tiistai 23. syyskuuta 2014

Helmiä ja puolukoita

Olihan kylmä päivä tänään. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, mutta mittari näytti nippa nappa kolmea astetta. Tuulikin meni suoraan luihin ja ytimiin. Perkasin puolukoita pihan aurinkoisella puolella talvitakki päällä ja pipo päässä. Kalenteria katsoen tämän nyt ei pitäisi mikään ihme olla, olisin vaan vielä vähän tykännyt kesää jatkaa. 
Helmiäkin olen yhtenä päivänä tehnyt, vaikka enemmän aikani on mennyt sadonkorjuun ja säilönnän merkeissä. Puolukoita on nyt poimittuna 50 litraa, tyrnipensaat lähes tyhjennetty, porkkanat kaivettu maasta, luumupuut tyhjennetty, vaaleakuulaan omenat soseutettu, purjot pakastettu ja viimeisetkin tomaatit kasvihuoneesta poimittu. Ja lista jatkuu...


Ruska ei muuten ole oikein kummoinen tänä syksynä. Ehkä pohjoisessa, mutta ei ainakaan täällä meillä päin. Esimerkiksi haavat, jotka yleensä muodostavat kullankeltaisia metsikköjä, ovat monet ihan yksinkertaisesti tiputtaneet lehtensä ja se kaunis syysväri on jäänyt pois. Johtuukohan se siitä niin kuumasta heinäkuusta ja sen aiheuttamasta kuivuudesta. Näihin helmiin inspiraation antoivat nuo metsässä leijuvat syksyn värittämät koivunlehdet. Ajattelin tehdä näitä lisää, kunhan taas ehdin tuonne polttimelle näiltä säilöntä kiireiltäni.


Taisin jo kertoa, että teen niistä puolukoista tuoremehua. Helppoa kuin heinänteko. Mutta oikeastaan aika työlästä. Puolukat pitää tietysti ensin perata ja sitten ne survotaan huolellisesti, mikä tarkoittaa sitä että survokseen ei saisi jäädä yhtään ehjää puolukkaa. Kai tähän suvomiseen joku konekin on olemassa, mutta minä teen sen ihan perinteisellä mummultani perimällä muusinuijalla. Siinä kuulee historian havinaa, survimen kun on joku esi-isä aikoinaan käsin sorvannut ja minä olen varmuudella kolmas sukupolvi, joka sitä nyt käyttää. 
Eksyin asiasta, siis puolukat survotaan ja sitten survokseen lisätään vettä. Tämä seos sitten saa seisoa pari vuorokautta, jonka jälkeen se siivilöidään. Itse laitan mehumaijan siivilään sideharson jonka läpi mehu siivilöityy. Kaikki mäski jää siihen sideharsoon ja lopulta sen voi sitten puristaa niin kuivaksi kuin käsivoimat riittävät. Valmiiseen mehuun lisätään sokeri ja se pullotetaan. Kaikki vitamiinit säilyvät kun mehua ei kuumenneta ja tämä mehu säilyy kyllä talven yli vaikka kellarissa. Jos ei tule juoduksi ennen.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttien valvonta on otettu käyttöön. Blogin kirjoittajan on hyväksyttävä kaikki kommentit.