13 vuotta eikä aivan suotta

Minulla on sitten 13 vuotta yrittäjyyttä täynnä, eli neljästoista vuosi hurahti käyntiin. En oikein tiedä, mitä silloin 13 vuotta sitten ajattelin kun yritykseni perustin. Ainakaan minulla ei ollut homma yhtään hanskassa. Olin harrastanut tiffanytöiden tekoa muutaman vuoden ja sen varaan sitten vaan heittäydyin. Minulla oli silloin hoitovapaata jäljellä vuosi ja halusin jäädä kotiin. Elämässäni oli ollut melkoista draamaa pari vuotta aikaisemmin ja se oli imenyt minusta kaikki voimat ja pistänyt ajatusmaailmani heittämään häränpyllyä. 

Minä vaan päätin tehdä näin, enkä siitä kyllä muilta juurikaan mielipiteitä kysellyt. Marssin kirjanpitäjän luokse ja kerroin että pitäisi perustaa yritys. Hän sitten täytteli tarvittavia papereita ja kysyi nimiehdotustani. Ei minulla sellaistakaan ollut, joten ihan yksinkertaisesti ajattelin että se olisi sitten omalla nimelläni oleva toiminimi. Tämä tuli bumerangina takaisin kaupparekisteristä, koska sen niminen yritys oli jo olemassa. Sitten ajattelin, että jos yhdistää molemmat etunimeni pötköksi, niin sellaista ei kyllä ole. Siten siitä tuli Tmi Piaeliina Kivistö. Ja se näytti minusta ihan tyhmältä nimeltä. Olisin halunnut sen olevan pelkästään Piaeliina, ilman mitään lisukkeita. No nyt se vihdoin 13 vuotiaana on rekisteröity nimelle Piaeliina.

Aloitin siis tekemällä tiffanytöitä, mutta päätyöni oli olla äiti. Tämä yrittäminen oli vähän silmänlumetta, se antoi minulle mahdollisuuden jäädä kotiin ja samalla päästä aina välillä ihmistenilmoille harrastukseni myötä. Harrastamistahan tämä oli, en edes ollut kovin hyvä niissä tiffanytöissäni, näin jälkikäteen ajateltuna. Sen verran niitä meni kyllä kaupaksi, että pystyin hankkimaan aina uutta lasia ja kunnon työvälineet, homma pyöri ja samalla tekemisen kautta pystyin kehittämään taitojani.

Reilu puolivuotta kun kului, niin näin ensimmäisen lamppulasihelmen. Se oli Tampereella lasiliikkeessä, kun menin täydentämään varastojani. Pieni, ihana kilpikonnahelmi. Halusin oppia tekemään sellaisia ja mikä tuuri minulla kävikään, sillä kurssi alkoi seuraavana viikonloppuna. Se oli kyllä täysi, mutta liikkeen omistaja perui oman osallistumisensa ja myi paikan minulle. Opettajana oli Lea Swantz ja hänen tekemänsä se kilpikonnakin oli. Se kilpikonna vei pikkusormeni ja seuraava viikonloppu koko käden. Lean studiolla kävin vielä useamman kerran oppia saamassa ja sitten vaan tekemällä opettelin käyttämään saamaani oppia. 12 vuotta helmentekoa tuli keväällä täyteen ja vielä on aivan hurjasti opeteltavaa. Helmenteko voi olla suorastaan meditatiivistä. Tässä aiemmassa postauksessa oleva video kannattaa katsoa, sillä siinä välittyy hienosti se meditatiivisuus ja rauha. *klik*

Turha kai mainita, että tiffanytyöt ovat jääneet hyvin vähälle. Muutaman vuoden vedin kansalaisopistossa tiffanykurssia, mutta nykyään keskityn vain helmiin. Lapset ovat kasvaneet ja minulla on enemmän aikaa helmenteolle ja yrittämiselle. Tämä on myös alkanut saamaan enemmän yritystoiminnan piirteitä harrastamisen sijaan, ja nyt olen ilmottautunut luovien alojen yrittäjäkurssille, joka alkaa ihan kohta ja päättyy vuoden päästä syksyllä. Toiveissa on, että tästä kehittyy vielä ihan kunnon yritys ja minusta ihan oikea yrittäjä, joka on sellainen myös muiden silmissä, enkä vain omissani.