Maanantaina lähdin heti aamutuimaan, sumun hälvennyttyä puolukkametsään. Se hyvä puolukkapaikka on tietenkin varsin syvällä metsässä ja sainkin tarpoa tovin louhikossa, jotta pääsin perille. Eikä tänä vuonna ole niin hyvä sato kuin oli viime vuonna, mutta ihan mukavasti niitä marjoja kuitenkin löysin. Sellaiset kolmetoista litraa piti kantaa taas paluumatka autolle. Hirvikärpäsiäkin oli totuttuun tapaan. Minulla on sellainen verkkotakki, josta saa hupun vedettyä kasvojen yli vetoketjun avulla, niin eivät pääse niin helposti hiusten sekaan tonkimaan. Päästyäni perille sinne varsinaiseen marjapaikkaani, otin kuitenkin hupun pois, koska aurinko paistoi ja se verkko silmien edessä haittaa erityisesti auringon paisteessa näkyvyyttä.
Maanantaina olin kuitenkin hieman uupunut kotiin palattuani, mikä johtui varmaan siitä, että viikonloppu oli kuitenkin hieman voimille käyvä. Pakko myöntää, että tämä ikääntyminen alkaa jossain kohdin vaikuttaa. Rasituksista ei palaudu enää niin nopeasti kuin nuorempana.
Koska 13 litraa on aivan liian vähän, lähdin eilen aamulla uudestaan metsään. Aamu oli huomattavasti raikkaampi, yöllä oli ilmeisesti ollut paikoitellen hallaa. Metsässä tarpominenkin oli jotenkin helpompaa, kun ilma oli viileämpi. Sama paikka, sama saalis. Pitää kuitenkin homma uusia vielä jokusen kerran, että saan edes puolet siitä kuin viime syksynä. Tavoitteksi asetin itselleni 40 litraa, siitä saan riittävästi puolukkatuoremehua talvea varten. Onhan tässä vielä syksyä jäljellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien valvonta on otettu käyttöön. Blogin kirjoittajan on hyväksyttävä kaikki kommentit.