Kermakaramellejä

Jos meillä on jotkut juhlat ja pitäisi tehdä kakku, niin perhe pyytää kuorossa, että tee kinuskikakku. Äärimmäisen harvoin kuitenkaan teen. Tämä siksi, että minusta on ollut niin vaikeaa saada se kinuski siihen päälle sopivaa. Joko siitä tulee niin kovaa, että kakusta on ongelmallista leikata palaakaan, tai sitten se on niin löysää ettei se pysy siinä päällä. Olen koittanut monella eri ohjeella, mutta tulos on aina ollut epävarma.

Nyt kävi kuitenkin niin, että meille jäi rippijuhlien jäljiltä käyttämätöntä vispikermaa enemmän kuin yksi purkki. (Rippijuhlissa tarjottiin Britatorttua ja juustokakkuja, ei kinuskikakkua.) Koska taaskin tyrmäsin kinuskikakun, ehdotti tyttäreni että tekisin kermakaramellejä. Kaivoin taas yhden ohjeen esille, laitoin aineet kattilaan ja kiehautin seoksen. 

Tadaa! niistä tuli ihan hirvittävän hyviä ja koostumus oli juuri oikea. Niinhän siinä kävi, että ne hävisivät päivässä. Kermaa oli edelleen, joten ei kun toinen erä. Kolmatta en viitsinyt itse tehdä, joten päätin opettaa tekotavan tyttärelle. Siitä erästä kuitenkin tuli erilainen, vaikka aineet olivat täsmälleen samat. Silloin hoksasin, että juju olikin siinä keittämisessä! Jos minulla olisi sellainen lämpömittari, millä seoksen kuumuus mitataan ja olisin sitä vielä käyttänyt, niin lopputulos olisi varmaan aina ollut halutunlainen.

Ohje on helppo. Kaikki aineet vaan paksupohjaiseen kattilaan ja sekoitetaan kuumentamisen alussa kunnolla, jotta seoksesta ei erotu mitään aineosia, vaan se on tasaisen värinen.

2,5dl kermaa

2,5dl sokeria

1,25dl siirappia

125g voita

Hirveä kaloripommi! Tiedän, mutta eihän näitä tarvitse tehdä kuin kerran kesässä, vaikka meillä nyt tehtiinkin urakalla. Takaisin ohjeeseen: tämä seos saa kiehua puolituntia. Sitä voi pari kertaa hieman sekoittaa kiehumisen aikana. Sen pitää siis kiehua melko reippaasti, ei sellaista kevyttä poreilua, vaan poreillä selvästi. Minulla oli levy kuutosella, eli se maksimi teho, siihen asti kunnes se kiehuminen alkoi, sitten laskin lämpötilan neloselle, tarkkailin ettei pinta nouse kattilassa ja seos ala kuohumaan, kun kiehuminen jatkui tasaisesti, jätin kattilan liedelle, pistin munakellon hälyttämään vartin päästä. Silloin seos oli jo hieman sakeentunut, mutta karkkeja varten selvästi liian liemevää. Tässä kohtaa se todennäköisesti olisi ollut sopivaa kakun päälle.

Vartti vielä ja taas paluu kattilan äärelle. Nyt kun sitä sekoitti, huomasi kuinka koostumus oli selvästi sakeampaa ja värikin oli hieman tummempi kuin aluksi. Sekoitin oikein kunnolla ja sitten otin lusikalla langanohuen nauhan seosta lautaselle. Se jäähtyi melkein heti ja nauha oli kovettunut, ei kivikovaksi vaan sellaiseksi, ehkä sähköjohdon jäykäksi. Kattila pois liedeltä ja sekoittelin, jotta kiehuminen lakkasi nopeamin ja lopuksi kaadoin koko kattilallisen uuninlevylle, leivinpaperin päälle. Tässä se sitten aika nopeasti jähmettyi ja hetken kuluttua veitsellä siivutin koko levyn ja tein tällaisia kuutioita. Liian kauan ei saa odottaa, tai muuten levy kovettuu niin kovaksi, että siitä on hankala saada paloja leikattua. Saksilla siitä pystyi myös kätevästi leikkaamaan paloja.

Nämä palat voi vaikka kääriä leivinpaperin palasiin, pistää karkit purkkiin ja antaa jollekin herkkusuulle lahjaksi. Jos niitä nyt jää, meillä se purkki tyhjeni salaperäisesti ennen kuin ehti ulos talosta, tai edes että ehdin siitä kuvaa ottamaan.