Eilen nuorimmaiseni pääsi ripille. Aiemmin keväällä ajattelin, että tosi hyvä aika pitää juhlat kun puutarhassa kaikki kukkii ja on kaunista. Mieheni rakensi takapihan patiolle katoksen, jonka alle mahtui iso puutarhapöytä, sen ympärille kymmenen tuolia ja kolmen istuttava puutarhakeinu. Sen lisäksi meillä on pyöreä pöytä ja sen päällä iso vaalea päivänvarjo. Ulkona olisi ollut kiva nauttia kakkukahvia. Vaan niinhän siinä kävi, että koko sunnuntaipäivän satoi vettä ja oli kylmä. Eihän se lopulta mitään haitannut, vieraat viihtyivät sisälläkin, tarjoilu oli onnistunut ja rippilapsi oli tyytyväinen.
Eipä siellä ulkona olisi sitä kukkarunsautta ollutkaan, mitä silloin keväämmällä kuvittelin. On ollut niin kylmää, että kaikki tuntuvat pitävän nuppunsa tiukasti kiinni. Pitänee tyytyä näihin omatekemiin kukkiin, eli kukkahelmiin.
Vaan sitten kun se tästä lämpiää -ja vakaasti uskon kesän lämpimien päivien vielä koittavan- niin silloin pihallamme on kukkaloisto vailla vertaa, jos nuppujen määrällä tässä asiassa mitään merkitystä on. Ja onhan tässä jo hieman kukkia nähty kun omena-, luumu- ja kirsikkapuu ovat olleet kukassa. Erityisesti kirsikkapuu oli upea. Nyt kun sen kukkien terälehdet ovat lentäneet taivaan tuuliin, niin jäljellä on vielä tämä helmi, jonka tein kirsikkapuuni kunniaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien valvonta on otettu käyttöön. Blogin kirjoittajan on hyväksyttävä kaikki kommentit.