Kasvihuonekatsaus

Jos en olisi tänä keväänä saanut sitä kasvihuonetta, niin olisin varmaankin itkeä tirauttanut muutamat kyyneleet kasvimaani reunalla. Kasvimaalla on kyllä ankean näköistä. Maissin taimet ovat tuskin kasvaneet lainkaan ja niiden värikin on kummallisen hailea, kaikki avomaankurkut ovat kuolleet, tai yhdessä vielä hieman henki pihisee, mutta ei se kyllä mitään tule tuottamaan. Porkkanat ovat noin sentin korkuisia ja niitäkin on harvakseen. Tilli on myös hengissä, mutta varsin avutonta samoin kuin salaatti.Yksi sipulipenkki, missä on vaaleita sipuleita -en tiedä nimeä, kun se oli sellainen satsi minkä mieheni jostain toi- on myös aivan kuukahtanut. Ainoastaan punasipuli voi hyvin.
Kasvihuoneeni kuitenkin palauttaa hymyn kasvoille. Olen siitä kyllä niin onnellinen, varsinkin nyt kun kesä on alkanut niin kylmissä merkeissä. Kurkistetaanpa kasvihuoneen ovesta sisään.

Kyllä siellä on kasvua tapahtunut ja huomatkaapa tuohon oikealle on tullut uusi, harmaa istutusastia. Siinä kasvaa nyt kolme maissintainta. Pari viikkoa sitten kasvihuoneessa näytti tältä.

Arbuusi on nyt tehnyt kolme kukkaa ja siinä on vielä lisää nuppuja. Nyt kaikki peukut pystyyn, että edes joku niistä kasvaisi hedelmäksi. On todella jännittävä nähdä, mitä tästä tulee. Kukat ovat pienet, ehkä 2-3 senttiä halkaisijaltaan.

Kesäkurpitsan kukat sen sijaan ovat suuret ja siinä on jo kaksi pientä kurpitsan alkuakin. Nämä kukat laitoin tänään salaatin sekaan.

Tämän paprikan ostin taimena keväällä ja siinä on jo pari isoa paprikaa kypsymässä. Viime syksynä sain ison paprikasadon suippopaprikasta, jonka olin itse siemenestä kasvattanut edellisvuonna, mutta se kuoli talvella. Tänä keväänä istutin uudet taimet siemenestä, mutta ne eivät ole vielä edes kukkineet.

Eilen iltapäiväkahvin kanssa oli jätskiä ja mansikoita. Muutama mansikka oli kypsynyt. Kyllä olivat hyviä. Salaattia siellä minulla myös kasvaa ja sitäkin olen jo kerännyt, mutta muuten satoa saa kyllä vielä odotella. Viime vuonna sain ensimmäisen kurkun kesäkuun lopussa, mutta silloin olin laittanut kyllä taimet kasvamaan aikaisemmin kuin tänä vuonna.
Ai niin, tänään syötiin muuten ensimmäisen kerran omasta maasta nostettuja uusiaperunoita. Uuttaperunaa, voita ja sinappisilliä! Kesäherkkua!

Kesäteatterissa

Aika harvoin on tullut käytyä kesäteatterissa. Tämäkään kesä ei ole keleillään siihen houkuttanut, mutta minä pääsin katsomaan ennakkonäytöksen Rönnin kesäteatteriin. Mainoksessa lukee: "Sirkku Peltolan menestyskomedia Suomen Hevonen". Ei ole kuvia tässä postauksessa kun siellä kiellettiin kuvaamasta.
Minusta se oli ennemminkin tragikomedia. Tapahtuu maaseudulla nykyajassa. Samassa talossa asuvat vanhaemäntä, hänen keski-ikäinen tyttärensä, tyttären entinen aviomies ja  heidän murkkuikäinen tyttärensä. Välillä paikalla piipahtaa pariskunnan aikuinen poika kaverinsa kanssa ja miehen uusi naisystävä, sekä tyttären kaveri. Tällä kokoonpanolla saadaan kyllä hauskaa sanailua aikaiseksi, mutta täällä toimii myös murffinlaki, eli jos joku voi mennä pieleen, niin se menee.
Itse pidin eniten siitä vanhanemännän suorituksesta. Siinä oli sellaista sujuvaan näyttelijätyötä ja roolikin oli hauskan sarkastinen. Murkkutytön rooli ei ollut ihan niin sujuvasti näytelty, mutta hänelle oli kyllä kirjoitettu varsin osuvia repliikkejä. Ihan katsottava näytelmä se oli ja varmaan paranee kesän mittaan. Olihan tämä ennakkonäytös, joten pieniä kömmähdyksiä sattui, mutta ne varmasti hioutuvat pian pois. Hiukan tiivistetympi tämä olisi saanut minusta olla, niin olisin tykännyt enemmän.
Teatterissa jaettiin istuinaluset sisään mennessä, joten pylly ei palellut. Teatterissa on ihan perinteiset puupenkit ja nouseva katsomo, eikä sitä ole katettu. Autotie on aika lähellä ja välillä ohi ajavat autot hieman häiritsivät. Keli suosi sikäli, että ei satanut, ja kylmää vasten olin varustautunut pukeutumalla lämpimästi ja kassissa oli vielä villainen huopa varmuuden vuoksi. Sekin hyöty tästä kylmästä kesästä on, että hyttysistä ei ole harmia, täällä niitä nimittäin olisi voinut olla, koska teatteri sijaitsi järven rannalla.
Tästä linkistä pääset katsomaan tarkempia tietoja.
Niin, ja mainittakoon, että en suosittele "heppatytöille" näytelmän nimestä huolimatta.

Maaseutumatkailua

Eilen kävin Orivedellä. Oriveden keskustan läpi ajettiin bussilla, ja yleissilmäys bussinikkunasta näyttii hyvin siistiltä ja huolitellulta, muuten ihan tavalliselta Suomalaiselta pikkukaupungilta. Kirkko pisti silmään, se oli hauskannäköinen, pieni keltainen puukirkko. Varsinaisesti olimme menossa Eräjärvelle Eerolaan päivälliselle.

Perillä meitä odotti vanhan maalaistalon  varsin idyllinen pihapiiri. Meitä oli matkassa neljä bussinlastillista, joten tilaa piti löytyä noin kahdellesadalle ruokailijalle. Aika moinen setti ruokittavaksi, kysyy organisaatiokykyä, että saa homman sujumaan kitkattomasti. Bussi parkkeerasi vanhan suulin kupeeseen ja hetken pihalla odottelimme, että kaikki ehtivät saapua paikalle. Siinä kurkistelimme suulin ovista sisään ja näimme mahtavan, herkkuja notkuvan, kauniisti katetun ruokapöydän odottavan meitä. Onneksi olin siinä ensimmäisessä bussissa ja näin pääsin myös ensimmäisenä keräämään lautaselleni pöydän antimia.
Tarjolla oli runsaasti erilaisia salaatteja, graavilohta, keitettyjä vihanneksia, kananrintaa herkullisessa kastikkeessa ja herkullista mustaherukkahyytelöä. Tietysti leivät ja juomat. En jäänyt siihen suulin puolelle syömään, koska arvelin siinä tulevan kylmä, joten siirryin salin puolelle. En huomannut kysyä, mutta luulen sen olleen entinen navettarakennus. Salin muoto ja ikkunat viittasivat siihen suuntaan. Pöydät täyttyivät nopeasti ruokailijoista ja iloinen puheensorina täytti salin. Ruoka oli todella hyvää. Pidin erityisesti siitä salaatista, missä oli perunaveneitä, kana oli mureaa, ei lainkaan kuivaa ja kastike, sekä se ihana herukkahyytelö kruunasivat sen. Satsasin vielä toisenkin kierroksen. Salissa oli lämmin ja mukava aterioida, mutta tällä ilmalla ne, jotka olivat jääneet suulin puolelle varmaan tarvitsivat villaista ylleen.
Ruuan jälkeen saimme vielä kahvit ja mokkatorttuja. Kahvi oli todella hyvää, siitä annan ihan ylimääräiset plussat. Mieheni oli myös erityisen tyytyväinen siihen kahviin laitettavaan maitoon. Minä juon kahvini mustana, mutta mieheni haluaa sen mieluiten paksun raakamaidon kera. Hän kävi hakemassa toisenkin kupillisen. En tiedä, mitä maitoa kannussa oli, mutta ainakaan se ei ollut mitään laihaa litkua. Tai sitten mieheni ihastui viehättävään neitokaiseen, joka meille sujuvasti kahvia kuppeihin kaatoi.

Minusta oli mukava, että paikka henki sellaista vanhaa, ehkä hieman slaavilaista maalaishenkeä myös yksityiskohdillaan. Henkilökunnan vaatetuskin oli ympäristöön sointuvaa ja sinne tänne oli kauniisti aseteltu kaikenlaisia vanhoja esineitä. Tämä olisi loistava paikka viettää esimerkiksi kunnon häitä.
Tarkistin myös vessan ja sekin oli hyvin siisti, moderni, mutta henki silti vanha tunnelmaa. Jos ilma olisi ollut suotuisampi, niin ulkonakin olisi ollut mukava ruokailla. Puiden katveeseen oli sijoitettu myös muutama pöytä.

Harmittelen, että kamera oli jäänyt kotiin, joten kuvia ei nyt ole paljon jaettavaksi. Kännykällä muutaman kuvan nappasin, mutta siitäkin oli akku varsin lopussa joten en sitä paljon käyttänyt. Löysin netistä tällaisen linkin, mistä saa hieman yleiskuvaa paikasta.

Eilen oli ihana päivä. Ensinnäkin nukuin todella pitkään. Monen lyhyeksi jääneen yön jälkeen se teki todella hyvää. Sitten sain erittäin mieluisan, vaikkakin harvinaisen vieraan heti aamupäivästä ja hän viipyikin sitten pitkälle iltaan. Päivä kului kuin siivillä. Siitä oli vierähtänyt kolme vuotta kun viimeksi näimme, mutta sillä ei ollut mitään merkitystä. Se on jännä juttu, kuinka toisten ihmisten kanssa on niin samalla aaltopituudella ja sillä ei ole mitään merkitystä ystävyyden kannalta, näkeekö päivittäin, kerran vuodessa vai vielä harvemmin. Erästä ystäväni, jonka olen tuntenut lapsuudesta asti en ole nähnyt vuosikausiin, luultavasti edellisestä tapaamisestamme on kulunut jo viisitoista vuotta, mutta me soittelemme suunnilleen kerran viikossa. Minulla oli pitkään Soneran euron sunnuntai puhelimessa ja silloin soitin hänelle aina sunnuntaipuhelun ja puhuimme aina pitkään. Nykyään juttu on kääntynyt toisinpäin ja hän soittaa minulle sunnuntaisin. Joskus harvoin puhelu jää väliin, mutta sitten soitetaan pikapuhelu viikolla tai vaihdetaan kuulumiset facessa. Oikeastaan minulla on enemmän näitä ystäviä, joita tapaan harvoin kuin niitä joita näen useammin. Pääasia, että on ystäviä, nimenomaan näitä oikeita ystäviä!

Tuttavapiirini on viimeisen vuoden aikana laajentunut kun olen liittynyt Suomen käsityöyrittäjiin. Sieltä olen löytänyt paljon hengenheimolaisia ja saanut vertaistukea tähän joskus hieman yksinäiseen yrittäjyyteeni. Tämä hurmaava joukko tarmokkaita naisia ja miehiä järjesti nyt keväällä esimerkiksi käsityökorteli kiertueen, josta kerroin tässä blogissani aiemmin. Nyt olemme virittäneen käsityökortteli blogin uudelleen henkiin. Minä olen yksi kirjoittajista. Mikäli on hiukankaan käsityöstä kiinnostunut, niin kannattaa kirjautua sinne lukijaksi, niin saa sieltä kaikenlaisia vinkkejä asiaan liittyen. Voi tutustua eri alojen yrittäjiin, yrityksiin, tuotteisiin, niiden tekotapoihin ja tietää, mistä meidät löytää. 

Näinä päivinä moni yrittäjä on pystyttänyt kojunsa Turkuun Keskiaikamarkkinoille tai sinne joen toiselle puolelle samaan aikaan järjestettäville Käsityömarkkinoille. Minä olin useampana vuonna peräkkäin Turun Vanhalla Suurtorilla Keskiaikamarkkinoilla myymässä helmiäni. Todella kiva tapahtuma, tykkäsin kovasti. Minulla oli sellainen keskiajan henkeen tehty pukukin, se oli pakollinen kaikilla Suurtorin myyjillä. Tunnelma oli hyvin keskiaikainen kaikkien yleisön keskellä pyörivien näytelmän pätkien ansiosta ja koska kaikki kojut, tuotteet ja myyjät olivat sonnustautuneet ajan hengen mukaisesti. Parin vuoden tauon jälkeen voisin taas ensi vuonna ajatella lähteväni Turkuun. Oli siellä aina niin mukavaa ja nyt siellä olisi monta uutta tuttavuuttakin jakamassa tätä kokemusta kanssani.

Juhannusaatto

Meidän saunamme pesuhuoneen silikonit ovat jo hetken aikaa oleet ruman näköiset. Tummuneet paikoitellen epämääräisen läikikkäiksi ja millään pesuaineella niitä ei ole puhtaaksi saanut. Pitkän aikaa ne on pitänyt uusiksi laittaa, mutta koska meillä sauna lämpiää käytännössä joka ilta ja suihkussa käydään ainakin, niin sopivaa ajankohtaa ei ole vaan löytynyt. Nyt kun tiesin, että juhannusaattona mennään isän luokse ja siellä ollaan koko ilta, niin päätin että se silikonien vaihto pitää tehdä juhannusaatto aamuna. 

Ryhdyin eilen pesemään niitä saumakohtia, mutta niinhän siinä kävi, että kaikki seinät oli siten kumminkin pestävä. Sen jälkeen ryhdyin mattopuukon avulla irrottamaan niitä silikoneja. Kuvittelin että vähän sipaisen reunasta mattopuukolla ja sitten se silikoni irtoaa kätevästi nauhana. Eihän se niin mennyt. Se oli todellista nysväämistä sentti kerrallaan. Alustavasti olin kuvitellut, että nyt vaihdetaan kaikki silikonisaumat, mutta todettuani homman aikaavieväksi, päätin tyytyä vain niiden pilalle menneiden kohtien vaihtamiseen. 

Kun sitten homma oli hoidettu, minä ihan oikeasti olisin ollut suihkun tarpeessa, mutta eihän sinne nyt voinut mennä ja iltakin oli niin pitkällä, että oli lähdettävä sinne isän luokse, missä ruokapöytä odotti.

Siellä rannassa odotti myös se maailman paras sauna. Savusauna. Illalla jäin vielä yksikseni sinne lauteille istuskelemaan ja nauttimaan savusaunan pehmeistä löylyistä. Vienoon savunhajuun sekoittui vihdan tuoksua, minä nojasin selkäni pellavapyyhkeen verhoamalle selkänojalle ja katselin savuräppänästä avautuvaa juhannusiltaa. Saunaneteisessä vilvotellessani muistin takintaskussa olevan kamerani ja ikuistin maiseman teidänkin katsottavaksenne.

En ole uskaltanut koko päivänä mennä kasvimaalle. Pelkään, että viime yönä on ollut pakkasta ja se on ottanut avomaankurkut hengiltä. Jos ne ovat viime yöstä selvinneet, niin tänään niitä on riepottanut todella kova pohjoisen puoleinen tuuli ja rakeitakin satoi kerran niin paljon, että maa oli hetken aivan valkoinen.

Kasvihuoneella kävin ja se oli kyllä jälleen kerran mieltä ilahduttava käynti. Tänään on kaikesta huolimatta aika paljon paistanut aurinko ja se on lämmittänyt kasvihuoneen aivan kesäisiin lämpötiloihin. Jännä juttu, että sen muoviseinän toisella puolella oli alle kymmenen astetta ja kylmä tuuli meni villapaidasta läpi niin että puistatti. Sukkahousutkin olen jälleen jalkaani laittanut farkkujen alle ja mieleen tuli, että toppatakki olisi myös ollut asiaa.

Tomaatissa, keltaisessa paprikassa ja mansikoissa on jo pieniä raakileita. Kaikki muut ovat vielä lähtökuopissaan, mutta hyvissä sellaisissa. Tästä linkistä voit kurkistaa, miltä kasvihuoneessa näytti kymmenen päivää sitten. Takaseinän laatikot ovat saaneet mullat ja uudet taimet, arbuusit ja tomaatit ovat hieman kasvaneet.

Koska tänään on ollut niin kylmä päivä, lämmitin aamulla leivinuunin ihan vain saadakseni sisälle hieman lämpöä. Kääretortun siellä leivoin, että ei ihan toimettomana tarvinnut uunin olla. Iltapäivällä vietin pari tuntia myös sen toisen uunin vieressä ja tein helmiä. Eilen tekemäni helmet ovat vielä likoamassa ja odottavat reikien puhdistusta. Aika sekavan näköinen setti siellä vedessä lilluu. Eilen tein myös pitkästä aikaa helmitöitä ja uudistin yhden kaulakorun, jonka olin tehnyt jo edellisvuonna. Siinä oli aivan väärän mittainen nauha ja ison keskushelmen kiinnitys ei ollut järkevä. Nyt siitä tuli kaunis ja muutenkin hyvin kaulaan sopiva.

Eilen riitti energiaa ja koska iltakin oli niin kaunis kuutamoineen kaikkineen, en malttanut mennä nukkumaan ennen kuin puolenyön maissa. Siinä sitten kieriskelin sängyssä unta odottamassa aikani ja koska nukkumatti oli selvästi unohtanut minulle unihiekat heittää, nousin ylös ja aloin lukemaan kirjaa. Kolmen aikaan kirja oli sopivassa keskeytyskohdassa ja pistin sen pois.
Ulkona oli melko valoisaa, vaikka aurinko oli vielä taivaanrannan takana. Usva kierteli maiseman yllä ja taivaalla oli punaista pilviharsoa. Niin kaunista, että päätin mennä ulos kuuntelemaan joko linnut ovat aamupuuhissaan.

Omat vaatteni olivat vaatehuoneessa, jonne olisi pitänyt mennä makuuhuoneesta, mutta en halunnut herättää miestäni, joten haalin päälleni mitä satuin löytämään. Jalkaan miehen verkkarit kokoa 52, oma kokoni on 38. Ne olivat arvatenkin aivan liian suuret, eivätkä tahtoneet pysyä mitenkään ylhäällä, joten puin myös miehen villapaidan, jonka sitten tungin sinne housujen sisään. Jalkaan kumisaappaat, omat. Kun sitten vielä jätin lukulasit nenänpäälle, niin olin kyllä aika näky. Ei ollut kuitenkaan vastantulijoita. Onneksi.

 Tällainen on yksi niistä helmistä, mitä eilen tein. Tänään piti tehdä vähän lisää, mutta jotenkin on päivä mennyt taas muissa puuhissa.