Kävin mansikkamaalla. En siis omalla, vaan Ritvan mansikkamaalla. Sieltä olen mansikat poiminut jo vuosia ja käyn aina useamman kerran kesässä. Tänä kesänä olen käynyt vasta kolme kertaa koska työt ovat hieman haitanneet harrastusta. Onneksi Ritvan mansikkasato kestää pitkään. Kylmän alkukesän vuoksi mansikat kypsyivät tänä kesänä myöhemmin kuin yleensä. Ensimmäisellä kerralla käydessäni heinäkuun alussa siellä kasvoi Polkaa ja sitä oli runsaasti, niin että ämpärillisen poimi todella nopsaan. Pelloilla oli silloin aika vilske ja pihassa oli parkissa auto jos toinenkin.
Nyt oli pilvinen ilma ja jostain kaukaa kuului välillä ukkosenkin jyly. Pelloilla ei ollut muita kun minä ja tyttäreni. Tai oli siellä sokerihumalassa tokkuroivia ampiaisia ja mehiläisiä. Minua ne eivät haitanneet, mutta tyttären hermoille ne kävivät.
Mansikoita oli ihan mukavasti, tosin joukossa oli hieman niitä mehiläisten syömiä, mutta kun itse poimii, niin siinä voi hyvin myös itse päättää mitä sinne ämpäriinsä laittaa, huonot saa heittää käytävälle. Tämä nyt marjoja tuottava lajike on Sonata. Ihana, makea mansikka.
Useimmat taitavat poimia mansikkansa silloin heinäkuun alussa, vaikka kannattaisi kyllä jättää tilaa näille elokuun mansikoillekin. En tiedä johtuuko se lajikkeesta, vai siitä että elokuussa on usein niitä aurinkoisia päiviä, jotka tuovat makeutta marjoihin, mutta nämä loppukesän mansikat ovat makeampia kuin alkukesän mansikat.
Kotiin kun tulimme niin leivoin heti Brita-tortun. Kyllä tätä herkkua kerran kesässä täytyy saada. Nyt kahvia keittämään ja herkuttelemaan.
Laitan tähän loppuun linkin yhteen Britatottu ohjeeseen, joka on aika samanlainen kuin mitä itse tein. Resepti "klik"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien valvonta on otettu käyttöön. Blogin kirjoittajan on hyväksyttävä kaikki kommentit.