Perjantai ja kolmastoista, tunnetusti paha yhdistelmä monen mielestä. Kolmetoista on kuulemma epäonnen luku ja sitä en sitten tiedä mitä se perjantai siihen epäonneen liittyy. Minä en kuitenkaan ole koskaan osannut pitää sitä mitenkään epäonnen lukuna. Sain nimittäin jo joskus lapsena sellaisen hopeisen ranneketjun, mihin oli liitetty sellaisia pieniä roikkuvia onnenamuletteja ja yksi näistä oli sellainen, jossa oli yhdistettynä apila ja luku kolmetoista. Näin siitä tuli minulle enemmänkin onnenluku. Onnea se minulle sittemmin toikin kun vanhin lapseni syntyi juuri kolmastoista päivä.
Jos tästä maagisesta perjantaista nyt sitten selviää, niin lauantaina voikin sitten ottaa ilon irti ystävän kanssa. Mikä onnenpotku, että heti perään on ystävänpäivä! Ystävyys on arvokas asia ja minusta jokainen päivä on ystävänpäivä. Monen mielestä tämä almanakkaan ilmestynyt päivä on vaan amerikkalaista hapatusta ja täynnä kaupallisuutta. Tottahan se on, että kauppa käyttää tätä hyväkseen, mutta oikeastihan se on omasta asenteesta kiinni, kuinka siihen suhtautuu.
Aina on mukava kun joku muistaa, niin mitä pahaa siinä on jos ostaa ystävälle suklaarasian ystävänpäivänä, jos sen ostaisi ilman markkinoitua ystävänpäivää, niin silloinko se olisi sopivampaa? Oikea ystävyys ei tarvitse lahjontaa, mutta kyllä se mieltä lämmittää itsekullakin kun joku kertoo sen välittämisensä vaikkapa kortilla. Suklaarasiaakin on kivampi syödä sen ystävän kanssa ja sitten mennä yhdessä lenkille sulattelemaan sitä suklaata.
Minä olen tänä ystävänpäivänä Tampereella, Pyynikin palloiluhallissa, missä on ystävänpäivä myyjäiset ja korisottelu. Sinne voi siis tulla ystävän kanssa katsomaan muotinäytöstä, korisottelua, kahville ja ostoksille. Ei yhtään hassumpi tapa viettää päivää ystävän kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien valvonta on otettu käyttöön. Blogin kirjoittajan on hyväksyttävä kaikki kommentit.