helmiä tehdessä. Ensinnäkin näitä helmentekoon tarkoitettuja lasitankoja on punaisen eri sävyissä tarjolla lukuisia eri mahdollisuuksia. Kaikki näyttävät hyviltä kun niitä malleja tästä tietokoneen ruudulta katsoo, vaan kokemus on opettanut, että ei kannata suinpäin heti tilata jotain uutuutta, vaikka kuinka hyvältä näyttää ja värin nimikin olisi mansikka. Se tanko ei nimittäin välttämättä näytä enää yhtään siltä kuin kuvassa, perille saapuessaan.

Minulla on iso valikoima ruskeita laseja, johtuen siitä että olen tilannut useamman kerran tummanpunaista. Se vaan ei olekaan mitään punaista vaan selvästi ruskeaa. Ehkä hieman punaiseen taittuvaa ruskeaa, mutta ei missään nimessä sitä, miksi minä punaisen miellän. Asia ei varmaan harmittaisi, jos sattuisin pitämään ruskeasta, mutta kun se on niitä värejä, joita en juurikaan käytä. Ainakaan nämä kyseiset sävyt eivät mitenkään iske. Voi tietysti osittain johtua siitäkin, että ovat tuottaneet pettymyksen heti paketista avattaessa, kun olen niistä sitä punaista odottanut.

Toinen hankaluus punaisessa ilmenee heti kun sitä alkaa käyttää, eli se kuumenee. Punaiset kukat mustalla pohjalla ovat sellainen haave. Olen joskus tehnytkin ja ainakin kerran oikein hyvin mielestäni onnistunutkin. Se on tosi pieni onnistumisprosentti siihen nähden kuinka monta kertaa olen niitä yrittänyt tehdä. Siinä käy nimittäin niin, että ollessaan kuumaa se musta on punaista ja samoin on se punainen. Siinä saa sitten arvuutella, että missä se kuvio on menossa ja tehdä kaikenlaisia temppuja, jotta pystyisi näkemään, tai edes päättelemään missä mennään. Ja kaiken huipuksi sitten tulee käyttäneeksi jotain sellaista punaista, joka ei enää jäähdyttyään olekaan sitä samaa sävyä kuin, miltä se siinä kylmänä tankona ollessaan näytti.

Sitten on vielä nuo suojalasit, joiden tarkoitus on taittaa siinä liekissä paljaalla silmällä näkyvä keltainen pois. Kun liekkiä katsoo suojalasien läpi, niin se on kokonaan sininen ja kuuma helmi näkyy selvästi. Mutta myös kaikki kylmät tangot siinä työpöydällä muuttavat hieman väriään, erityisesti ne punaiset. Sitä ottaa helposti oranssin, vaikka luulee ottavansa punaisen. Tässä kohtaa pieni siivooja sisälläni toteaa, että kannattaisi pitää työpöytä siistinä ja käsillä aina vain ne lasit, joita aikoo käyttää. Se on tietysti tavoite, mutta käytännössä siihen pöydälle kertyy niitä lasitankoja ja stringejä miten sattuu.

Sekin on harmittavaa, että sitä ei tiedä kuinka se helmi on onnistunut, ennen kuin sen seuraavana päivänä uunista ottaa jäähtyneenä. Sitten siellä on yksi hyvä, mutta sitä ei olekaan tullut pistäneeksi minnekkään ylös, mitä tankoja on juuri sitä helmeä tehdessään käyttänyt. Sitä aina luulee muistavansa ja mahdollisesti laittaa itselleen jonkin viitteen, mutta seuravana päivänä kyseinen viite on ihan hepreaa.

Punainen ongelma jatkuu vielä kun saa sen yhden kauniin tehtyä ja sitten haluaa ikuistaa sen itseään varten valokuvaan, ennen kuin lähettää sen maailmalle. Eihän se kamera silloin suostu sitä mitenkään oikeassa sävyssä tallentamaan. Sellaista valaistusta ei vaan löydy, missä se sävy olisi oikein ja kun koitan käyttää jotain kuvankäsittelyä, niin sitten muuttuvat kaikki muutkin sävyt ja kuvasta tulee aivan kummallinen.
Erityisen hassua tässä nyt on se, että etsiessäni kuva-arkistostani niitä onnistuneita punaisia, löysin näinkin monta. Ehkä se johtuu, siitä että joulu on tulossa, sillä vielä eilen tämä viimeisinkin kuva, jossa on toissapäivänä tekemäni pienet korvis helmet, näytti ihan vääränlaiselta. Jouluntaikaa tai sitten iltahämy antaa nyt uudet sävyt punaisille.

Instagramia ja reippailua

Marraskuun kelit jatkuvat vaan, vaikka ollaan jo joulukuun puolella. Viimeaikaisia huonoja yöuniani syytän hapen puutteesta. Tämä märkyys-kylmyys-pimeys yhdistelmä haittaa melkoisesti ulkoilua. Tänään kuitenkin päätin korjata tilanteen heti aamiaisen jälkeen ja lähdin maastoon. Samalla päätin vähän testailla uutta älypuhelintani ja instagramia. 

Puhelimen ostin viime viikolla ja se on Samsung galaxy express 2 . Tämä oli se halvempi versio ja otin sen koska arvelin sen riittävän hyvinkin ensimmäiseksi älypuhelimekseni. Älypuhelimenkin ostin vain sen vuoksi, että Izetlen kortinlukijan sai ilmaiseksi viime kuussa ja päätin tarttua siihen tilaisuuteen. Toinen minua kiinnostava seikka älypuhelimessa on Instagram. Sen latasin puhelimeeni eilen ja otin pari testikuvaa. Nyt päätin kokeilla sitä käytännössä. 
Pellonlaidassa kirjauduin sisään Instagramiin ja se sujui varsin näppärästi. Sitten otin tuon ensimmäisen kuvan ja senkin lataaminen ja kuvatekstin kirjoittaminen sujui tosi kätevästi. Sitten puhelin taskuun ja jatkoin matkaani metsän uumeniin. Metsässä oli varsin hämärää. Johtui pilvisestä ja sateentuhjuisesta kelistä, sekä siitä että olin liikkeellä jo ennen puoltapäivää.

Keli ei kyllä haitannut muuten ollenkaan, minä olin asianmukaisesti pukeutunut ja metsä on niin energisoiva ympäristö, että sinne kyllä pitäisi mennä päivittäin keleistä huolimatta. Nytkin sain ihan konkreettisen palkinnon vaelluksestani. Löysin suppiksia. Niitä oli kyllä paljon enemmän kuin nuo kuvassa näkyvät, mitkä poimin, mutta koska minulla ei ollut mitään mihin olisin niitä kerännyt, en voinut ottaa muuta kuin mitä taskuihin mahtui.

Kaksi tuntia siellä kiertelin ja kuljin läpi hakkuuaukon, mäntykankaalla, metsätiellä ja tällaisessa korpimetsässäkin. Tästä viimeisestä kuvasta näkyy hyvin kuinka hämärää siellä paikoitellen oli.
Instagram osoittautui oikein näppäräksi, vaikka unohdin laittaa niitä hastageja sinne kuvateksteihin. Muutenkin aloin päästä jyvälle näistä älypuhelimen hienouksista. Sehän on itseasiassa varsin kätevä laite.

Käsityökorttelin jouluviikonloppu osa 4

Kuinkas ollakkaan, sitä on päässyt sunnuntai vierähtämään iltaan, enkä ole tänne blogiin huomannut mitään laittaa, vaikka lupasin pitää tämänkin ajantasalla jouluviikonlopusta. On ollut muuta mielessä kuin markkinointi, sitähän se. Tiedoksi nyt sitten, että laitoin tänään jossain kohtaa verkkokauppaan kaikki kukkahelmet alennukseen ja alennukset saavat olla voimassa sitten huomiseen asti.

Siellä minun verkkokaupassani on nyt tosi ale, kun kaikki pöllöt ja kukat ovat lähes puoleen hintaan ja vielä postimaksuttomuus päälle. Olen oikein onnellinen, että sinne on myös tilauksia tullut. Koko syksyn se onkin ollut varsin hiljainen, voisi melkein sanoa että kuollut. En kuitenkaan sitä kuopannut, vaikka sekin tässä on mielessä käynyt.

Hiljaisuudesta on kyllä syyttäminen ihan itseänikin, eikä vaan huonoa taloustilannetta. Olenko markkinoinut tätä kauppaa mitenkään, olenko ylipäätään huomannut missään mainita, että minulla sellainen edes on olemassa? Olenko laittanut sinne mitään houkuttimia, kuten alennuksia tai muuta mukavaa? Onko siellä ylipäätään ollut juurikaan mitään ostettavaa? Hirveän noloa, mutta koko kauppahan on ollut ihan rempallaan. Perustaessani sen laitoin sinne tosi rikkonaisen ja pienen valikoiman, enkä ole sitä lainkaan petrannut. Katson siis peiliin, pyydän anteeksi asiakkailtani ja parannan tapani. Nyt kun sen olen tässä julkisesti sanonut, niin en voi tästä enää lipsua.

Ja kauniiksi lopuksi pistän vielä kerran linkin, mistä pääsee suoraan putiikkiin Piaeliina "klik". 

Käsityökorttelin jouluviikonloppu osa 3

6.12. Suomen Itsenäisyyspäivä. Sumuisena, sateisena ja koleana valkeni tämä itsenäisyyspäivä, mutta tärkeintä onkin tämän päivän merkitys, eikä sen säätila. Nautitaan tänään siitä mitä meillä on. Vaikka onkin lama ja monella yrityksellä menee huonosti, on työttömyyttä ja köyhyyttä, niin huonomminkin ne asiat ovat joskus olleet ja voisivat olla nytkin. Keskitytään siihen, mikä on hyvin ja mihin kaikkeen on tänä päivänä kuitenkin mahdollisuus. Se mihin keskittyy, se kasvaa!

Meillä kaikilla on loistava mahdollisuus juurikin näin joulun alla kohentaa tätä Suomen taloutta. Vaikka monilla on talous tiukilla, niin silti kuitenkin halutaan antaa edes yksi joululahja jollekin elämän tärkeälle kanssakulkijalle. Miksi emme antaisi jotain, mikä on taatusti täällä Suomessa valmistettua ja minkä ostamisen jälkeen ne eurot jäävät tänne, eivätkä valu muille maille vierahille? Kun kaikki kannamme kortemme kekoon ja keskitämme ostoksemme oikeasti kotimaisiin tuotteisiin, niin silloin se raha kiertää täällä, verot jäävät tänne ja kaikki hyödymme. 

Tätä kaikkea ajamme takaa myös tällä Käsityökorttelin jouluviikonlopulla. Sieltä löytyy niitä taatusti suomalaisia tuotteita. Minä pistin eilen ne pöllöt supertarjoukseen koko viikonlopuksi, niitä on siellä vielä useita, vaikka joku sieltä on jo menossa uuteen kotiin jouluksi. Postikuluttomuus on voimassa myös koko viikonlopun ja tänään pistän yhdet kukkahelmet supertarjouksella myyntiin. Ne löytyvät täältä *klik*  

Käsityökortelin jouluviikonloppu osa 2

Näin se on käynnissä. Ja kuinka ollakkaan, en saa sitten millään kuvia niistä pöllöistä, joita yritän tässä epätoivon vimmalla lisätä tuonne verkkokauppaan. Olen onnistunut saamaan kauppaan ainoastaan yhden uuden kuvan. Murphyn-laki toimii. On se hyvä, että joku toimii! Ja kyllä siellä kaupassa on monta muutakin pöllöä ja kaikki siis tarjouksessa.

Siinä ne pöllöt istuvat oksalla, yksi on jo lentoon lähdössä. Nämä kaikki olisi tarkoitus saada sinne verkkokauppaankin, mutta sain ainoastaan tuon sinivihreän, joka on jäänyt lähes täysin kuvan ulkopuolelle. Ehkäpä nuo neljä muuta eivät halua lähteä täältä luotani minnekkään.

Nämä pöllöt ovat noin kaksi senttiä korkeita ja niissä on noin kahden millin reikä korupiikkiä tai nauhaa varten ja hinta verkkokaupassa viisi euroa eikä postikuluja. Kovin edullisesti nyt siis on mahdollisuus itselleen käsityönä valmistettu, vain yksi laatuaan pöllö, lunastaa. Tämä tarjous on siis voimassa vain tämän viikonlopun ja pidätän itselläni oikeuden lopettaa tarjouksen jo aiemmin kuin sunnuntaina, mikäli tämän kaltainen leväperäisyys alkaa minua liiaksi kaduttaa.

Verkkokauppaan pääsee tästä *klik*

Käsityökorttelin jouluviikonloppu osa 1

Tänään se sitten alkaa klo 18.00, Käsityökorttelin jouluviikonloppu facebookissa. Mukana on kuutisenkymmentä yritystä, jotka kaikki päivittävät tarjouksia, yllätyksiä, poistomyyntejä ja alennuksia koko viikonlopun. Sivustolta löytyy myös ilmaisia ohjeita, tehtäviä ja arpajaisia. Minä kerron kaikki omani sitten myös täällä blogissa, jotta nekin, jotka eivät ole facebookissa voivat osallistua. Pahoin myös pelkään, että nämä facebookin mainostamisrajoitukset tekevät sen, että kaikki tykkääjät siellä facebookissakaan, eivät tätä sivustoa löydä.

Olen nyt hieman ottanut varaslähtöä ja muuttanut verkkokaupan postikuluttomaksi, eli sieltä viikonlopun aikana tehdyistä ostoksista maksan postikulut minä. Olen myös laittanut kaikki pöllöhelmet alennukseen ja ne maksavat nyt viisi euroa, tämä tarjous on voimassa koko viikonlopun. Koska nyt aloitin tämän pöllöillen, niin jatkan vielä laittamalla tämän illan aikana sinne lisää pöllöjä myyntiin.

Verkkokauppaan löytyy linkki tuosta oikealla ylhäällä olevasta ruudusta, missä lukee otsikko; Ostoksille, Piaeliina Bellapuodissa. Hiiri siihen ja *klik* (Laitoin nyt sen linkin vielä tuohon *klik* sanankin taakse )
Jos jotain erityistä haluatte, niin nyt voi esittää toiveita vaikka tänne blogiin kommentteihin tuohon alapuolelle. Kommentit eivät tule automaattisesti näkyviin, sillä minä näen ne ensin ja jos ette halua niitä julki, niin kommentin loppuun voi laittaa minulle viestin etten julkaise.
Mukavaa viikonloppua teille, palaan näissä merkeissä vielä tänne blogiinkin!

Kiireitä ennen joulua

Tässä on nyt kulunut muutama päivä sujuvasti Tampereelle Tallipihalla myyntihommissa. Täytyy myöntää, että kivaa on ollut. Paikka on varsin hurmaava, muut myyjät erittäin mukavaa seuraa ja asiakkaitakin on riittänyt ja monta mukavaa juttuhetkeä heidän kanssaan ostosten lomassa vietetty. Tämä minun työni kun on useimmiten varsin yksinäistä puuhaa, niin tällainen myyntityö tuo siihen erittäin virkistävää vaihtelua ja sitten saa aina myös suoraa palautetta ja pääsen kertomaan lampputekniikasta, mikä suurimmalle osalle on yhä mysteeri.

Tiesin kyllä, että Tallipihalla on eläimiä ja oma myyntipaikkani tallissa, mutta oli silti yllätys, että nämä lampaat siellä ihan oikeasti oman myyntipaikkani vieressä asiakkaita viihdyttivät kokopäiväisesti. Ensimmäinen reaktioni oli, että nyt pitää sitten kuunnellä määkinää koko päivä, vaan olinkin väärässä. Nämä lampaat olivat erittäin hiljaisia ja touhuilivat omiaan karsinassa. Lampaiden nimet olivat Onneli, Anneli ja pässipoika Paavo. Mukavia kavereita.

Tänään minulla on kotipäivä ja Tallipihalla pöytäni takana tuuraa Ateljee Argenton Marjo. Hänen myyntipisteensä on siinä vieressä. Huomenna paikalla olen taas minä ja se onkin sitten viimeinen myyntipäiväni Tallipihalla, mutta ehkäpä otetaan ensi vuonna taas uudestaan.

Joulumyyntini ei kuitenkaan tähän lopu, vaan siirtyy ensi viikonlopuksi tänne netin ihmeelliseen maailmaan. Käsityökortteli järjestää tulevana viikonloppuna joululahjavalvojaiset Facebookissa. (Tässä linkki *klik* Kortteliblogiin, missä asiasta tarkemmin.) Useampi meistä kuitenkin päivittää myyntinsä myös blogeissa, kuten minäkin ajattelin tehdä, joten nekin, jotka eivät ole facebookissa, voivat osallistua. Samat, mitä laitan facebookiin, laitan myös tänne blogiin. Perjantaina päivitän tänne sitten ensimmäiset ohjeet ja linkit.
Nyt pitää siirtyä keittiön puolelle, ja keskittyä tämä loppupäivä perheelle.