Käsityökortteli kiertue on minun osaltani suoritettu. Oli kyllä taas mukava käydä Helsingissä, onhan se entinen kotikaupunkini. Menin sinne jo perjantaina ja majoituin isän asunnolle. Siinä yksi syy, miksi tykkään käydä Helsingissä, siellä ei ole majoitusongelmia koska isä asuu siellä ja toinen on, että  pääsee myös tapaamaan vanhoja kavereita.
Lauantaiaamuna kun piti alkaa telttaa pystyttämään, niin en löytänyt mistään sitä pientä pussia, missä olivat pöydän kokoamiseen tarvittavat ruuvit. Siinä olin pöytä neljässä osassa eikä ruuveja missään. Ateljee Argenton Marjo, jonka teltassa minäkin olin, kasasi näppärästi oman pöytänsä ja lähti viemään autoa parkkiin. Minä pyysin naapuri pöydän tyttöjä vahtimaan tavaroitamme ja lähdin metsästämään niitä ruuveja. Siellä sitten odotin ennen yhdeksää pöydän tukirunko mukanani Clas Ohlsonin oven takana että liike aukeaisi. Myyjä oli oikein ystävällinen ja auttavainen ja sain ruuvit ostettua. Takaisin pöydän luo toteamaan, että väärän kokoiset ruuvit. Edelleen naapuriteltan tytöt jaksoivat pitää vahtia ja minä kipaisin takaisin Clas Ohlsonille ja sain vaihdettua ruuvit. Kun sitten lopulta sain kaikki kasattua ja pöydän valmiiksi, niin löysin laukustani sen ruuvipussinkin.
Enemmittä kommelluksitta Käsityökortteli jatkui mukavasti. Aurinko jaksoi paistaa ja olin tyytyväinen kun olin ymmärtänyt ottaa viuhkan mukaani. Asiakkaita riitti molemmille päiville ja oli hirmuisen mukava tavata taas pitkästä aikaa yksi vanha luokkakaverikin. Todella mukavalta tuntui sekin kun luonani kävi muutamia, jotka ovat seuranneet minua täällä blogissa ja facebookissa. Oli oikein hauska tutustua!
Käsityökorttelissa meitä on monta yrittäjää ja tuntuu niin hyvältä, että meillä on sellainen yhteishenki. Tällaisena pienenä yksinyrittäjänä sitä jää helposti monellakin tapaa aivan yksin, nyt meitä onkin monta vetämässä yhtäköyttä ja kannustamassa toinen toistamme jaksamaan eteenpäin.

Perjantaina kun kotoa lähdin niin otin kuvan pihallamme kukkivasta pienestä omenapuusta, sunnuntaina yömyöhällä kun palasin niin puolet kukista oli jo varistanut terälehtensä ja luumupuussa ei enää näkynyt kukan kukkaa. Muutenkin puut olivat saaneet ihan isot lehdet ja kaikki oli kovin vihreää. Tästä luonnon muutoksesta johtuen tuli tunne, että olin ollut pidemmälläkin reissulla.

Aurinko oli jo laskenut kun ajelin viimeisiä kilometreja, mutta paistoi vielä ukkospilven harjalle. Luulin, että kotona odottaa ukonilma, mutta se olikin vielä kauempana. Ja jos ihmettelette tuota auton nokkapeltiä, niin siinä on melkoinen siitepölykerros.

Viikonloppu kävi hiukan jalkojen päälle ja tänään pääsinkin sitten hoidattamaan niitä Elinan hoitolaan. Olin varannut ajan kuumakivihoitoon. Kyllä oli aivan taivaallinen kokemus taas. Elina on kyllä aivan loistava tässä ammatissaan, rentouduin kyllä niin täysin että torkahtelin tämän tästä. Nyt on niin energinen ja hyvä olo, että saan varmasti kaikki minulla olevat tilaukset tehtyä ajallaan ja hyvin.
Tässä kerron tarkemmin siitä kun viimeksi kävin Elinalla kuumakivihoidossa.