Täällä maalla olen nyt asunut tästä elämästäni suurimman osan, mutta aina Helsinkiin mennessäni tunnen meneväni kotiin. Kaupunki on tässä vuosien varrella muuttunut jonkin verran, paljon uusia rakennuksia on ilmestynyt katukuvaan, mutta niin paljon on entisellään. Perjantai-iltana kävellessäni Töölössä niillä niin tutuilla kulmilla ja nuuskiessani sitä kesäöisen Helsingin tuoksua, tuntui hetken siltä kuin nuoruus olisi taas hiukan minua hipaissut. Se nyt vaan on minun kotikaupunkini, vaikka en siellä enää asukaan.
Lauantai sitten vierähti Narinkkatorilla. Aamu valkeni kirkkaana ja aurinkoisena, ja jotenkin erehdyin kuvittelemaan, että päivästä tulee lämmin. En vaan tiennyt, että meidän -Piaeliinan ja Ateljee Argenton- myyntipaikka pysyi koko päivän varjossa. Sen verran oli kylmä, että piti aamupuolella käydä ostamassa itselle sukkahousut jalkaan. Muuten päivä oli mukava. Tuli aivan uusia asiakkaita ja sitten täytyy sanoa, että erityisen mukavalta tuntui nähdä niitä vanhoja asiakkaita. Se oikeasti lämmittää mieltä kun samat ihmiset tulevat uudestaan. Sain myös kukkia, mikä tuntui aivan erityisen mukavalta. Tänään kotiin tullessani istutin ne heti ruukkuun ja nyt ne ilahduttavat minua koko loppu syksyn.
Viime postauksessa kerroin, että minulla on myynissä muutakin kuin helmiä. En kertonut mitä, siellä ne olivat nähtävillä ja yksi bloggaaja oli ne sieltä bongannut. Laitankin tähän linkin hänen blogiinsa, niin saatte sieltä käydä katsomassa, hän on muutenkin mukavasti kirjoittanut tapahtumasta ja muutamasta muusta paikalla olleesta käsityöyrittäjästä. Jos nyt jostain syystä on kiire nähdä ne minun uutuuteni, niin vinkkinä ne ovat siinä postauksen viimeisessä kuvassa. Linkki löytyy tässä: Pinkit korkokengät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien valvonta on otettu käyttöön. Blogin kirjoittajan on hyväksyttävä kaikki kommentit.