Syksyn satoa

Vanhat maitorattaat ovat osoittautuneet varsin käteviksi. Eikä haittaa yhtään vaikka ovat aika kuluneen näköiset. Niitä on kevyt työntää ja niihin mahtuu paljon. Kurpitsoiden kohdalla varsinkin erityisen kätevät pelit. Suurin kurpitsa painaa 12,5 kg eikä nuo pienemmät siitä paljon häviä. Kaksi kurpitsaa on vielä maalla, mutta kai nekin sieltä pian täytyy nostaa.
Omenoita on tullut valtavasti. Hirmuiset määrät sosetta on tullut tehtyä. Vaaleista kuulaista sosetta ja Punakanelista sipsejä.
Maissia olisi saanut olla enemmänkin. Ensi keväänä täytyy laittaa tupla määrä taimia. Ne ovat niin hyviä. Helppoa välipalaa sitäpaitsi. Keitetään, voita päälle ja syödään.
Viime vuonna tuli yksi kurpitsa ja siitä tein hilloa, pikkelsiä ja kurpitsapiirakkaa. Lopulta se päätyi lyhdyksi. Nyt niitä on noin monta ja ovat ihan komean kokoisiakin, niin että niissä kyllä riittää työsarkaa. Yhden olen jo antanut pois ja luulen että annan vielä lisääkin.
Tyrnisato on myös ollut aivan loistava. Oikeastaan tämä on ensimmäinen vuosi kun tyrnejä on tullut säilöttäväksi asti. Ovat vielä niin nuoret pensaat. Kerääminen vaan on tarkkaa puuhaa kun siinä on niin pitkät ja terävät piikit, ja marjatkin ovat varsin piukassa. Pakko noukkia marja kerrallaan, eli on hidasta.
Puolukkametsässä olin viime viikolla jo kerran. Löysin aivan mahtavan paikan. Sama paikka kuin viime vuonna, mutta nyt on vielä enemmän puolukoita. Sinne on vaan aika pitkä ja kivikkoinen matka. Menomatka ei haittaa, mutta kun takaisin pitää tulla kahden täysinäisen ämpärin kanssa niin se tuntuu hartioissa. Huomenna olen menossa uudelleen. Ainakin 50 litraa pitää saada syksyn aikana poimituksi. Suurimman osan teen tuoremehuksi ja hiukan survokseksi. Puolukkatuoremehu on ihan parasta ja kaikenlisäksi helppoa tehdä. Sitäpaitsi tuoremehussa ne vitamiinit säilyvät parhaiten.
Kyllä on kiva sitten talvella näitä kaikkia syödä ja muistella kesää.